Kertoilenpa taas meidän väliaikakuulumisia. Me saatiin nyt se ryhmäneuvontakin käytyä - yksilöneuvontahan loppui jo keväällä. Täyteltiin tuossa juuri terveystietolomaketta (siis koskien lapsen terveydentilaa). Huh, että se oli vaikea täyttää. Nyt odotellaan kotiselvityksen valmistumista. Siihen menee joitain viikkoja kuulemma. Luultavasti ei tarvii enää käyntejä toimistolla, mutta varmaksi ei uskalla sanoa.
Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.
- Viestiketjun aloittaja Johanna72
- Ensimmäinen viesti
Täällä taitaakin olla useampia nyt neuvonnan loppusuoralla. Me myös odotamme kotiselvityksen lukua ja toivotaan että päästäisi nopeasti lupajonoon... Haluaisi päästä äkkiä taas seuraavaan vaiheeseen eli odottamaan odotuksen odotusta, tai jotain sinne päin 
Terveystietolomake on tosiaan aika vaikea. Tai kun teimme sen neuvonnassa "harjoituksena" se tuntui ihan helpolta mutta nyt kun miettii ihan oikeasti että olemmeko todella valmiita jos lapsellamme olisikin tämä ja tämä sairaus niin montaa kohtaa on joutunut pohtimaan uudestaan... Mutta, tervetuloa vaan minunkin puolestani kaikille uusille, pidetään keskustelua yllä!
Terveystietolomake on tosiaan aika vaikea. Tai kun teimme sen neuvonnassa "harjoituksena" se tuntui ihan helpolta mutta nyt kun miettii ihan oikeasti että olemmeko todella valmiita jos lapsellamme olisikin tämä ja tämä sairaus niin montaa kohtaa on joutunut pohtimaan uudestaan... Mutta, tervetuloa vaan minunkin puolestani kaikille uusille, pidetään keskustelua yllä!Meillä olisi myös viimeinen neuvontakerta parin viikon päästä...sitten se odotus vasta alkaa...olenkin varautunut siihen, että meillä menee ainakin se 5 vuotta ennen kuin lapsi saadaan...eli ihana yllätys olisikin jos ilmoitus lapsesta tulisikin aiemmin. Onko teillä ollut kotitehtävän kirjoittaa kirje biovanhemmille kuviteltuna, että lapsi olisi ollut jo perheessä jonkin aikaa? Olen miettinyt, että mitähän ihmettä he tuolla hakevat...
Ja tervetuloa lady gigi!
Onko teillä ollut kotitehtävän kirjoittaa kirje biovanhemmille kuviteltuna, että lapsi olisi ollut jo perheessä jonkin aikaa? Olen miettinyt, että mitähän ihmettä he tuolla hakevat... Ja tervetuloa lady gigi!
Hei!
Olen Karoliina ja uusi listalla. Adoptioprosessimme on alkuvaiheessa, eli varasin juuri ensimmäisen neuvonta-ajan tammikuulle. Infossa olimme viime keväänä.
Meillä on kaksi biologista lasta, 2006 syntynyt tytär ja 2009 syntynyt poika (minä olen syntynyt 1977 ja mies 1976). Olemme molemmat miehen kanssa aina ajatelleet, että kolme tai neljä lasta olisi meille sopiva määrä. Minä olen lapsesta saakka myös ajatellut, että voisin hyvin adoptoida, mutta ehkä tähän ei olisi kuitenkaan lähdetty, ellen olisi sairastunut raskausmyrkytykseen molemmissa raskauksissani. Tällaisessa tapauksessa on melko varmaa, että myrkytys uusisi kaikilla seuraavillakin kerroilla. En halua ottaa riskiä enkä stressata tilan puhkeamisesta enää. Muutenkaan en ole erityisesti rakastanut raskaana olemista tai pikkuvauva-aikaa, joten adoptio tuntuu sopivalta vaihtoehdolta meille.
Ainakin tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että palveluntarjoajaksi valikoituu Helsingin kaupunki ja maaksi Etelä-Afrikka. Ihan käytännönkin syistä, eli koska meillä on biolapsia ja koska emme ole uskovaisia, mutta myös muuten kyseinen maa ja maanosa tuntuvat meille läheisiltä. Olen mm. opiskellut yliopistossa Englannissa Afrikka-tutkimusta (ja Suomessa kehitysmaatutkimusta) ja meillä on lähipiirissä suomalais-eteläafrikkalainen perhe, jossa on tummaihoinen lapsi (vaimon aiemmasta liitosta), ja he asuvat nykyisin Suomessa. Olen myös tehnyt töitä rasisminvastaisessa kansalaisjärjestöprojektissa, minkä edellä mainittujen lisäksi uskoisin vaikuttavan positiivisesti kontaktin uskoon siitä, että kykenemme tukemaan adoptiolapsemme etnistä identitettiä jne.
Asioita, jotka minua ovat epäilyttäneet, ovat mm. oikeutus tuoda erilaiselta näyttävä lapsi Suomeen kokemaan rasismia. Onneksi asumme sentään pääkaupunkiseudulla, jossa erilaisuuteen on totuttu jo jonkin verran. Lisäksi olen miettinyt oikeutustamme "viedä lapsi" kauan ensimmäistään toivoneilta ihmisiltä, kun meillä on jo kaksi lasta. Mutta jos lapsen parasta ajatellaan - niin kuin näissä yhteyksissä aina sanotaan - luotan siihen, että voimme tarjota yhtä hyvän kodin lapselle kuin ennestään lapseton pariskunta. Adoptioon tulee varmasti paljon lapsia, jotka kaipaavat ainokaisen saamaa hoivaa ja huomiota, mutta myös niitä joille kokeneemmat vanhemmat, sisarukset ja jo vakiintunut perhe-elämä sopivat hyvin.
