Syömisestä ja -syömistekniikasta vielä, kun luin paremmin tuota syömiskeskustelua. Olen huomannut, että sillä on merkitystä, kuinka nälkäinen vauva on. Jos olen esim. aamulla imettänyt ennen soseen tai puuron antoa, eivät ne tee kauppaansa, vaikka olisi herkullista hedelmäsosetta.
Välillä suu on ammollaan, välillä taas visusta supussa. Myös se näyttää vaikuttavan, onko ympärillä muita perheenjäseniä. Jos on, neiti syö aivan kuin ohimennen ja aukoo suutaan, Jos taas olemme kaksin, saattaa syöminen olla pelkkää sotkemista ja takasin pukellusta. Ehkä tässä pätee se, että hyvässä seurassa ruoka maistuu paremmalta ja paremmin.
Välillä olemme vaihtaneet syöttäjää. Isoista sisaruksista on hauskaa syöttää vauvaa, joten yhdellä ruokailulla neiti saattaa saada kolmelta tai neljältä syöttäjältä sapuskan. Mikäs siinä on syödessä, kun on keskipisteenä ja saa samalla kun syö seurata muiden touhuja.
Jotkin ruuat annan vauvalle suuhun kunnolla, toiset taas hän ikään kuin imee lusikasta. Tässäkin on vaihtelua eri ruokien suhteen; toisinaan sama ruoka menee alas välillä suoraan ja välillä imemällä.
Myös vireystila vaikuttaa selvästi syömishalukkuuteen. Jos on juuri herännyt, menee sapuska helposti, jos taas on uniaika lähellä on helpompi antaa rintamaitoa.
Ruuan lämpökin voi olla syy siihen, että ruoka maistuu tai ei maistu. Olen kokeillut jääkaappikylmänä, huoneenlämpöisenä ja lämmitettynä samaakin ruokaa. Joskus vaikkapa lihavihannessose uppoaa hyvin huoneenlämpöisenä, joskus taas hieman lämmitettynä.
Tää on nyt sit vaan minun empiiristä ja mutututkimusta. Älkää ajatelko, että just joo, yks kirjottaa romaanin siitä, miten pitäs tehdä ja viisastelee. Mutta jos näistä "tutkimuksista" on apua jollekin, niin hyvä niin.