ihan turta
Mulla on ihana mies ja terveet pienet tytöt. Itsekin olen terve, nuori nainen ja meillä on kotona asiat kunnossa.
Silti oon jotenkin ihan hukassa tän elämän kanssa, en oikein aina jaksa aamulla edes herätä ja aloittaa uutta päivää. Tuntuu, että kaikki on jotenkin turhaa raatamista ja mikään ei oikein tunnu miltään. En osaa innostua enää mistään, odotan vain iltaa, että saisin hetken omaa aikaa ja pääsisin nukkumaan. Toinen lapsemme on vielä aivan vauva, joten ikinä ei ole varmuutta siitäkään, saako edes nukkua.
Olin ennen niin iloinen, nautin elämästä ja ihmisistä. Harrastin, näin kavereita ja suunnittelin tulevaisuutta. Nyt olen jotenkin ihan eloton koko ihminen...
Enkä tajua miksi? En ole mielestäni mitenkään kovin masentunut, ehkä olenkin, mutta en ymmärrä miksi, koska asiat ovat hirveän hyvin ja moni voisi olla kateellinenkin juuri tästä elämästä jota elän.
Toivoin kovasti lapsia ja nyt minulla niitä on. Toivoin luotettavaa, mukavaa ja ihanaa aviomiestä, sekin minulla on. Nyt vaan jotenkin tuntuu, ettei sekään riittänyt, mutta silti en tiedä mitä haluaisin tähän elämääni lisää. Haluasin olla onnellinen, mutta en ole, en tiedä miksi.
Olen kotiäitinä ja luonnollisesti välillä tosi väsynyt, mutta en laittaisi tätä kurjaa oloani väsymyksen piikkiin.
Mistä te muut äidit revitte iloa elämäänne? Onko ne ne pienet arjen ilot, joista sitä saatte?
Silti oon jotenkin ihan hukassa tän elämän kanssa, en oikein aina jaksa aamulla edes herätä ja aloittaa uutta päivää. Tuntuu, että kaikki on jotenkin turhaa raatamista ja mikään ei oikein tunnu miltään. En osaa innostua enää mistään, odotan vain iltaa, että saisin hetken omaa aikaa ja pääsisin nukkumaan. Toinen lapsemme on vielä aivan vauva, joten ikinä ei ole varmuutta siitäkään, saako edes nukkua.
Olin ennen niin iloinen, nautin elämästä ja ihmisistä. Harrastin, näin kavereita ja suunnittelin tulevaisuutta. Nyt olen jotenkin ihan eloton koko ihminen...
Enkä tajua miksi? En ole mielestäni mitenkään kovin masentunut, ehkä olenkin, mutta en ymmärrä miksi, koska asiat ovat hirveän hyvin ja moni voisi olla kateellinenkin juuri tästä elämästä jota elän.
Toivoin kovasti lapsia ja nyt minulla niitä on. Toivoin luotettavaa, mukavaa ja ihanaa aviomiestä, sekin minulla on. Nyt vaan jotenkin tuntuu, ettei sekään riittänyt, mutta silti en tiedä mitä haluaisin tähän elämääni lisää. Haluasin olla onnellinen, mutta en ole, en tiedä miksi.
Olen kotiäitinä ja luonnollisesti välillä tosi väsynyt, mutta en laittaisi tätä kurjaa oloani väsymyksen piikkiin.
Mistä te muut äidit revitte iloa elämäänne? Onko ne ne pienet arjen ilot, joista sitä saatte?
Tai menen heselle