Meidän kotiselvitystämme ja lupahakemustamme silmällä pitäen mietityttää mm. se, että jäin kesällä vakituisesta työsuhteesta vapaaksi toimittajaksi/kirjoittajaksi, ja suunnittelen oman yritystoiminnankin käynnistämistä. Tuloni eivät tästä ole juuri muuttuneet tai todennäköisesti tule muuttumaan, mutta tietty epävarmuushan tässä on, enkä ole varma kuinka sosiaaliviranomaiset tai kohdemaan kontakti asiaan suhtautuvat. Ainakin nyt meidän perhe-elämää ja lapsia ajatellen on ollut todella hyvä juttu tehdä töitä kotoa käsin, sillä esim. arkiaamut ovat rauhoittuneet kummasti, kun minulla ei ole kiire laittaa itseäni valmiiksi ja syödä aamupalaa, vaan voin laittaa lapset rauhassa valmiiksi isänsä mukaan, ja hoidan omat aamutoimeni vasta heidän lähdettyään. Lisäksi lasten hoitopäivät ovat nyt lyhyempiä.
Hieman epäilyttää myös miehen vanhempien suhtautuminen. Emme ole vielä kertoneet heille, että olemme oikeasti jo prosessissa mukana, vaikka aiemmin olemme väläytelleet kv-adoption mahdollisuutta. He ovat aika ennakkoluuloisia asioiden suhteen, mutta lopulta hyväsydämisiä, ja vaikka heillä on ollut tapana kyseenalaistaa lähes järjestelmällisesti kaikki tekemämme suuret päätökset aluksi, lopulta he ovat aina hyväksyneet kaiken. Olemme paljon tekemisissä, sillä he asuvat lähellä, ovat jo jättäytyneet pois työelämästä ja rakastavat hoitaa ainoan lapsensa lapsia. Uskon, että lopulta adoptiolapsesta/-lapsista tulee heille yhtä rakkaita kuin näistä biologisista, mutta ensireaktiot pelottavat silti.
Tiedämme, ettei Etelä-Afrikasta saa juuri sisaruksia, ja etenkin meidän kohdalla se on ikärajoitteiden vuoksi epätodennäköistä (kuopus on ehkä 3-vuotias, kun paperit lähtevät Etelä-Afrikkaan), mutta sillä tuurilla, että kohdalle osuisi kaksoset, olemme merkinneet toiveeksi 1-2 lasta. Special needs -pohdintoja ei ole vielä tarkasti käyty läpi, mutta näppituntumalta sanoisin, että "täysin terve" ei lapsen tarvitse olla, mutta silti tiedämme rajalliset resurssimme, kun kotona on jo ennestään kaksi lasta, eikä kummallakaan vanhemmalla ole tarkoitus jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, vaan palata aikanaan työelämään takaisin. Myös kun olen tosiaan miettinyt sitä oikeutusta tuoda erinäköinen lapsi tänne "kiusattavaksi", niin erilaisuus korostuisi tietenkin vielä enemmän, jos lapsella olisi joku havaittava vamma tms. En tällä kuitenkaan tarkoita tietenkään sitä, etteikö SN-lapsia saisi adoptoida, vaan ettemme ehkä itse olisi siihen tarpeeksi vahvoja. Vaikka koskaanhan ei voi tietää mitä tuleman pitää - ei bio- eikä adolasten kohdalla.
Kuopuksen iänkin takia toiveissamme on suht nuori lapsi/lapset, ja lisäksi mietimme myös emotionaalista kehitystä, eli senhän ongelmiin on sitä suurempi riski, mitä pidempään lapsi on ollut ilman vanhempia. Mutta noin muuten meillä on jo kaksi pientä ollut, ja vaikka kaikenikäiset lapset ovat kivoja, niin melkein sitä hauskemmiksi he muuttuvat mitä enemmän kasvavat. Joten siinä mielessä lapsen nuoruus ei olisi ensisijaista.
Kuten huomaatte, olen kova kirjoittamaan, mutta välttämättä en vielä näin alkuvaiheessa ole kauhean aktiivinen, kun paljon ei vielä adoptiorintamalla tapahdu, ja elämä on aika kiireistä muuten. On kuitenkin ihanaa lukea muiden kokemuksia jo nyt, ja halusin esittäytyä ja sanoa hei mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Onnea ja voimaa kaikille adoptiotielle lähteneille, ja hauska tutustua!
Karoliina
Olen Karoliina ja uusi listalla. Adoptioprosessimme on alkuvaiheessa, eli varasin juuri ensimmäisen neuvonta-ajan tammikuulle. Infossa olimme viime keväänä.
Meillä on kaksi biologista lasta, 2006 syntynyt tytär ja 2009 syntynyt poika (minä olen syntynyt 1977 ja mies 1976). Olemme molemmat miehen kanssa aina ajatelleet, että kolme tai neljä lasta olisi meille sopiva määrä. Minä olen lapsesta saakka myös ajatellut, että voisin hyvin adoptoida, mutta ehkä tähän ei olisi kuitenkaan lähdetty, ellen olisi sairastunut raskausmyrkytykseen molemmissa raskauksissani. Tällaisessa tapauksessa on melko varmaa, että myrkytys uusisi kaikilla seuraavillakin kerroilla. En halua ottaa riskiä enkä stressata tilan puhkeamisesta enää. Muutenkaan en ole erityisesti rakastanut raskaana olemista tai pikkuvauva-aikaa, joten adoptio tuntuu sopivalta vaihtoehdolta meille.
Ainakin tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että palveluntarjoajaksi valikoituu Helsingin kaupunki ja maaksi Etelä-Afrikka. Ihan käytännönkin syistä, eli koska meillä on biolapsia ja koska emme ole uskovaisia, mutta myös muuten kyseinen maa ja maanosa tuntuvat meille läheisiltä. Olen mm. opiskellut yliopistossa Englannissa Afrikka-tutkimusta (ja Suomessa kehitysmaatutkimusta) ja meillä on lähipiirissä suomalais-eteläafrikkalainen perhe, jossa on tummaihoinen lapsi (vaimon aiemmasta liitosta), ja he asuvat nykyisin Suomessa. Olen myös tehnyt töitä rasisminvastaisessa kansalaisjärjestöprojektissa, minkä edellä mainittujen lisäksi uskoisin vaikuttavan positiivisesti kontaktin uskoon siitä, että kykenemme tukemaan adoptiolapsemme etnistä identitettiä jne.
