Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Hei! Uusi adoptioprosessia aloitteleva ilmoittautuu. Olen 41-vuotias, minulla on ennestään kaksi lasta mutta en voi saada enempää, ja "uusi" mies jonka kanssa ollaan oltu naimisissa kuusi vuotta. Miehellä ei ole omia lapsia, ja nyt viimein oltaisiin toiveikkaina ryhtymässä hankkeeseen Pari muttaa on kuitenkin matkassa. Minulla on harvinainen krooninen sairaus, joka todennäköisesti ei etene tai tee mitään kummempaa, mutta sitä seurataan kuitenkin 3 kk välein. Pahimmillaan se saattaa muuttua syöväksi, mutta tämä on todella harvinaista. Veritulppariski on jonkin verran taudin ansioista koholla, siihen lääkkeenä päivittäinen aspiriini. Ahdistuin diagnoosista pari vuotta sitten niin, että olen käynyt terapiassa sitä purkamassa. Olen myös lapsuuskokemuksista johtuen ollut aikuisena välillä ahdistunut ja sitä myös terapiassa käsitellään. Yleisesti ottaen olen kuitenkin oikein tasapainoinen ja normaali ihminen . Mieheni sairastui v. 2004 elämäntilanteesta johtuen masennukseen joka kuitenkin terapian ansiosta jäi täysin taakse ja hän on voinut jo ainakin 6 vuotta oikein hyvin, kuten myös ennen sairastumista (eli minä en ole häntä edes tuntenut masentuneena aikana). Ei siis todellakaan mikään kroonikko.

Tässä on aika paljon sellaisia asioita joiden takia mietin onko meidän mitään järkeä lähteä edes yrittämään adoptiota? Pelkään että annamme itsellemme nyt luvan toivoa lasta oikein kunnolla ja sitten petymme raskaasti jos emme näistä syistä olekaan kelvollisia adoptiovanhemmiksi. Varsinkin minua pelottaa kun olen jo kerran surrut sen etten voi enää saada lapsia, ja nyt olen uskaltanut jo vähän toivoa että jospa sittenkin, adoption kautta.

Osaako kukaan viisaampi sanoa tähän mitään?

 

Hevoinen, teidän kannattaa olla yhteydessä oman alueenne Pelaan tai sosiaalitoimeen (kumpi teillä adoptioneuvonnan hoitaa) ja kysyä sieltä suoraan kannattaako teidän lähteä neuvontaan. Näin äkkiseltään kuitenkin tuo teidän terveydentila kuulostaa siltä että se voi estää adoption. Adoptiolautakunta on HYVIN tarkka etenkin kaikista hakijoiden terveydentilaan liittyvistä asioista ja jo se että teillä molemmilla on/on ollut jotain siihen liittyvää hieman vakavampaa ongelmaa, voi olla sellainen seikka mitä lautakunta ei hyväksy. Mutta kuten sanoin, varmimman tiedon saat näitä asioita teidän kunnassa hoitavalta sosiaalityöntekijältä.

 

Kiitos vastauksesta. On vain jotenkin hirveän hankala niellä jos tämä tähän tyssää, kun ollaan ihan tavallinen, arjessa hyvin pärjäävä ja tasapainoinen pariskunta . Minunkin sairauteni on sellainen, ettei se vaikuta elinikään millään tavalla, ja se minimaalinen mahdollisuus saada syöpäkin tapahtuu yleensä vasta vanhana ja on tosiaan käytännössä olematon. Tietty nuo psyykkiset jutut sitten. Nekään ei omassa arjessa vaikuta mitään, kun mies tosiaan hoidettiin silloin kauan sitten (ja syyt masennukseen oli hyvin selkeät) ja omat oireet on lähinnä asioiden ylenpalttinen kelailu ja turha huolestuminen. Ähh. Pitää varmaan soittaa ja kysyä :-/

 

Ainakin psykologin lausunnot tarvitaan, että masennus on hoidettu. Kannattaa tosiaan kysyä asiasta suoraan. Ollaanko sijaisvanhempen terveydentilasta yhtä tarkkoja kuin adoptiossa??

 

Sijaisvanhemmuus ei ehkä ole hyvä, pelkäisin että lapsesta joutuu luopumaan ja kuinka paljon se epävarmuus vaikuttaisi omiin lapsiini?. Kyselin mieheltä tarkennusta ja masennus on ollut hänellä akuutti v. 2004, jonka jälkeen terapiajakso. Ei kai noin kaukainen asia voi vaikuttaa... no, soittelen sinne ja kyselen. Kiitos vastauksistanne!

 

On mahdollista että mikään noista "sairauksista" ei yksinään olisi este adoptiolle, mutta voi olla että kokonaisuutena lautakunta pitää tilannetta liian riskialttiina. Mutta jos te saatte erikoislääkärin ja psykologien puoltavat lausunnot niin kannattaahan sitä ainakin kysyä! Teidän lääkärintodistuksethan menevät ennen neuvonnan aloittamista Pelan lääkärin konsultaatioon ja jo siinä vaiheessa saisitte tietää hyväksytäänkö teitä aloittamaan prosessia vai ei.
Valitettavasti on paljon perheitä joiden sairaudet eivät vaikuta arkeen millään tavalla, mutta adoptiovanhemmiksi heitä ei silti hyväksytä :/ Mutta kysymällä se selviää!

