Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Hei, ja onnea taas kaikille prosessissa edistyneille, lumitytti onnea sisarusluvasta, aika vähän taitaa sisarusadoptiota hakevia kuitenkin olla, vaikka se olisi mahtava mahdollisuus saada kerralla lapset ja biologinen sisarus on varmasti lapsellekin tosi tärkeä asia. JMM78 onnea lapsesta, tosi nopeasti siellä nuo asiat hoituvat ja vaikka aina varoitellaan näistä ulkomailla tehdyista adoptioista niin ei kai tuollaisessa tunnetun adoptiomaan lakien mukaan tehdyssä pitäisi mitään vaaraa olla!

Tänään muuten taisi pamahtaa sitten Kiinassa virallisesti 5 vuotta täyteen odotusajoissa, onneksi sn-puoli vaikuttaa toimivan sutjakkaasti.

Meille ei kuulu mitään uutta. Etelä-Afrikassa jono papereiden lähettämiseen on pidentynyt jo yli vuoden mittaiseksi joten pientä hidastumista on sielläkin havaittavissa. Eli odotuksen odotusta on luvassa vielä ainakin yli puoli vuotta.
 
Kiitos itsellenne Reseda! Ilo oli meidän puolellamme :wave: Oli tosi mahtavaa tavata koko teidän poppoo ja hassua oli, että tuntui kuin oltaisiin tavattu monta kertaa aiemminkin. Ihmeellinen tämä "virtuaalimaailma". Teidän käynnin jälkeen meidän odotus muuttui kärsimättömäksi. Oli niin ihana nähdä tasapainoinen, onnellinen PERHE! Äkkiä meille kanssa sellainen :headwall: Terveisiä teille kaikille meidän sakilta.
 
Isa77
Kiitos ajatuksistanne liittyen kaksikielisyyteen Ii55 ja Ellinoora4.

Jos syystä tai toisesta adoptiomaaksi tulisi jokin muu kuin Venäjä (meillä kotona siis puhutaan suomea ja venäjää), onko kenelläkään ensi- tai toisen käden kokemusta adoptiolapsesta kaksikielisessä perheessä, jossa toinen kieli ei ole lapsen alkuperämaan kieli? Luin Interpedian julkaisua adoptiolasten kielellisestä kehityksestä ja siinä sanottiin, että kaksikieliseen perheeseen adoptoitavan lapsen pitäisi ehdottomasti olla alle puolivuotias. Ymmärrän tietenkin, että yli leikki-ikäiselle lapselle kolme kieltä on aivan liikaa, mutta onko joku törmännyt asiantuntija-ajatuksiin, jossa rajaa ei vedetä ihan noin pieneen lapseen? Onko esim 1 - 1,5 -vuotias lapsi jo siinä pisteessä, että hänelle on haitallista "aloittaa alusta" kahden kielen kanssa? Meillä siis äiti puhuisi lapselle suomea ja isä venäjää.

Eli siis ensisijaisena ajatuksena olisi lapsi Venäjältä, jolloin kaksikielisyydestä olisi apua. Jos tämä jostain syystä ei sitten tulisi meille kysymykseen, mietin onko mistään maasta käytännössä tapana edes tulla niinkin pieniä kuin puolivuotiaita lapsia? Siinä tuntuisivat olevan meille rajautuvat vaihtoehdot, ellei tosiaan ilmene asiantuntemusta, joka asettaisi ikärajan kaksikieliseen kasvatukseen hieman korkeammalle kuin Interpedian ruotsalaiskirjoittaja. Toki lapsen etu on meille tärkeä, emme halua hämmentää tätä liian monen kielen läsnäololla. Jotenkin oma maalaisjärkeni vaan sanoo, että ennenkuin lapsi itse vielä puhuu, hänellä on hyvät edellytykset tulla myös kaksikieliseksi, siinä missä biologisesti kaksikieliseen kotiinkin syntyneet. Maalaisjärjellä vetäisin siis sen rajan siihen aikaan, jolloin lapsi keskimäärin alkaa ottaa ensimmäisiä puheen "askeleita".