Asioita, jotka minua ovat epäilyttäneet, ovat mm. oikeutus tuoda erilaiselta näyttävä lapsi Suomeen kokemaan rasismia. Onneksi asumme sentään pääkaupunkiseudulla, jossa erilaisuuteen on totuttu jo jonkin verran. Lisäksi olen miettinyt oikeutustamme "viedä lapsi" kauan ensimmäistään toivoneilta ihmisiltä, kun meillä on jo kaksi lasta. Mutta jos lapsen parasta ajatellaan - niin kuin näissä yhteyksissä aina sanotaan - luotan siihen, että voimme tarjota yhtä hyvän kodin lapselle kuin ennestään lapseton pariskunta. Adoptioon tulee varmasti paljon lapsia, jotka kaipaavat ainokaisen saamaa hoivaa ja huomiota, mutta myös niitä joille kokeneemmat vanhemmat, sisarukset ja jo vakiintunut perhe-elämä sopivat hyvin.
Meidän kotiselvitystämme ja lupahakemustamme silmällä pitäen mietityttää mm. se, että jäin kesällä vakituisesta työsuhteesta vapaaksi toimittajaksi/kirjoittajaksi, ja suunnittelen oman yritystoiminnankin käynnistämistä. Tuloni eivät tästä ole juuri muuttuneet tai todennäköisesti tule muuttumaan, mutta tietty epävarmuushan tässä on, enkä ole varma kuinka sosiaaliviranomaiset tai kohdemaan kontakti asiaan suhtautuvat. Ainakin nyt meidän perhe-elämää ja lapsia ajatellen on ollut todella hyvä juttu tehdä töitä kotoa käsin, sillä esim. arkiaamut ovat rauhoittuneet kummasti, kun minulla ei ole kiire laittaa itseäni valmiiksi ja syödä aamupalaa, vaan voin laittaa lapset rauhassa valmiiksi isänsä mukaan, ja hoidan omat aamutoimeni vasta heidän lähdettyään. Lisäksi lasten hoitopäivät ovat nyt lyhyempiä.
Hieman epäilyttää myös miehen vanhempien suhtautuminen. Emme ole vielä kertoneet heille, että olemme oikeasti jo prosessissa mukana, vaikka aiemmin olemme väläytelleet kv-adoption mahdollisuutta. He ovat aika ennakkoluuloisia asioiden suhteen, mutta lopulta hyväsydämisiä, ja vaikka heillä on ollut tapana kyseenalaistaa lähes järjestelmällisesti kaikki tekemämme suuret päätökset aluksi, lopulta he ovat aina hyväksyneet kaiken. Olemme paljon tekemisissä, sillä he asuvat lähellä, ovat jo jättäytyneet pois työelämästä ja rakastavat hoitaa ainoan lapsensa lapsia. Uskon, että lopulta adoptiolapsesta/-lapsista tulee heille yhtä rakkaita kuin näistä biologisista, mutta ensireaktiot pelottavat silti.
Tiedämme, ettei Etelä-Afrikasta saa juuri sisaruksia, ja etenkin meidän kohdalla se on ikärajoitteiden vuoksi epätodennäköistä (kuopus on ehkä 3-vuotias, kun paperit lähtevät Etelä-Afrikkaan), mutta sillä tuurilla, että kohdalle osuisi kaksoset, olemme merkinneet toiveeksi 1-2 lasta. Special needs -pohdintoja ei ole vielä tarkasti käyty läpi, mutta näppituntumalta sanoisin, että "täysin terve" ei lapsen tarvitse olla, mutta silti tiedämme rajalliset resurssimme, kun kotona on jo ennestään kaksi lasta, eikä kummallakaan vanhemmalla ole tarkoitus jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, vaan palata aikanaan työelämään takaisin. Myös kun olen tosiaan miettinyt sitä oikeutusta tuoda erinäköinen lapsi tänne "kiusattavaksi", niin erilaisuus korostuisi tietenkin vielä enemmän, jos lapsella olisi joku havaittava vamma tms. En tällä kuitenkaan tarkoita tietenkään sitä, etteikö SN-lapsia saisi adoptoida, vaan ettemme ehkä itse olisi siihen tarpeeksi vahvoja. Vaikka koskaanhan ei voi tietää mitä tuleman pitää - ei bio- eikä adolasten kohdalla.
Kuopuksen iänkin takia toiveissamme on suht nuori lapsi/lapset, ja lisäksi mietimme myös emotionaalista kehitystä, eli senhän ongelmiin on sitä suurempi riski, mitä pidempään lapsi on ollut ilman vanhempia. Mutta noin muuten meillä on jo kaksi pientä ollut, ja vaikka kaikenikäiset lapset ovat kivoja, niin melkein sitä hauskemmiksi he muuttuvat mitä enemmän kasvavat. Joten siinä mielessä lapsen nuoruus ei olisi ensisijaista.
Kuten huomaatte, olen kova kirjoittamaan, mutta välttämättä en vielä näin alkuvaiheessa ole kauhean aktiivinen, kun paljon ei vielä adoptiorintamalla tapahdu, ja elämä on aika kiireistä muuten. On kuitenkin ihanaa lukea muiden kokemuksia jo nyt, ja halusin esittäytyä ja sanoa hei mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Onnea ja voimaa kaikille adoptiotielle lähteneille, ja hauska tutustua!
