Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Hei!
Juttelin just viime viikolla Mansikan kanssa PELA:ssa ja sanoi että kunhan paperit Kiinassa (Lid.pvm.) niin menee n.8-10kk, että saattaappi mennä keväälle meidän hakumatka. Mut voi mennä nopeamminkin... Siis toivomme niin! Nyt odotellaan Labran-tuloksia lääkärinlausuntoon... Ja isännän työtodistusta...

 

Hei peppiina!
Meillä siis PELA myös.
Joo, meillä kesti kuukauden päivät luvan saamisessa, mut en tosiaan tiedä mikä järjestys heillä on. Mut toivottavasti saatte pian luvan.

 

Moikka!

Meillä kesti kaks kuukautta, kun saatiin lupa, eli saatiin onneks sit se lupa pari viikkoa sitten. Muistan jostain kuulleeni, että lupapapereiden postittamisessa kotiin kestää useampi viikko. Ei oo meinaan niitä vielä kuulunut kotiin.

KIPO71: Kertoiko Mansikka, että kauanko siinä menee, kun saa sen Lid päivän Kiinasta?
Sitä on niin malttamaton jo ja haluais, että nyt jo nopeesti tapahtuis jotain. Vaikka tietää,että ei enää välttämättä mee kovinkaan pitkään.
Mä oon kans mielessäni laskeskellut, että keväällä tai jo kevättalvella vois hyvällä tuurilla olla Kiinan reissu edessä. Mut kaikkeen täytyy varautua...

 

joo, puhui meille tollaisesta ajasta.
mut sehän riippuu paljon mitä erityistarpeita hyvöksyy ja iästä,
minkä ikäistä toivoo jne.jne.

meillä vieläkin papereiden haku menossa ja odotellaan myös sos.työntekijän lisäselvitystä...

 

Heippa!

Ollaan juurikin adoptiota harkitseva pariskunta, taustallaan sekundääristä lapsettomuutta. Perheessämme on yksi lapsi, biologinen.

Hoidot ovat vielä käynnissä, vasta 1.IVF tehty ja 3 pas siirtoa, mutta hoidot tuntuvat fyysisesti ja henkisesti rankoilta ja lisäksi raskaus olisi itsessään minulle huomattavan iso riski joten olemme alkaneet miettiä vakavasti tätä vaihtoehtoa, josta muistan meidän puhuneen jo suhteen alkuaikoina että voisi olla joskus mahdollista. Uskon kyllä, että adoptio voi olla yhtä rankka prosessi, mutta tällä hetkellä ajatus siitä tuo paljon toivoa siitä että meillekin ehkä vielä lapsi tulee, toisin kuin hoitojen ajatteleminen. Sittemmin unohdimme asian mutta nyt asia on noussut pintaan, kun nyt samalla mietimme hoitojen lopettamista. Hirveästi olen etsiskellyt tietoa mutta joitakin kysymyksiä on mihin en ole löytänyt selkeitä vastauksia. Josko joku täällä voisi auttaa?

Kaikista kohdemaista meille kummallekin omimmalta tuntuu Kiina. Olemme 28-vuotiaita, joten ikähän ei ihan riitä Kiinaan, mutta voimmekohan käydä kuitenkin jo neuvonnan prosessin läpi ennen tuota ikärajaa?

Toisekseen mietimme tuota netto-omaisuutta, miten se oikeasti lasketaan? Eikös netto tarkoita varat-velat, mutta miten esim talolainnalliset, lasketaanko se talon arvo-velka eli se osuus jonka on jo maksanut. Lisäksi tulee säästöt, auto, ja kodin irtaimisto niinkö? Vieläkö jotain voi tuohon laskea? Entä milloin tämä omaisuuden arvo lasketaan, silloin kun hakemusta ollaan lähettämässä, entä tarkistetaanko lapsitiedon tulemisen jälkeen mikä on tilanne? Esim jos hakemuksen jälkeen laitamme säästömme taloon, eihän se muuta tilannetta kun omaisuus on siltä osin taloa yhä meidän vaikka pankilla olisikin siitä suurempi osuus.

