Leikkipuistossa tuntuu niin inhottavalta, kun en sovi kenenkään seuraksi. On niitä aktiiviäitejä ja trendiäitejä ja minä tunnen vaan olevani ihan muualta kuin muut. olen kateellinen teille reippaille äideille, jotka osaatte pyörittää arkea ja kateellinen teille jotka ehditte meikkaamaan ja laittamaan itseänne hyvännäköisiksi, vaikka on lapsia. En ymmärrä miten joku saa laitettua hiuksensa ja huulipunansa, kun itsellä lapset vaan huutaa ja odottaa ulospääsyä (en voi yksin pistää vielä ulos). Miten te saatte lapsille laitettua kunnon kotiruokaa klo 12 ja ehditte leikkiä ja siivota ja organisoitua kaiken? Tämä on se hetki kun voisin siivota ja tässä vaan istun, ruoan teko on painajaista toisinaan ja omatunto huutaa kun annan hampurilaisia. Sitten kun innostuin ja sain kodin siistiksi se oli hetken päästä taas sotkussa. Tätähän tämä arki on, mutta tuntuu etten mä osaa tätä, enkä osaa asiallisesti sanoa lapsille vaan huudan ja riitelen kuin pikkulapsi. Rakastan lapsia, mutta tämä ruoanlaitto ja kodinhoito ja kaikki, en saa homma rullaamaan. Voi kunpa tutustuihin äiteihin yhtä helposti kuin heidän lapsiinsa.