Karoliina
Tervetuloa myös Karoliina77! Teillä näyttääkin olevan pohdinnat jo hyvin pitkällä tässä vaiheessa. Teidän motiivit ja tilanne varmasti sopii hyvin Etelä-Afrikkaan. Kannattaa kuitenkin pitää mieli avoimena muillekin vaihtoehdoille, jos tästä prosessista olen jotain tähän mennessä oppinut niin se on että mikään ei ole koskaan varmaa... Prosessi voi pitkittyä niin monessa eri vaiheessa ja maissa voi tapahtua ennalta arvaamattomia muutoksia. Parhaana esimerkkinä varmaan Kiina, missä odotusaika venähti yhtäkkiä kuukausista nykyiseen 4,5 vuoteen...
Ymmärtääkseni hyvin monenlaiset työtilanteet hyväksytään kyllä ja jos vaan edes toisella on vakityö niin sen kanssa ei varmasti tule mitään ongelmia. Meille ainakin sanottiin että myös sitä arvostetaan että on halunnut olla lapsen/lasten kanssa kotona mahdollisimman kauan, joten järjestelyt jotka lisäävät vanhempien aikaa lasten kanssa eivät ole mitenkään huonoja.
Täysin tervettä lastahan nykyisin ei pysty edes virallisesti toivomaan. Toki sellaisiakin varmasti tulee (jos taustaa ja hylkäämiskokemuksia ei lasketa) mutta kuulemma lautakunnalta pamahtaa heti lisäselvityspyyntö jos toivoo "mahdollisimman tervettä". Ja käsitykseni mukaan monissa maissa suunta on siihen että yhä suurempi osa lapsista tulee olemaan erityistarpeisia ja moniin paikkoihin lähetetään se lista mitä erityistarpeita hyväksyy vaikka ei varsinaisesti erityistarpeista lasta toivoisikaan. Ymmärrän kyllä täysin sen ajatuksen että jo valmiiksi erilaisen näköinen lapsi kärsii vielä enemmän jos hänellä on vielä joku heti päälle päin näkyvä erityistarve. Mutta kaikki erityistarpeethan eivät todellakaan näy päällepäin ja toisaalta voi olla että perhe joutuu kamppailemaan enemmän jonkun ihan muun asian kanssa kuin lapsen diagnosoidun sairauden.
Pure love, meillä oli ainakin tuo kirje biovanhemmille, kai sen tarkoitus on vain osoittaa että hakija osaa asettautua myös biovanhemman asemaan ja ymmärtää että adoptiossa on muitakin osapuolia kuin adoptiovanhemmat ja lapsi.
Ymmärtääkseni hyvin monenlaiset työtilanteet hyväksytään kyllä ja jos vaan edes toisella on vakityö niin sen kanssa ei varmasti tule mitään ongelmia. Meille ainakin sanottiin että myös sitä arvostetaan että on halunnut olla lapsen/lasten kanssa kotona mahdollisimman kauan, joten järjestelyt jotka lisäävät vanhempien aikaa lasten kanssa eivät ole mitenkään huonoja.
Täysin tervettä lastahan nykyisin ei pysty edes virallisesti toivomaan. Toki sellaisiakin varmasti tulee (jos taustaa ja hylkäämiskokemuksia ei lasketa) mutta kuulemma lautakunnalta pamahtaa heti lisäselvityspyyntö jos toivoo "mahdollisimman tervettä". Ja käsitykseni mukaan monissa maissa suunta on siihen että yhä suurempi osa lapsista tulee olemaan erityistarpeisia ja moniin paikkoihin lähetetään se lista mitä erityistarpeita hyväksyy vaikka ei varsinaisesti erityistarpeista lasta toivoisikaan. Ymmärrän kyllä täysin sen ajatuksen että jo valmiiksi erilaisen näköinen lapsi kärsii vielä enemmän jos hänellä on vielä joku heti päälle päin näkyvä erityistarve. Mutta kaikki erityistarpeethan eivät todellakaan näy päällepäin ja toisaalta voi olla että perhe joutuu kamppailemaan enemmän jonkun ihan muun asian kanssa kuin lapsen diagnosoidun sairauden.
Pure love, meillä oli ainakin tuo kirje biovanhemmille, kai sen tarkoitus on vain osoittaa että hakija osaa asettautua myös biovanhemman asemaan ja ymmärtää että adoptiossa on muitakin osapuolia kuin adoptiovanhemmat ja lapsi.
Onko kukaan menossa Interpedian kontaktinvalintainfoon 29.10.2010? Kiinnostaisi kovasti kuulla eri kontakteista, mutta taitaapi olla meille mahdoton ajankohta. Etelä-Afrikan, Etiopian ja Kolumbian tilanteet kiinnostais eniten. Jos joku on menossa, niin ehkäpä ois sitten mahdollista saada tänne palstalle tietoa jakoon?! Kiitos.
Hei ja hauskaa että uusia on tullut palstalle, tervetuloa!
SN- adoptio ja erityistarvelomake taitaa askarruttaa useampaakin kirjoittajaa. Yhteiset lapsemme ry järjestää aiheesta tilaisuuden marraskuun lopussa. Täältä voisi apuja pohdintaan: Erityisia vanhempia erityisille lapsille
SN- adoptio ja erityistarvelomake taitaa askarruttaa useampaakin kirjoittajaa. Yhteiset lapsemme ry järjestää aiheesta tilaisuuden marraskuun lopussa. Täältä voisi apuja pohdintaan: Erityisia vanhempia erityisille lapsille
Karoliina77: Tervetuloa palstalle! Me olimme kolme vuotta sitten suurin piirtein samanlaisessa tilanteessa kuin te. Oletteko kyselleet palvelunantajilta, mitkä kohteet tällä hetkellä vastaanottavat kahden lapsen bioperheen hakemuksia, jos ei ole valmis sn-tarpeisiin? Meille kävi ainakin nopeasti selväksi, ettei vaihtoehtoja ollut paljon, jos halusi rajata pitkän odotuksen Kiinan ja Kolumbian pois. Meillä onkin kyllä sn-valmius. Ja toivottavasti pian lapsikin . En yhtään tiedä, meneekö lupa kahteen lapseen läpi, kun teidän biot ovat niin pienet? Ovat muutenkin tiukentaneet siellä lautakunnassa ehtoja. Sisaradoptioon pitää olla erityisen vahva perhe, ja ylipäätään tutkimusten mukaan yhden lapsen adoptoiminen kerrallaaan näyttää olevan onnistuneempi ratkaisu. Lähes kaikissa sisarpareissa vanhempi on lähellä kouluikää. Toki olisin itse ollut valmis sisarusadoptioon, jos lapsia ei meillä olisi ollut tai olisivat olleet isoja.