 

Meillä neuvonnan tarjoaa Helsingin kaupunki, ja olen siinä käsityksessä että sinne toimitetaan lääkärintodistus vasta neuvonnan ollessa jo käynnissä. Yritän saada sieltä jonkun kiinni heti huomenna!

 

Mielenkiintoista luettavaa: Valviran Adoptiokoulutuksen luentomatskut Adoptiokoulutus - Valvira.fi

 

Kysyin mahdollisuuksiamme tänään. Ei sosiaalityöntekijä pitänyt tilannetta ollenkaan mahdottomana, kokonaisuus kuulemma ratkaisee. Lääkärintodistukset pitää tietysti toimittaa heti kun se on ajankohtaista, eli neuvonnan alkuvaiheissa. Neuvontaan on täällä Helsingissä käsittääkseni n. vuoden jono, joten sitä odotellessa... mutta ilmoittautumispaperit lähtevät siis vetämään heti kun ehdimme ne täyttää

 

Ei muuta kun papereita täyttelemään, siitä se alkaa!

 

Hieno juttu! Kannattaa varautua siihen että joudutte toimittamaan tosiaan monenlaisia lääkärintodistuksia, mutta hienoa että saitte nyt positiivisen vastanoton

 

Moi, täällä ilmoittautuu uusi tuttavuus. Kiva kun tietää, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Me siis pariskunta N29/M33 ja me neuvonnan puolivälissä kv-adoptiossa. Kohdemaana alkoi kiinnostamaan tuo Kiinan sn- palvelu, olisi kiva lukea siitä lisää kokemuksia.
Tsemppiä kaikille ja onneksi kevät tulee lujaa vauhtia!

 

^ Kiinan sn toimii kaiketi ihan hyvin, molemmilla palveluntarjoajilla. Samasta ohjelmasta ja listasta on kyse. Kannattaa soitella IP:lle ja Pelaan siihen liittyen ja kysellä tarkemmin, niin saa käsityksen kokonaisuudesta ja sitten palveluntarjoajien omista näkökulmista ja toimintatavoista.

SalliSuolle on yksäriä!

 

Tiedoksi etenkin neuvonnassa olijoille, Helsingin kaupungille on juuri avattu uusi kontakti: Bulgaria. Kriteerien perusteella vaikuttaa että voisi olla sopiva kontakti hyvin monille, myös biolapsellisille ja yksinhakijoille!

 

Löytyykö jostain linkkiä Bulgarian kriteereihin, vai saiko lisätietoa vain Hkin asiakkaat? Näin vain ilmoituksen Adoptioperheet ry:n sivulla Hkin uudesta kontaktista ja tilaisuudesta hakijoille. Minusta siinä ei avattu kriteereitä. Vai luinko huolimattomasti?


SalliSuolle on vastattu! :wave:

 

Helsingin sivuille oli just päivitetty melko runsaasti tietoa. Odotusaika n. 3 vuotta eli ei siltä lyhimmästä päästä, mutta toisaalta eri pisimmästäkään ja jos hyväksyy erityistarpeita tai sisaruksia niin voi olla huomattavasti lyhyempi.

Bulgaria

 

Sen verran pakko huikata tähän väliin että nopealla googlettamisella löytyi sellaista tietoa, että Bulgaria hyväksyy hakijoiden sairauksia, joita muut maat eivät ehkä hyväksy ja jossain netissä luki, että jopa miespuolinen voi yksin olla hakijana joillain erityisehdoilla.

 

Niinkuin vähän toivottiinkin, ennen kesää tuli lähtö! Meillä on pikkuinen poika Etelä-Afrikassa!!!

Samalla haluan kiittää tätä palstaa ja niitä kenen kanssa täällä on keskusteltu ja keneltä olen saanut neuvoja ja vinkkejä ihan prosessin alkutaipaleelta saakka. Varsinkin silloin tämä oli aivan korvaamaton paikka!

 

Voi ihanaa Trallallaa! Onneaonnea!

 

Isosti onnea Trallallaa! Aivan mahtavaa! Hyvää hakumatkaa!

 

Onnea täältäkin, hieno juttu!

 

Lämpimät onnittelut Trallallaa! Toivottavasti pääsette pian hakemaan pojan kotiin.

 

Trallallaa, onnea vielä tätäkin kautta! Olen ihan ymmyrkäisenä tästä ilouutisesta täällä!

 

Hirveästi onnea, Trallallaa!!! Hyvää hakumatkaa ja ihanaa ensimmäistä kesää lapsenne kanssa! <3

 

Paljon onnea Trallallaa :flower: Ikimuistoista hakumatkaa teidän koko perheelle!