Muutenkin nuo muuttuvat tilanteet mietityttävät, että onko se haitta jos itse vielä opiskelen hakemusta lähetettäessä, vaikka miehellä olisi vakituinen työ ja tuloehto täyttyisi? Tai hankaloittaako ylipäätään muutto prosessin aikana?

Ajattelemme, että kun prosessi kestäisi mitä 5-7 vuotta jopa, niin valmistuttuani meillä olisi edessä talon hankinta, ja ylipäätäänhän tällaisia asioita voi tapahtua, niin onko prosessille parasta staattinen tila, että kaikki olisi lähestulkoon ennallaan kokoajan. Olen vasta aloittamassa opiskeluja, joten en haluaisi odottaa valmistumista ennen prosessin aloittamista.

Miten teillä on biologiset lapset suhtautuneet adoptioon? Lapsemme on nyt 3-v joten ikää ehisi karttua paljonkin ennenkuin saisimme lapsen kotiin joten itse ajattelen että hän suhtautuisi hyvin ja hänestä tulisi ihana isoveli.

Jotenkin huomaan että kasvan kokoajan tähän adoptioon sisään enemmän ja enemmän, aluksi kriiseilin kun ajatus kävi mielessä lapsettomuuskriisin keskellä, mutta nyt näen mielessäni perheemme sellaisena kuin se olisi adoption toteutuessa. Ihanana, nelihenkisenä. Juuri sellaisena kuin on tarkoituskin

 

Hei MinyMon,
Mukavaa että harkitsette adoptiota Ihan ensimmäiseksi sanoisin ettei tässä vaiheessa kannata vielä ajatuksissakaan lyödä lukkoon kohdemaata. Tilanteet muuttuvat koko ajan, uusia vaatimuksia tulee eri maissa, mutta myös uusia mahdollisuuksia avautuu. Tällä hetkellähän Kiinan kohdalla on mahdollista vain erityistarpeisen lapsen adoptio. Oletteko miettineet nimenomaan sitä? Tai siis onhan Kiinassa edelleen "tavan" jono, mutta uusien hakijoiden ei tällä hetkellä kyllä sinne kannata papereitaan laittaa, jos siis joskus sen lapsenkin haluaa. Ja tuo Kiinan erityistarveadoptiohan voi tapahtua hyvinkin nopeasti, alle vuodessa luvan saamisen jälkeen!
Mutta muutamia vastauksia, kyllä, pystytte käymään neuvonnan ennen kun täytätte 30, kaikki kriteerit katsotaan siitä hetkestä kun olette papereita laittamassa kohdemaahan.
Kyllä juuri noin tuo varallisuus mielestäni lasketaan ja se katsotaan tosiaan silloin kun olette papereita keräämässä. Lapsiesityksen jälkeen ei tietääkseni mitään enää tarkistella.
Opiskelu ei haittaa mitään jos toisella on vakityö ja riittävät tulot.
Kotiselvityksen valmistumisen jälkeen tapahtuva muutto vaatii aina lisäselvityksen tekemisen, joka on tietenkin oma prosessinsa ja josta tulee lisäkuluja jos paperit ovat jo kohdemaassa, muuta haittaa siitä ei ole.
Biologisten lasten suhtautumisesta en osaa vielä mitään sanoa, koska meillä ei vielä adoptiolasta ole, mutta varmasti samat ilot ja kiukut se sisarus aiheuttaa tulisipa hän adoption kautta tai perinteisellä tavalla.