En halua masentaa, mutta itse matkalla koin, että usein meitä verrattiin lapsettomaan pariin ja sanottiin, että tottakai jos vaihtoehtona on lapseton pari tai te, on lapseton pari monen maan mielestä ensijainen. Voisin siis kuvitella, että jos vauvakaksoset tulisi jostakin maasta (tosi harvinaista) menisivät he lapsettomaan perheeseen. Meillä on myös sama "pulma" kuin teillä, että nuorimman lapsen ikä rajoittaa adoptiolapsen ikää. Yli 4-vuotiaille kaivattaisiin koteja, mutta meidän bio on itse vasta 4-vee. Käsittääkseni lapsen tuloikä ei ole niin kovin ratkaiseva, enemmänkin se, millainen lapsen ensimmäinen elinvuosi on ollut. Ja millainen lapsi on luonteeltaan (sopeutuva, herkkä..). Tokihan se on aina parempi, ettei lapsi olisi kokenut jatkuvaa hoitajien muutosta. Mutta alle 1-veenä tulleetkin saattavat leikki-iässä ja myöhemmin oireilla kovastikin.
Silti uskon, että me bioperheet olemme ihan hyvä kasvualusta monelle adoptiolapselle. Erilaisia perheitä tarvitaan kun lapsetkin ovat erilaisia.
Suku yleensä sopeutuu, ja onneksi on aikaa! Meilläkin sukulaiset alkavat olla jo varsin kärsimättömiä, ja epäuskoisiakin, että tuleeko sitä lasta ikinä! Eiköhän lapsi itse sitten hoida loput.
Tsemppiä alkuun! Ja paljon kärsivällisyyttä! Mekin olemme vaihtaneet palveluntarjoajaa ja maata kesken matkan. Mutta nyt toivottavasti olemme lähellä!!!
. En yhtään tiedä, meneekö lupa kahteen lapseen läpi, kun teidän biot ovat niin pienet? Ovat muutenkin tiukentaneet siellä lautakunnassa ehtoja. Sisaradoptioon pitää olla erityisen vahva perhe, ja ylipäätään tutkimusten mukaan yhden lapsen adoptoiminen kerrallaaan näyttää olevan onnistuneempi ratkaisu. Lähes kaikissa sisarpareissa vanhempi on lähellä kouluikää. Toki olisin itse ollut valmis sisarusadoptioon, jos lapsia ei meillä olisi ollut tai olisivat olleet isoja. En halua masentaa, mutta itse matkalla koin, että usein meitä verrattiin lapsettomaan pariin ja sanottiin, että tottakai jos vaihtoehtona on lapseton pari tai te, on lapseton pari monen maan mielestä ensijainen. Voisin siis kuvitella, että jos vauvakaksoset tulisi jostakin maasta (tosi harvinaista) menisivät he lapsettomaan perheeseen. Meillä on myös sama "pulma" kuin teillä, että nuorimman lapsen ikä rajoittaa adoptiolapsen ikää. Yli 4-vuotiaille kaivattaisiin koteja, mutta meidän bio on itse vasta 4-vee. Käsittääkseni lapsen tuloikä ei ole niin kovin ratkaiseva, enemmänkin se, millainen lapsen ensimmäinen elinvuosi on ollut. Ja millainen lapsi on luonteeltaan (sopeutuva, herkkä..). Tokihan se on aina parempi, ettei lapsi olisi kokenut jatkuvaa hoitajien muutosta. Mutta alle 1-veenä tulleetkin saattavat leikki-iässä ja myöhemmin oireilla kovastikin.
Silti uskon, että me bioperheet olemme ihan hyvä kasvualusta monelle adoptiolapselle. Erilaisia perheitä tarvitaan kun lapsetkin ovat erilaisia.
Suku yleensä sopeutuu, ja onneksi on aikaa! Meilläkin sukulaiset alkavat olla jo varsin kärsimättömiä, ja epäuskoisiakin, että tuleeko sitä lasta ikinä! Eiköhän lapsi itse sitten hoida loput
. Tsemppiä alkuun! Ja paljon kärsivällisyyttä! Mekin olemme vaihtaneet palveluntarjoajaa ja maata kesken matkan. Mutta nyt toivottavasti olemme lähellä!!!
Meille oli tosi paljon apua PeLan erikoislääkäriluennosta tuon sn-lomakkeen kanssa. Luentopäivä oli henkisesti ja fyysisesti raskas, mutta sen aikana käytiin läpi kaikki lomakkeen erityistarpeet ja vielä jonkin verran muitakin. Keskusteltiin myös paljon siitä, kuinka paljon ja kuinka pitkäaikaista hoitoa eri erityistarpeet vaativat. Lomake on nyt täytetty kolmeen kertaan, joten meillä ainakin oli melko varma olo jättää se lopulta pohjaksi projektiin.
Haluaisin kysyä teiltä tietävämmiltä jotain. Kaupunkimme sivuilta luin, että adoptioneuvonta ostetaan PeLalta. Käskettiin ottaa yhteyttä Länsi-Suomen aluetoimistoon neuvonnan aloittamiseksi.
1) Onko siis niin, että tuohon neuvonnan aloittamiseenkin on jonotettava? Miten pitkä aika siihen suunnilleen menee?
2) Tiedän, että lapsettomuushoitojen aikana ei vielä saisi aloittaa adoptioprosessia. Mutta voimmeko mennä tuohon neuvontajonoon, jos alkionsiirtoja on vielä jäljellä? Siirrellä viimeisiä alkioita siinä odottaessa?