Millaisia ajatuksia teillä on tästä? Olisi mahtava ja mielenkiintoinen kuulla...!
 
Meidän poika oli 4v 4kk kun tuli kotiin, ja meillä oli alussa 3 kieltä, Venäjä jota poika puhui, ruotsi jota minä puhun ja englanti jota mieheni puhuu...
Nyt käytiin juuri tänään 5v neuvolassa ja kun kysyin miten kielen kehitys on, niin vastasi että ei suurestikaan eroa enään 5v bio lapsesta joka on kasvanut kaksi kielisessä perheessä.
Eli puhuu vähän sekaisin ruotsia ja englantia, mutta ulkopuoliset ymmärtävät häntä, kunhan puhuvat kieliä.
Eli meillä ei ainakaan ollut ongelmia vaikka olikin kaksi kielinen perhe, missä kumpikaan kotikielistä ei ollut lapsen oma kieli. Alussa oli tietenkin ongelmia, koska kumpikaan meistä ei puhu Venäjää, mutta niinhän se olisi muutenkin ollut...
Toisaaltaan meidän poika onkin nero... :D
 
Moi!

Osaisiko kukaan vinkata vaikka yksitysviesteihin ns suljetusta keskustelupalstoista, jotka ehkä ovat aktiivisempia kuin nämä yleiset? Jos esim. Kenia-adoptioille sellainen on, niin mielelläni liittyisin jos kelpaan.

Listat mitkä netistä löydän ovat huikean vanhentuneita. :(
 
Hei! ilmoittautuisin uutena joukkoonne. Olemme N25/M29 joilla taustalla selittämätön lapsettomuus. Hoitojen sijaan tuntui oikeammalle lähteä adoptiotaipaleelle. Ajatuksena kv-adoptio ja tällä hetkellä ainakin haaveissa Etelä-Afrikka. Olemme tällä hetkellä neuvontajonossa ja ilmeisesti täällä Helsingissä on noin puolen vuoden mitttainen. Odotus neuvontaan tuntuu mielestäni ihan kohtuulliselta vaikka tietysti olisi mukava päästä alkuun samantien. Keväällä olisi sitten ohjelmassa adoptiovalmennuskurssille meno. Missäköhän vaiheessa kannattaisi käydä adoptio lasten terveys-luennolla? Ilmeisesti Pela järjestää ja Yhteiset lapsemme? Kumpaa suosittelette? Kirjoja olen jo jonkin verran lueskellutkin aiheeseen liittyen.
 
Hei alkutaipaleella olijat, miettikään Kenian vaihtoehtoa ihan tosissanne! Jos siis Interpedialle tai Helsingin kaupungille asiakkaiksi aiotte/olette.

Just perjantaina käytiin näytillä nuorimman lastenkodissa ja voi kun siellä olisi syliinpyrkijöitä valmiina kotiin lähtemään! :'( Eihän se ihan niin helppoa ole, mutta kun lapsiesityksen täältä saa käsittääkseni todella nopeasti mitä vertaa ns. vanhoihin suosikkeihin, niin jos jotenkin budjetti puolen - kokonaisen vuoden Keniassa asumiseen taipuu niin lapsen luultavasti saisi suht. koht. nopeasti kotiin. Elefantit, kirahvit, sarvikuonot yms ystävänsä, sekä Mombasan rannat ovat myös aikasta kivoja vetonauloja täällä. :)

Lievästi kotiinpäin toki vedän, kun itsekin melkein kenialainen olen. Mutta siis lasten, ihan vastasyntyneiden, ja viime aikoina myös isompien hylkääminen on aivan käsittämättömän yleistä täällä. :|
 
Viimeksi muokattu:
Isa77.

Meillä minä puhun suomea ja mies taitaa (swahilin murre). Adoptiopoikamme lastenkodissa puhuvat englantia ja swahilia sekaisin, englantia enimmäkseen. Ja ikää jätkällä kotiin tullessaan 1v 3 kk. Omaa höpönpöpöään puhuu nyt, englantia se ei ole, eikä swahilia. Meidän ymmärtämiä sanoja on vasta ihan muutama. Äiti on Ägn (aivan kuten isoveljellään, joka on bio :D), Baba (isä taitaksi) on jotakuinkin Dädä, ja nenä on negn... Siinäpä ne, mutta hiljaa hyvää tulee, eikä minua kyllä millään tavalla huoleta se kielen oppiminen. Isosisarukset puhuvat suomea, joten sen oletan tulevan vahvimmaksi kieleksi pienimmällekin.