 

Adoptiosisaruksen tulo perheeseen on perheessä jo olevan lapsen kannalta vähän erilaista kuin vauvan syntyminen. Adoptoitu lapsi on jo valmis lapsi, usein aktiivinen ja omatoiminenkin. Lelukiistat ja reviiritaistot alkavat usein saman tien, vauvan kanssa ei tavaroita tarvitse jakaa vielä pitkään aikaan. Alku voi olla aika haastavaa. Toisaalta isompana perheeseen tullut lapsi on jo valmis leikkikaveri isosisarukselle, varsin usein kivat leikit alkavat jo pian kotiintulon jälkeen. Mustasukkaisuutta ja riitaa on sisarusten välillä perheeseentulotavasta riippumatta. Etukäteen ei lasten persoonallisuutta tiedä, joten taistojen intensiivisyys näyttäytyy sitten vasta ajan kanssa. Isosisarusta on hyvä valmistella etukäteen sisaruksen tuloon ja miettiä strategioita, mitä sitten tehdään kun pikkuveli/sisko rikkoo leikit tai ottaa tärkeitä tavaroita. Isomman voi ottaa aikanaan valmisteluihin mukaan vaikka hakemaan virkatodistuksia maistraatista tai miettimään nukkumajärjestelyjä, jolloin odotus konkretisoituu hänellekin. Adoptio-odotus on parhaimmillaan koko perheen juttu, johon isosisaruskin voi osallistua omalla tavallaan.

 

Kiitos vastauksista!! Selvensi kovasti!

Ei olla lukkoon lyöty tuota kohdemaata, mutta kyllä se tuntuu niin omalta meistä molemmista että se on meillä lähtökohtana jonka kautta monia näitä asioita mietitään vaikka muutkin kohteen ovat avoinna. Joissakin kohteissa tietysti on sellaiset kriteerit mitkä eivät täyty, kuten Filippiineillä aktiivisena kristittynä olemisen ehto. Toisekseen esim Kenia tuntuu mahdottomalta pitkän hakumatkan vuoksi, toisaalta näen sen ihanana tilaisuutena asia maassa jota jo muutenkin rakastan. Jokatapauksessa, Kiina on meidän lähtökohtainen toivekontakti. Ihan tavalliseen jonoon luultavasti haluaisimme, mutta kyllä sn-ohjelmasta adoptointikin on mahdollista. Haluaisin ensin paljon lisää tietoa ohjelmasta ja olenkin ottanut jonkin verran selvää mutta itsenäisestihän se on hankalaa, se selviää sitten paremmin infotilaisuuksissa jne kun aloitamme prosessin.

Me aiomme vielä keskustella hoitoihin liittyvistä asioista syksyllä kun poli aukeaa, ja haluamme kuulla lääkärin arvion ja tehdä lisää tutkimusta. Toisaalta tekisi mieli lopettaa jo hoidot ja kertoa adoptioaikeista isovanhemmillekin. Suunnitelmissa on pyöritellä adoptioasiaa ihan kaikessa rauhassa ainakin vuoden loppuun, ehkä kesäänkin ja tehdä päätös sitten vasta kun olemme todellakin rauhassa miettineet. Mies on hyvinkin myönteinen mutta haluamme kumpikin olla täysin varmoja tästä, sehän on ehdottomasti perheeseen tulevan lapsenkin etu.

Toisekseen meillä kun ei tuo ikä vielä riitä Kiinan hakemukseen, voimme hyvin odotella, muutenkin suhtaudun tosi rauhallisesti pitkään odotukseen (toistaiseksi ainakin). Haluamme myös katsoa mikä on Kiinan tilanne vuoden parinkin päästä. Oikeastaan meistä on hyvä että poikamme ehtii hiukan isommaksi, oli hyviä ehdotuksia hänen mukaanottamisestaan!

Osaatteko neuvoa vielä hyviä kirjoja aiheeseen liittyen tällaiselle noviisille? Olen lueskellut paljon blogeja ja keskusteluja, haluaisin vielä pidemmän kaavan tarinoita lukea.