3) Miten neuvonnan aloitus käytännössä tapahtuu? Täytyykö meidän käydä neuvontatapaamisissa siellä Tampereella (150km)?
Kiitos jos joku viitsii vastata keltanokalle! :ashamed:
1) Onko siis niin, että tuohon neuvonnan aloittamiseenkin on jonotettava? Miten pitkä aika siihen suunnilleen menee?
2) Tiedän, että lapsettomuushoitojen aikana ei vielä saisi aloittaa adoptioprosessia. Mutta voimmeko mennä tuohon neuvontajonoon, jos alkionsiirtoja on vielä jäljellä? Siirrellä viimeisiä alkioita siinä odottaessa?
3) Miten neuvonnan aloitus käytännössä tapahtuu? Täytyykö meidän käydä neuvontatapaamisissa siellä Tampereella (150km)?
Kiitos jos joku viitsii vastata keltanokalle! :ashamed:
Lady_Gigi, en ole samalta alueelta, mutta vastaan nyt yleisesti eli ensin soitat Länsi-Suomen aluetoimistoon ja kysyt milloin seuraava alkuinfo on ja voit samalla kysyä millainen jono neuvonnan aloittamiseen on. Se riippuu tosi paljon alueesta, jossain pääsee aloittamaan heti, jossain joutuu odottamaan yli vuodenkin. Yleisestihän lapsettomuushoidot täytyy olla lopetettu ja käsitelty ennen adoptioprosessin alkua. Jos jono on kuitenkin vuoden luokkaa niin kukapa sitä kyselee mitä te teette sillä aikaa, tiedän ainakin että osa on tehnyt viimeisiä hoitoja jonottaessa neuvonnan alkua. Mutta jos alueellanne jono ei ole kovin pitkä niin silloin kannattaa toki katsoa hoidot ensin loppuun.
Olen ymmärtänyt että tapaamisissa käydään aina toimistolla, mutta sitä en tiedä onko eri alueilla ns. sivutoimipisteitä? Esim me kävimme alkuinfossa eri paikkakunnalla kuin missä neuvonta sitten oli.
Olen ymmärtänyt että tapaamisissa käydään aina toimistolla, mutta sitä en tiedä onko eri alueilla ns. sivutoimipisteitä? Esim me kävimme alkuinfossa eri paikkakunnalla kuin missä neuvonta sitten oli.
kiitos, kiitos...
Mä en ole siitä aikaisemmin mitään kirjoittanutkaan, tässä on ollut kaiken maailman mutkia vielä nimeämisen jälkeen, joten kaikki tuntui kovin epävarmalta... Mutta nyt tosiaan kun lääkärit Pietarissa ovat ohi, ja oikeus enään jäljellä niin sitä uskaltaa jo luottaa siihen että poika on tosiaan meidän.
Kiitos, Trallallaa!
Noudatin neuvoasi, ja soitin toimistoon. :$ Täti siellä oli kovin ystävällisen kuuloinen ja kertoi prosessin aloituksesta ihan kattavasti. Lupasi lähettää vielä jotain infoa postissa. Seuraava infotilaisuus olisi ollut jo tällä viikolla, se tulee vähän turhan pian, mutta seuraavat on joulukuussa ja helmikuussa. Katsotaan, mistä sitä itsensä vielä tässä joskus löytää.
Hassua, mulle tuli ihan jännä ja innostunut olo jo tuosta pienestä puhelinsoitosta! Hih... Mites mä saisin sitä miestä pehmiteltyä tarpeeksi nopeasti ja PIAN.
Noudatin neuvoasi, ja soitin toimistoon. :$ Täti siellä oli kovin ystävällisen kuuloinen ja kertoi prosessin aloituksesta ihan kattavasti. Lupasi lähettää vielä jotain infoa postissa. Seuraava infotilaisuus olisi ollut jo tällä viikolla, se tulee vähän turhan pian, mutta seuraavat on joulukuussa ja helmikuussa. Katsotaan, mistä sitä itsensä vielä tässä joskus löytää.
Hassua, mulle tuli ihan jännä ja innostunut olo jo tuosta pienestä puhelinsoitosta! Hih... Mites mä saisin sitä miestä pehmiteltyä tarpeeksi nopeasti ja PIAN.
tervetuloa lady Gigi! Länsi-Suomen alutoimistossa on jonoa.. en tiedä ovatko kaikki samassa jonossa, mutta ainakin meille kerrottiin että 6kk sisällä perhelomakkeen palautuksesta pitäisi neuvonta alkaa. me odotellaan siis ekaa neuvontaa. Toteutuisi noin 4,5kk sisällä. Tosin tuossa oli kesä välissä ja lomat.
Tervetuloa Karoliina77 myös!
Grainted- iiiisot onnittelut teille. Aivan mahtavaa! ei enää kauan tarvitse odotella.. toivottavasti oikeudessa sujuu kuin rasvattu
sn-jutuista olisin kiinnostunut edelleen. Järjestetäänkö noita luentotilaisuuksia muualla kuin Helsingissä? sinne sitä mennään jos tarvitsee tosin... Tiedottavatko Pelan kautta muidekin tahojen luennoista?
Meillä eka neuvonta peruuntui, kun sossulla oli joku meno. Eipä mahda mitään. Siirtyi kuukaudella eteenpäin. Joten nyt odotellaan sitten marraskuun loppua.
Tervetuloa Karoliina77 myös!
Grainted- iiiisot onnittelut teille. Aivan mahtavaa! ei enää kauan tarvitse odotella.. toivottavasti oikeudessa sujuu kuin rasvattu
sn-jutuista olisin kiinnostunut edelleen. Järjestetäänkö noita luentotilaisuuksia muualla kuin Helsingissä? sinne sitä mennään jos tarvitsee tosin... Tiedottavatko Pelan kautta muidekin tahojen luennoista?