Jahas, Ägniä kutsutaan alakerrassa.
 
Viimeksi muokattu:
Suuret onnittelut sinne Keniaan! :flower:

Ja onnea Lumitytille sisarusluvasta!:wave::wave:

Meidän lapsonen porskuttaa täällä kotona kuin kuka tahansa taapero, höpöttää, tanssii, laulaa, syö kaikkea mitä annetaan ja nukkuu aikas hyvin. Keskessä usein aamuyöstä, mutta siinä nukkuukin sitten sikeästi. Uskomatonta, että yli puoli vuotta on kulunut ensitapaamisesta, kun tuntuu, että se olisi ollut viime viikolla. Etelä-Afrikkaa on ihanan paljon tänä vuonna esillä ympäri Suomen, valokuvia, kuvataidetta, elokuvia, musiikkia.. Ei se maa niin kaukana olekaan :).

Syysterveisiä kaikille odottajille!
 
Olemme vasta adoptioneuvonnan alkuvaiheessa. Adoptiolapsen haluaisimme Afrikasta. (Etelä-Afrikasta tai Keniasta) Kysyisin, tietääkö kukaan täällä miten nuorempana murkkuiässä sairastettu masennus ja terapia vaikuttavat adoptioon? Masennukseen on ollut syynsä sen hetkisessä elämäntilanteessa. Missään ei oikein tunnu lukevan tietoutta tuosta, kun sanotaan vaan, että hakijoiden tulee olla hyvässä psyykkisessä kunnossa. Mitä tämä tarkoittaa esim. Kenian kohdalla?
 
Viimeksi muokattu:
Meillä on adoptiolapsia Afrikasta (ei tosin Keniasta) ja minä olen sairastanut n. 20-vuotiaana masennuksen parikin kertaa. Tosin lievän, eikä siihen tarvittu terapiaa.

Eli tuo asia on hyvin tapauskohtainen. Minulla riitti se, että psykiatri kirjoitti todistuksen siitä, että olen psyykkisesti terve eikä minulla ole sen kummempaa riskiä sairastua masennukseen kuin kenelläkän muullakaan suomalaisella. Jos olet tosiaan terapian jälkeen ollut terve, en usko, että masennuksesi olisi mikään este.
 
Mä olen ollut aikoinaan puolisen vuotta varsin maassa, kun voih seurustelu päättyi. Sain jotain lääkettäkin, joka kyllä auttoi, mutta toisaalta uskon että ilmankin olisin selvinnyt, olisi vaan mennyt pitempään. Masennuslääkkeitä käsitääkseni annetaan Suomessa aika helposti, joten omasta mielestäni se ei juurikaan vielä paljoa määrittele. Ja terapiaanpääsykin on lievissä tapauksissa aika usein oman lompakon paksuudesta ja sinnikyydestä kiinni, joten IMO sekään ei ole mikään suoraan määrittelevä kriteeri. Mutta tämän on vaan mun oma aika vähällä tiedolla muodostettu näkemys.

Mutta. Keniassa masennus ainakin on tabu. Eli en kyllä tuosta omasta puolesta vuodestani maininnut täällä paikallisessa adoptiossa ollenkaan. Täällä kun on jonnin verran sellaisia kylähulluja, niin luulen, että monien silmiin lieväkin masennus on yhtä kuin ns. hulluus, mitä ikinä se sitten onkaan. Suomessa kuvittelisin, että fiksu psykiatri tosiaan kirjottaisi tuollaisen Draumsynin mainitseman todistuksen, mutta ensi tietty pitää löytää se hyvä psykiatri. Ja kuvittelisin että se riittää esim. täällä, jos merkintää siitä masennuksesta ei missään muussa paperissa ole.