 

Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka kannattaa lukea, se kertoo pitkästä kiinaodotuksesta. Kiinan normaalijono ei oikeasti ole hyvä vaihtoehto nyt ja tuskin on kahden vuodenkaan päästä. Odotusajat ovat tällä hetkellä kuusi vuotta ja koko ajan vain pidentyvät. Kiinan adoptiotilanne on muuttunut totaalisesti ja erityistarveadoptiot ovat nyt se mihin Kiina keskittyy. Terveet pienet lapset sijoittunevat jatkossa Kiinassa kotimaanadoptioon. Kiinan kanssa tekee yhteistyötä tosi moni amerikkalainen, kanadalainen ja eurooppalainen toimisto ja kilpailu pienistä terveistä lapsista on toimistojen välillä kova. Jos et ole jo löytänyt chinaadopttalk.com -palstaa, kannattaa siihen ehdottomasti tutustua. Blogin lisäksi tuolla on vilkas keskustelufoorumi.

 

Tällähetkellä Kiinan normaalijonossa lasta odottavat 2006 paperinsa laittaneet, lupaa voi uusia kaksi kertaa, eli 6 v odotuksen jälkeen adoptiolupa raukeaa. Kiina ei pysty kaikille normaalijonossa takaamaan lasta kuudessa vuodessa ainakaan tällähetkellä. Toki tilanteet muuttuvat. Tuntuu Kolumbian kohdalla myös odotusajat pidentyvän vaan.

 

Meillä oli kaksi alle kouluikäistä biologista sisarusta valmiina, kun 1-v adoptiolapsemme haettiin kotiin. Olivat hakumatkalla mukana, ja kaikki meni siellä hyvin. Ja jälkikäteen tuntuu ihan hassulta edes miettiä, että miten isot sisarukset pienimmän ottavat vastaan. Ihan luonnollisesti ja innostuneesti tietysti! Meillä toki sekin vaikutti, että kun kuopus on niin sosiaalinen luonne. Hän on ollut rohkeasti isompien mukana kaikessa. Alussa toki yritin pitää "minun vauvana". Mutta ei monta kuukautta mennyt kun tuntui, että näin on aina ollut ja lapsi oli solahtanut kaikkeen mukaan. Myös puistossa tuntuu ihan kummalta, kun joskus joku vieras sanoo, että miten nuo isot sisarukset niin hyvin huolehtii pienimmästä. Hehän ovat ihan oikeita sisaruksia! Lapset eivät tosiaan erottele ihonvärin tai biologian mukaan. Kuopus on meillä tosi lellikki sisarusten puolelta, mutta toisaalta saa myös kovaa koulutusta isommilta. Kaikkeen ei pääse mukaan. Varsin tavalliselta tuntuu kaikki näin jälkikäteen.

 

Ihana kuulla miten hyvin teillä on mennyt, seelia! Mua pelottaa, että jos niin pitkälle päästään, niin meidän pisteet romahtaa neuvonnassa siinä kohdassa, kun haastatellaan "isosiskoa". :ashamed: Se kun ei koskaan ole halunnut sisarusta, ei kysellyt, jos me on kysytty niin ei halua; syy on vaihdellut "no kun se veisi kaikki minun lelut" ja "sitten te rakastaisitte sitä ettekä minua" -tai ihan pelkän EI:n välillä. Tykkää kyllä muiden sisaruksista ja paijaa vauvoja, mutta kertaakaan ei ole oma-aloitteisesti ottanut puheeksi että miksi hän on ainoa tai osoittanut kaipaavansa asiaan muutosta. Ja sitten, kun olisi jo 5, niin kai se hänenkin mielipiteensä jo alkaa olla sellainen jolla on painoarvoa...

Oh well, pelkkää spekulointia ja asioiden edelle menoa jälleen kerran.

 

Kiitos kirjavinkistä ja muista vastauksista! Sitä blogia johon tuo kirja perustuu olenkin jo lukenut ja tykkäsin kovasti. Kohdemaasta vielä, että ollaan kyllä miehen kanssa tietoisia tuosta Kiinan jonoista ja tilanteesta, mutta halutaan uskoa siihen että tilanne voi todellakin muuttua ja ihmeitä tapahtuu. Niin kauan kun siellä ei ole sulkua päällä se on meidän ykköskohteemme. Jokainen valitsee sen kohteen mikä omimmalta tuntuu ja tuo on sellainen mikä on meille molemmille tuntuu siltä. Haluamme yrittää vaikka näyttääkin mahdottomalta. Kai tässä ketjussa muitakin on jotka ovat valinneet tai aikovat valita saman kohdemaan? Mikä teidän tilanteenne on?