Meillä eka neuvonta peruuntui, kun sossulla oli joku meno. Eipä mahda mitään. Siirtyi kuukaudella eteenpäin. Joten nyt odotellaan sitten marraskuun loppua.
ellinoora, noin meillekin kerrottiin, että puolen vuoden sisällä pitäisi sitten homma saada käyntiin. Tylsää vaan, sama juttu nyt näiden tapaamisten ja tilaisuuksien kanssa kuin lapsettomuushoitojenkin, että pitää sumplia aikatauluja ja ottaa vapaapäiviä päästäkseen toiseen kaupunkiin. Täällä meidän "pikkukylässä" on näemmä kaikissa jutuissa palvelut ostettu isommilta naapureilta. : /
Tylsää vaan, sama juttu nyt näiden tapaamisten ja tilaisuuksien kanssa kuin lapsettomuushoitojenkin, että pitää sumplia aikatauluja ja ottaa vapaapäiviä päästäkseen toiseen kaupunkiin. Täällä meidän "pikkukylässä" on näemmä kaikissa jutuissa palvelut ostettu isommilta naapureilta. : /Graintad onnea! Toivottavasti saatte pojan kotiin heti tuolla reissulla!
Lady_Gigi, ole vain tyytyväinen, että Pela hoitaa teidän neuvonnan. Koska adoptiolupalautakunta on nykyään niin tiukka on parempi, että neuvonnan hoitaa taho, jolla on asiasta kokemusta. Meillähän meni useampi kuukausi sähläämiseen, kun lautakunta oli eri linjoilla hakemuksen muodon suhteen kuin neuvonnan antajamme. :/
Meillä eletään hiljaiseloa edelleen. Huomasin juuri, etten ole tämän uudistuksen jälkeen tänne kirjoitellutkaan. Mutta näyttäisi muutenkin olevan kirjoittajien sukupolvi vaihtumassa. Aika hienoa, että tämä ketju on edelleen voimissaan! Piti ihan tarkistaa, mutta Johanna72 aloitti tämän 2,5 vuotta sitten! Käsittämätöntä...
Tällä hetkellä jotenkin korostuu adoption epävarmuus. Eräs prosessin samaan aikaan aloittanut tuttu pariskunta voi saada lapsensa jo muutaman kuukauden päästä (kuten myös Seelia! ), kun taas meillä odotus kestää todennäköisesti vielä 2-3 vuotta... Eräs tuttu kysyi epäuskoisena, että aiotteko todella odottaa noin kauan, mutta mitäpä tässä muutakaan voisi? Parhaimmillaan ollaan jo voiton puolella.
Toivottavasti saatte pojan kotiin heti tuolla reissulla!Lady_Gigi, ole vain tyytyväinen, että Pela hoitaa teidän neuvonnan. Koska adoptiolupalautakunta on nykyään niin tiukka on parempi, että neuvonnan hoitaa taho, jolla on asiasta kokemusta. Meillähän meni useampi kuukausi sähläämiseen, kun lautakunta oli eri linjoilla hakemuksen muodon suhteen kuin neuvonnan antajamme. :/
Meillä eletään hiljaiseloa edelleen. Huomasin juuri, etten ole tämän uudistuksen jälkeen tänne kirjoitellutkaan. Mutta näyttäisi muutenkin olevan kirjoittajien sukupolvi vaihtumassa.
Aika hienoa, että tämä ketju on edelleen voimissaan! Piti ihan tarkistaa, mutta Johanna72 aloitti tämän 2,5 vuotta sitten! Käsittämätöntä... Tällä hetkellä jotenkin korostuu adoption epävarmuus. Eräs prosessin samaan aikaan aloittanut tuttu pariskunta voi saada lapsensa jo muutaman kuukauden päästä (kuten myös Seelia!
), kun taas meillä odotus kestää todennäköisesti vielä 2-3 vuotta... Eräs tuttu kysyi epäuskoisena, että aiotteko todella odottaa noin kauan, mutta mitäpä tässä muutakaan voisi? Parhaimmillaan ollaan jo voiton puolella. Kiitos onnitteluista,
me jäädään Pietariin odottamaan sitä että saamme pojan mukaamme. Yleensähän ihmiset tekevät 2 matkaa, mutta me päätettiin että nyt kun lähdemme Pietariin, niin emme lähteä sieltä ilman poikaa, ja sinne jäämisen kustannukset eivät kuitenkaan ole niin paljon korkeampi, niin että jäämme sinne. Saammepahan tavata poikaa joka päivä, sen 10 päivän aikana kunnes saamme kaikki paperit kuntoon ja poika muuttaa pysyvästi kotiin.
me jäädään Pietariin odottamaan sitä että saamme pojan mukaamme. Yleensähän ihmiset tekevät 2 matkaa, mutta me päätettiin että nyt kun lähdemme Pietariin, niin emme lähteä sieltä ilman poikaa, ja sinne jäämisen kustannukset eivät kuitenkaan ole niin paljon korkeampi, niin että jäämme sinne. Saammepahan tavata poikaa joka päivä, sen 10 päivän aikana kunnes saamme kaikki paperit kuntoon ja poika muuttaa pysyvästi kotiin.
Graintadille suurensuuret onnittelut!! :flower: Toivottavasti avasit tämän palstan "lapsiesityshanat". Perustathan tänne kaksplussan adoptiopalstalle oman topicin THE PERHEENÄ tms, jonne me muutkin toivon mukaan pian pääsemme siirtymään? Itse ainakin odotan ilolla teidän ja muiden "lapseutuneiden" kuulumisia jatkossakin. Meillä odotusta on edessä vielä arviolta 2-4v, joten olisi ihana hehkutella teidän tunnelmia ja samalla tietää, että mistä kaikesta voi unelmoida :stick:
Graintad - Onnea matkaan ja kyllä se odotus nyt palkitaan!
Ja tervetuloa uusille tulokkaille!