Miten tiinuliinun, ekan synnytyksen jälkeen, oliko (vakavaa) synnytyksen jälkeistä masista? Se kai jonnin verran antaa osviittaa, että kuinka "kuivilla" olet. =)
 
moi!

en oo kirjoitellu pitkään aikaan, kesää vietetty ja pihaa laitettu. nyt on valmista :).
meil olis ollu perjantaina neuvonta, mut mies oli kuumeessa, jouduttiin perumaan ja seuraava aika meni sit syyskuun puoleen väliin. joku kyseli adoptiolautakunnan jonon pituutta luvan käsittelyssä. 3-4 kuukautta kuulemma, vai kauan teillä mennyt? meidän lupa lähtee hakuun loppuvuodesta.
 
Hei! Saako uusi kirjoittaja liittyä mukaan? :)
Olemme vasta aloittamassa adoptioprosessia, odotellaan että saadaan soittaa ja varata aika ensimmäiseen neuvontaan. Alkuinfossa käytiin ja paperit laitettiin PeLalle touko-kesäkuussa. Meidän kohdemaaksi valikoitunee todennäköisimmin Etelä-Afrikka tai Etiopia. Hieman säikäytti yksi linkki, jonka tästä ketjusta löysin. Etiopian odotusajatko olisi pidentymässä, koska siellä leikataan kv-adoptioita 90 prosentilla?? Saas nähdä miten pitkäksi tämä meidän prosessi oikein ehtiikään kehittyä tässä vuosien varrella...
Löytyykö täällä Afrikkaan suuntautuneita adoptoijia? Aloittelevia, odottavia tai jo lapsen saaneita? En pysty nyt mitenkään koko ketjua lukemaan läpi, joten siksi huhuilen josko joku löytyisi :) Olisi mukava kuulla ajatuksia ja kokemuksia.

Taustastamme sen verran, että olemme 28- ja 32-vuotiaat, ihan pian kyllä molemmat vanhentumassa taas vuodella. Takana muutama vuosi yritystä raskautua, jona aikana yksi keskenmeno, raskautumista hankaloittava leikkaus minulla ja sitten "mietoja" hoitoja (clomi/pregnyl). Kun tuli aika siirtyä seuraaviin hoitoihin, päätettiin pistää peli poikki ja siirtyä adoptioon.

Tuohon kaksi-/kolmikielisyysasiaan... Meillä on myös jossain määrin kaksikielinen perhe, jos meitä nyt perheeksi voi vielä kutsua. Miehen äidinkieli on ruotsi, mutta puhumme keskenämme suomea. Biolapset olisivat automaattisesti saaneet kaksikielisen kasvatuksen, mutta nyt adoptioprosessin alkaessa olen miettinyt mikä mahtaa olla adolapselle parasta. En tiedä vielä minkä ikäistä lasta päädymme toivomaan, mutta tuskin laitamme kovin ahdasta ikätoivomusta. Siispä lieneekö lapselle parasta oppia ensin suomi ja myöhemmin sitten, jos omaa hyvän kielipään, saada ruotsi toiseksi vahvaksi kieleksi isän ja koulun myötä... Tämä on varmaankin asia, josta täytyy kysellä lisää neuvoja neuvonnassa :)
 
Liliales moi! Mä en ole ihan expertti, mutta ymmärtääkseni kummankin, Etiopian ja Etelä-Afrikan jonot on melkein pysähdyksissä. Siksi just tuossa muutama viesti sitten vinkkasin, että Keniassa jono vetää vielä tosi hyvin. Mutta se vaatii kyllä 6kk - 12 kk maassaolon.
 