Ollaan siis myös keskusteltu sn-ohjelmasta, ja saatamme hyvinkin lähteä siihen. Halutaan ensin kuitenkin lisätietoa siitä.

 

Tietääkseni täällä ei ole ainakaan ketään aktiivisesti kirjoittavaa joka olisi enää Kiina-jonossa. Sn-puolelta on kyllä. Meillä myös Kiina olisi alunperin ollut ykköskohde, lähinnä koska se oli ainoa adoptiomaa johon meillä olisi ollut jonkinlaista kontaktia, mutta hyvin aikaisessa vaiheessa kävi selväksi ettei se todellakaan kannata. Olen tavannut muutamia Kiina-jonossa olleita ja he KAIKKI ovat joko vaihtaneet kohdemaata tai siirtyneet SN-puolelle, myös yksi sellainen perhe joka oli jo odottanut yli 5 vuotta. Tällä hetkellä lapsitietoja tulee perheille jotka ovat laittaneet hakemuksensa syyskuussa 2006, jono menee eteenpäin parhaimmillaan muutaman päivän kuukaudessa joten perhe joka Suomesta laittaisi Kiinaan hakemuksen nyt ei tulisi saamaan sieltä lasta koskaan. Ja kun ajattelee että hidastumista on tapahtunut viimeiset 6 vuotta niin lienee selvää ettei odotusaika tule lyhenemään, päinvastoin. Ja kyseessä ei ole pelkästään kotimaan adoptioiden nousu tai elinolojen paraneminen vaan vaikuttaa siltä että Kiinan päässä on tehty tietoinen valinta ettei terveitä lapsia enää adoptoida ulkomaille vaan ulkomaan adoptiot keskittyvät tulevaisuudessa pelkästään erityistarpeisiin lapsiin. Sitä en ymmärrä miksi Kiina edelleen antaa lähettää maahan uusia ei-sn hakemuksia, saavatko he niistä jotain rahaa, mutta se on kyllä täysin toiveikkaiden vanhempien huijaamista. Ehkä nämä perheet ovat pääasiassa niitä jotka tekevät biolapsia tai adoptoivat muista maista sillä välin kun odottelevat myös kiina-lasta, mutta tämähän ei Suomessa ole mahdollista. Jos jotain nopeutumista olisi tapahtumassa, se olisi tapahtunut jo, koska niin paljon perheitä on lähtenyt jo Kiina-jonosta. Eli jos SN-ohjelma kiinnostaa teitä, se toimii tällä hetkellä hyvin, muussa tapauksessa Kiinasta on kyllä turha elätellä mitään toiveita...

 

Meille sanottiin palveluntarjoajalta että ku kiina ihmiset kävit jokunen kuukausi sitten vierailulla normaaliohjelmasta laisinkaan ja sanoivat että kiina ohjelma vähän niiku haudattu vaikka mitään virallista olekaan. Ei suosittelisi sitä kellekään. Edes jenkit ei rahoineen saa lapsia. Pela vissiin saanu tänä vuonna pari ei sn lasta kiinasta tosiaan vuonna 2006 aloittaneille. Adoptio on pitkä prosessi ja toki kukaan ei saa toisen toivetta lytätä mutta realistinen kandee olla ja tosiaan vaikka mihin maahan päätyny niin itse olen sitä mieltä että ei voi lähteä prosessiin niin että vain yksi maa miellessä koska jos vaikkanjust toimintamloppuu niinjoustavuutta tarvitaan. Neuvonnassa moni asia selkeytyy joten sinne vaan

 

Ymmärränhän minä sen että realistinen täytyy olla.. Ne on kuitenkin sellaisia juttuja millaisena näkee oman perheensä, mä olen vahvasti mielikuvaihminen. Sitten kun käy selväksi et tämä ei toimi, otan selvää vaihtoehdoista ja sopeudun uuteen mielikuvaan. En tietenkään tarkoita että mulla olisi mielessä millainen lapsen kuuluisi olla, vaan sitä miten minä itse sopeudun uusiin asioihin. Ymmärtääköhän tätä kukaan..