Meillä on tiistaina sen viimeinen neuvontakäynti ja sitten alkaa se piiiitkä odotus...Olen tosiaan siihen 5 vuoteen jo orientoitunut...pääasiahan se on, että edes yksi lapsi saataisiin meidän perheeseen... 5-vuotta kun on jo lasta toivonut niin toiset 5 ei enää tunnu missään mut ihanaahan se olisi jos lapsi tulisikin aiemmin kotiin Kerran vuodessa sitten nähdään sosiaalityöntekijä ja itse pitää aktiivisesti n. 3 kuukauden välein kertoa kuulumisia.
Lady_gigi - Mä ,muistan myös sen tuntee kun soitin pelan toimistoon. Siitäkin on jo reilu vuosi ja tosi nopeasti on tuo neuvontavuosi mennyt, mutta meillä ei ollutkaan sitä jonoa tuohon neuvonnan aloittamiseen.
Ja tervetuloa uusille tulokkaille!
Meillä on tiistaina sen viimeinen neuvontakäynti ja sitten alkaa se piiiitkä odotus...Olen tosiaan siihen 5 vuoteen jo orientoitunut...pääasiahan se on, että edes yksi lapsi saataisiin meidän perheeseen... 5-vuotta kun on jo lasta toivonut niin toiset 5 ei enää tunnu missään
mut ihanaahan se olisi jos lapsi tulisikin aiemmin kotiin Kerran vuodessa sitten nähdään sosiaalityöntekijä ja itse pitää aktiivisesti n. 3 kuukauden välein kertoa kuulumisia. Lady_gigi - Mä ,muistan myös sen tuntee kun soitin pelan toimistoon.
Siitäkin on jo reilu vuosi ja tosi nopeasti on tuo neuvontavuosi mennyt, mutta meillä ei ollutkaan sitä jonoa tuohon neuvonnan aloittamiseen.Tervetuloa omasta puolestanikin uusille palstalaisille! Täällähän alkaa vilkastua taas kesän jälkeen. :flower:
Venäjällähän mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta kun nyt Johanna toivoi tuota "lapsiesityshanan aukeamista" niin pakkohan sitä on tästä pelonsekaisesta epävarmuudesta huolimatta pistää jatkoa Graintadin aloittamalle putkelle. Viikko sitten saatiin kuva Pietarista pienestä 2,5-vuotiaasta pojasta, jolle niin mielellään alettaisiin sisustamaan lastenhuonetta. Ennen tutustumismatkaa ja lapsiesityksen hyväksymistä en kuitenkaan vielä uskalla heittäytyä täysillä tunteiden vietäväksi, eikä vielä sittenkään mikään ole varmaa, mutta nyt ainakin odotetaan ja toivotaan jotakin konkreettisesti.
Venäjällähän mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta kun nyt Johanna toivoi tuota "lapsiesityshanan aukeamista" niin pakkohan sitä on tästä pelonsekaisesta epävarmuudesta huolimatta pistää jatkoa Graintadin aloittamalle putkelle. Viikko sitten saatiin kuva Pietarista pienestä 2,5-vuotiaasta pojasta, jolle niin mielellään alettaisiin sisustamaan lastenhuonetta. Ennen tutustumismatkaa ja lapsiesityksen hyväksymistä en kuitenkaan vielä uskalla heittäytyä täysillä tunteiden vietäväksi, eikä vielä sittenkään mikään ole varmaa, mutta nyt ainakin odotetaan ja toivotaan jotakin konkreettisesti.
Onnea Rööni! varmaan "pikkusen" haastavaa yrittää pitää jalat maassa ja himailla tuntemuksia.. Toivottelen teille sutjakasti sujuvia matkoja ja prosessin loppua!
lady gigi- joo mekin ollaan pikkukaupungista ja kyllä ne pelan käynnit joudutaan tekemään virkavapaapäivillä. oletan, että koska noita neuvontapaikkoja on niin vähän niin suurion osa joutuu niin tekemään. Oletteko te muut sanoneet työnantajille mitä noista käynneistä? sen verran harvoinhan ne on, että se perinteinen : "minulla on meno, tarvitsisin päivän vapaaksi" varmaan onnistuu..
Entä missä vaiheessa yleisetsi ottaen työnantajalle kertominen? Sitten kun paperit lähtee kohdemaahan? Taitaapa riippua kohdemaasta se..
Kv- kyssä: monessa kohdemaassa pyydetään perusteleman miksi juuri kyseisestä maasta. Onko teillä ihmiset mitenkä hyviä noi perustelut olleet? meillä on biolapsia joten vaihtoehtoja ei ole monia ja ainakin tällä hetkellä mennään ihan fiilispohjalta. Tuntuisi tyhmltä kirjoittaa perusteluksi että valitsimme tämän kohdemaan siksi koska se tuntui mukavalta vaihtoehdolta. kun esim vertaan karoliina77 perusteluihin, niin me ollaan ihan "perusteettomia"
lady gigi- joo mekin ollaan pikkukaupungista ja kyllä ne pelan käynnit joudutaan tekemään virkavapaapäivillä. oletan, että koska noita neuvontapaikkoja on niin vähän niin suurion osa joutuu niin tekemään. Oletteko te muut sanoneet työnantajille mitä noista käynneistä? sen verran harvoinhan ne on, että se perinteinen : "minulla on meno, tarvitsisin päivän vapaaksi" varmaan onnistuu..
Entä missä vaiheessa yleisetsi ottaen työnantajalle kertominen? Sitten kun paperit lähtee kohdemaahan? Taitaapa riippua kohdemaasta se..
Kv- kyssä: monessa kohdemaassa pyydetään perusteleman miksi juuri kyseisestä maasta. Onko teillä ihmiset mitenkä hyviä noi perustelut olleet? meillä on biolapsia joten vaihtoehtoja ei ole monia ja ainakin tällä hetkellä mennään ihan fiilispohjalta. Tuntuisi tyhmltä kirjoittaa perusteluksi että valitsimme tämän kohdemaan siksi koska se tuntui mukavalta vaihtoehdolta. kun esim vertaan karoliina77 perusteluihin, niin me ollaan ihan "perusteettomia"