Hei vaan kaikille! Täällä toinen uusi palstalainen ilmoittautuu. Meillä on adoptioneuvonta puolessa välissä ja viimeinen neuvonta eli kotikäynti on sovittu marraskuun alkuun. Kohdemaana mitä todennäköisimmin Kiina ja SN-adoptio. Toisena vaihtoehtona Etelä-Afrikka. Taustaa sen verran, että olemme 35-vuotias aviopari ja takana on tuloksettomat lapsettomuushoidot. Onko täällä mahdollisesti joku jo adoptoinut Kiinan SN-adoption kautta? Olisi mukava lukea kokemuksia ja saada lisätietoa aiheesta. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
 
JMM78: meillä valitettavasti ei ole mahdollisuutta lähteä ulkomaille niin pitkäksi aikaa kuin mitä Kenian adoptioprosessi vaatii, joten se on poissa laskuista. Siksi nuo muut Afrikan maat on käytännössä ne meidän vaihtoehdot. Helsingin kaupungin lapsitietopalstalla on viime vuosina "vähän väliä" tullut lapsitietoja Etelä-Afrikasta, joten sen voisi kuvitella kertovan hyvin liikkuvasta jonosta. Mutta tokihan sitten varmaan pareja/perheitä on jonossa sen verran että odotusaika sen takia on pitkä. Tämä siis vastineena tuohon, kun kirjoitit että jonot olisi lähes pysähdyksissä, kun näiden tietojen perusteella voisin ymmärtää asian toisin..? Ehkäpä saamme jotakin ajantasaista tietoa kuukauden-parin(?) päästä kun pääsemme neuvontaan... :)

Miten muuten tuo Kiinan SN-adoptio, onko siinä yhtä pitkät odotusajat kuin Kiinan "normi"-adoptioissa?
 
Hei,
Ja tervetuloa uusille. Liliales, Etelä-Afrikka toimii tällä hetkellä hyvin molemmilla kontakteilla, lapsia tulee suht tasaseen tahtiin. Se mikä pidentää jonotusaikaa on suuri hakijamäärä. Papereiden lähettämistä Suomen päässä joutuu odottamaan jo yli vuoden, sen jälkeen pääsee vasta "oikeasti" odottamaan ja tuo odotusaika riippuu suuresti lapsitoiveesta. Sn-lapsitietoja on tullut hyvinkin nopeasti (ennen kun paperit ovat edes maassa). Etiopia sen sijaan vaikuttaa olevan enemmän tukossa, ainakin papereiden lähettämistä joutuu odottamaan pitempään kuin Etelä-Afrikkaan. Vaikka kyllä Etiopiastakin on näköjään kesän aikana tullut joitain lapsitietoja.
Kiinan SN-adoptio toimii huomattavasti paremmin kuin normijono (johon ei kai kenenkään tässä vaiheessa kannata lähteä aikaansa tuhlaamaan). Siinä valitaan se tai ne erityistarpeet jotka lapselle "halutaan" ja Suomen päässä etsitään löytyykö listalla olevista lapsista sopivaa. (näinhän ei adoption pitäisi toimia, mutta kun kaikille ei löydy perhettä niin sijoitetaan ainakin ne, kenelle löytyy). Tälläkin palstalla on ollut Kiinan sn-puolen hakijoita, toivottavasti joku laittaa enemmän ajantasaista tietoa. Mutta sen voi sanoa että lapsitoive on Kiinan sn-ohjelmassakin se mikä odotusajan määrittää.
 
Trallaallaa ja toki muutkin, jotka tietävät: onko IP:lläkin jo yli vuoden tuo jonotus Etelä-Afrikkahakijoiden kohdalla, ennen papereiden lähettämistä? Entä onko ketään kertomaan sitä, millaiseen tahtiin on säkä käynyt Kiinan sn-listalta?
 
Moi kipo71!

Me ollaan Thaimaan jonossa kiintiön ulkopuolelta ja toiveissa yli 4v. Odotusaika arvio sekä kiintiön että kiintiönulkopuolisilla hakemuksilla on 3-4 vuoden paikkeilla. Thaimaasta ei ole tullut yhtään lapsitietoa tänä vuonna Pelalle eikä Interpedialle. Hesan kaupunki on ainut joka on niitä saanut.

Tilanne Thaimaan kohdalla on todella epätoivoinen eikä kukaan osaa sanoa missä siellä mennään. Hidastuminen ja tilanne alkaa muistuttamaan Kiinan hidastumista, eli saa nähdä montako vuotta odotusta vielä on jäljellä.

moi!
onko kellään tietoa thaimaasta jos hakee yli 4v., niin kestääkö kauan?
 

Yhteistyössä