Nyt kun on adoptioasioita hirveästi selvitellyt ja perehtynyt niin käy yhä selvemmäksi että se on todella todella pitkä ja raskas projekti epävarmuudessaan. Kun olen käynyt jo läpi sekundäärisen lapsettomuuden surua ja hoitojakin, on tuntunut jotenkin tosi eheyttävältä se että ollaan miehen kanssa alettu pohtia adoptiota. On tuntunut että ehkä sittenkin meille vielä lapsi tulee joskus, vaikka vuosienkin päästä. Ei adoptio meille mitenkään selvä vaihtoehto ole ollut, mutta nyt kaiken jälkeen se tuntuu ihanalta. Millaisia henkisiä kasvun paikkoja teillä muilla on ollut tässä adoption harkinnan vaiheessa?

Täytynee jättää haaveet Kiinasta toisaiseksi.. Kysyn kuitenkin onko sn-ohjelmakin siis loppumassa? Myös Thaimaa ja Kolumbia ovat meitä kiinnostavia, mutta kyllä tuntuu et jokaisessa kontaksissa mainitaan pitenevistä odotusajoista jne. Onkohan toiveita että kontakteja olisi tulossa lisää lähivuosina, oletteko kuulleet sellaisesta? Jos kaikissa on jo 5 vuoden jonoa, millainen tilanne mahtaa olla parin vuoden päästä kun meille voisi olla ajankohtaista päästä postittamaan hakemusta..

 

MinyMom:

Kiinan SN- ohjelma on toiminut viimeisen vuoden aikana tosi hyvin, varsinkin Pela on nimennyt paljon lapsia. Mielestäni mitään muutoksia SN- ohjelmaan ei ole toistaiseksi tiedossa. Toisaalta Kiina muuttuu nopeasti, joten nopeat muutokset adoptiokentässäkin ovat hyvin mahdollisia. Jos nyt on aloittelemassa adoptioprosessia, Kiina SN on mielestäni erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Thaimaa ei tällä hetkellä ole käytännössä hyvä vaihtoehto uusille perheille, odotusajat ovat hyvin pitkiä. Thaimaa kiintiöi hakemukset, mutta siitä huolimatta tilanne on Thaimaassa ruuhkautunut. Pariin viime vuoteen ei ole tullut hakijakiintiötä ollenkaan ja lapsiesityksiäkin on Suomeen tullut tosi vähän. Tänä vuonna on tullut pieni uusi hakijakiintiö kaikille kolmelle palveluntarjoajalle. Käytännössä aika monet v 2009 hakemuksensa lähettäneet perheet ovat jo vaihtaneet muihin ohjelmiin.

Kolumbian ICBF:n odotusajat ovat pitkiä myös. Mutta jos sattuu saamaan luvan lähettää hakemuksen interpedian kautta yksityiseen lastenkoteihin, odotusaika voi olla merkittävän lyhytkin.

Nopeasti toimivia kontakteja ovat molempien palveluntarjoajien Kenia-kontaktit ja Venäjä sekä Kiinan SN, josta jo puhuttiinkin. Kaikissa näissä voi odotusaika jäädä jopa alle vuoteen papereitten lähettämisestä lapsen kanssa kotiinpaluuseen. Venäjästä erityisesti puhutaan minusta yllättävän vähän, vaikka sieltä on tullut tasaisesti 20-30 lasta vuodessa jo pitkään ja odotusajat ovat hyvin kohtuullisia.

Kohtuulliset odotusajat ovat Etelä-Afrikassa ja Filippiineillä, noin 2-3 vuoden luokkaa. Näihin kontakteihin joutuu jonottamaan ennen kuin papereita saa lähettää. Intia on pieni kontakti, mutta mahdollisesti myös hyvä vaihtoehto. Intian toimivuudesta en tällä hetkellä kyllä osaa sanoa mitään, Intiassa on tapahtunut muutoksia adoptiokäytännöissä.

Etiopiaan en lähettäisi tällä hetkellä hakemusta. Etiopian adoptiokäytännöt ovat laajasti korruptoituneita ja siellä toimii paljon epäeettisiä toimistoja ja välittäjiä. Interpedialla on pitkät perinteet Etiopia-adoptiossa, mutta vaikka toiminta olisikin päivänvalon kestävää, on kohtuullinen riski että prosessissa tulee mutkia matkaan muitten toimijoitten epäselvyyksien ja lapsikauppaa lähentelevien toimintatapojen takia.

Kaiken kaikkiaan minusta tilanne on uusien hakijoitten kannalta tällä hetkellä kuitenkin aika valoisa. Nopeasti toimivia kontakteja on jopa 4 (IP Kenia, Hesa Kenia, Venäjä ja Kiina SN). Näillä on kaikilla vähän erityyppiset hakijakriteerit, joten joku näistä todennäköisesti sopii aika isolle joukolle hakijaperheitä. Kohtuullisesti toimivia kontakteja on lisäksi vielä muutamia. Ja jos on valmis hyväksymään laajemmin erityistarpeita tai jos haluaa adoptoida sisarukset, erityisesti 3, voi odotusaika olla hyvinkin lyhyt.

Tsemppiä pohdintoihin! Ei tilanne niin synkkä ole hakijoitten kannalta kuitenkaan ja lopputulos prosessista on todellakin kaiken vaivan väärti.

 

Ymmärtääkseni palveluntarjoajat pitävät silmät ja korvat auki uusien kontaktien toivossa, mutta kovin suurta tulosta se ei ole viime aikoina tuottanut. Jos uusia kontakteja tulisi, ne olisivat todennäköisesti Afrikassa. Sekä IP:n että Hesan Kenia-kontaktit ovat uusin lisäys ja ne toimivat tällä hetkellä nopeasti, odotusaika on papereiden lähetyksestä vain kuukausia, ei vuosia Muita toimivia kontakteja tällä hetkellä on se Kiinan SN, Venäjä ja molemmat Etelä-Afrikan kontaktit.

Venäjällä odotusajat ovat olleet kai n. 1-2-vuotta, EA:ssa ne vaihtelevat suuresti, mutta Helsingillä kokonaisuudessan n. 2 vuotta ja IP:llä 2-3. Kolumbiassa alle 4-vuotiaan odotusajat ovat ilmeisesti kasvaneet jo yli neljään vuoteen, jos pääsee lähettämään hakemuksen yksityiseen lastenkotiin, on odotusaika huomattavasti vähemmän, mutta niistä kriteereistä en itse tiedä mitään. Thaimaa on tosi tukossa, siellä on todella paljon hakemuksia ja lapsitietoja tulee hyvin harvakseltaan. He myös laittavat kokonaan lapsettomat ja Thaimaasta ennen adoptioneet etusijalle, joten biolapsellinen ei ole kovin vahvoilla vaikka hakijaksi hyväksyttäisiinkin. Intiassa adoptiosysteemi on muuttumassa ja olen kuullut että sitä pidetään tulevaisuudessa mahdollisesti paranevana kontaktina, mutta tämä jää nähtäväksi. Filippiineille ei kai edelleenkään oteta uusia hakemuksia, mutta sieltä kyllä tulee tasaisesti lapsia että ruuhkan selvittyä se voi taas olla toimiva kontakti.

Mutta käytännössä jos itsellä on joustavuutta omien kriteerien, lapsen iän tai mahdollisten erityistarpeiden suhteen, sopiva kontakti varmasti löytyy silloin kun on valinnan aika. Mutta tosiaan se aika on ohi, kun alle vuodessa sai pieniä terveitä mielellään ei-kovin-tummaihoisia vauvoja Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta olen varma että se tieto on karsinut hakijoita rajulla kädellä, kun tulee ilmi että adoptiovapaita lapsia kyllä on, mutta he eivät vain vastaa enää hakijoiden toiveita ja mielikuvia.

 

Kirjoitettiinkin Trallallaan kanssa ihan samaan aikaan, mutta onneksi sentään samansuuntaisesti.

 

Kertaus on opintojen äiti

 

Minä olen käsittänyt, että Venäjäkin olisi hiljenemässä, eli ei ole enää yhtä toimiva kontakti kuin ennen. Huhut kertovat, että kv-adoptiota pidetään siellä aika huonona asiana (eikä ole ihme, kun muistelee sitä yhtäkin tapausta, jossa vanhemmat palauttivat lapsen vai miten se nyt meni) ja sitä pyritään vähentämään. Mutta korostan, että tämä on huhu. Lapsitietopalsta toki kertoo omaa kieltään huhun puolesta. Ei ole ollenkaan sama määrä lapsia saapunut kuin aiempina vuosina.

Tseljabinsk kai toimii parhaiten, mutta on hirmuisen rankka kontakti. Oikeudenkäynnitkin kestävät tuntitolkulla ja siellä kaivellaan kaikki mahdollinen. Matkakaan ei ole mikään maailman helpoin kulkea.

 

Tseljabinsk tosiaan toimii Venäjän kontakteista toistaiseksi nopeiten, mutta ongelmana siellä on että ei ole hakijoita!!! Vain muutama suomalaisperhe uskaltautuu vuosittain laittamaan paperit sinne. Mielestäni ko kohdetta on ihan turha pelätä. Pietari on ollut tosin hieman hiljainen ainakin alkuvuonna.

Kyllä, oikeudenkäynti voi kestää tuntitolkulla, mutta voi sujua nopeastikin. Suurena apuna mm.oikeudenkäynnissä on että asiat käydään paikallisedustajan ja tulkin kanssa läpi ennen istuntoa joten ei siellä mitään yllättävää tule. Ja asiat joita siellä käsitellään on ihan samoja kuin mitä esim. neuvonnassakin jo syynätään täällä Suomessa (tulot, menot, lainat,työpaikat, kasvatus jne).

En myöskään sanoisi että matka sinne on sen kummempi kuin mihinkään muuallekaan, Finski lentää Jekaterinburgiin (3tuntia) ja siellä on kuski autoineen odottamassa ja ajomatka Tseljabinskiin kestää n. 2-3 tuntia. Matka-aika siis jotakuinkin sama kuin lentelisi Kanarialle. Ei sitä ihan helpolla matkata Afrikan tai Aasian maihinkaan

Meillä on Tseljabinskistä adoptoitu, aivan ihana poika. Prosessi kesti Suomen päässä 1,5 vuotta (neuvonnan aloituksesta) ja Venäjällä n. 0,5 vuotta (katsomis-, oikeudenkäynti + hakumatkat). Eli 2 vuotta neuvonnan aloittamisesta poika oli jo kotona. Mielummin siis istuimme oikeudenkäynnissä muutaman tunnin kuin jäimme vuosiksi odottamaan jostain toisesta maasta.. :heart:

 

Hienoa kuulla, että teillä on noin positiivinen kuva Tshejabinskista!

 

En ole vähän aikaan kirjoittanut tänne, mutta nyt on vihdoin aihetta!
Viime viikolla se kauan odotettu puhelu vihdoin tuli! Meitä odottaa Johannesburgissa 10 kk vanha tyttö ja ollaan onnesta sekaisin!! :heart:
Ei tätä pysty oikein vieläkään tajuamaan!!

 

Aivan ihana uutinen. Me ollaan vasta odottomassa vimppaa neuvontaa ja E-A haaveissa niin aina lämmittää nää et jospa meillekin se puhelu tulee koskas hakumatka? Saako kysyä kauan kesti luvasta?