Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Mitenkähän kauan perhelomakkeen käsittely kestää? Laitoimme perhelomakkeen reilu 3viikkoa sitten pelaan, mutta yhtään mitään ei ole kuulunut. Kauanko teillä on mennyt ennen kuin on tullut tietoa, että neuvonta voidaan aloittaa tai että esim perhelomaketta pitäisi täydentää?


Inia tervetuloa listoille!

 

Me lähetimme perhelomakkeen elokuussa. Lokakuun loppupuolella PeLasta otettiin ensimmäistä kertaa yhteyttä. Tosin olin itse jo aiemmin kysynyt, onko paperinippu tullut perille.

Mutta siis tosiaan kummassakin prosessissa pelalta on otettu yhteyttä vasta, kun ovat soitelleet ensimmäistä neuvonta-aikaa.

 

kiitti draumsyn! arvelin, että olisko lomat hidastaneet hommaa, mutta siinä aloituksessa taitaa normaalistikin mennä siis aikaa. luotan sen verran vielä postiin (vai itellako se nykyään on), että noin paksu kuori menee perille.

 

Meillä taisi kestää melkein kolme kuukautta, että oma aikansa menee joka asiassa. Se siis riippuu siitä, koska pela saa maksusitoumuksen hakijoitten omalta kunnalta/kaupungilta hoidettua, että neuvonta voidaan aloittaa.

 

Otetaanko taas kuulumiskierros tässä kesän loppupuolella?

Meillä siis paperit Etelä-Afrikassa ja biolapsiakin jo on.

Meillä on ollut niin paljon kesäohjelmaa, että odotus on onneksi ollut taka-alalla (niin paljon kun nyt voi olla). On juuri nyt sellainen olo, että kyllä tässä taas jaksaa odottaa. Meillä lupa menee umpeen maaliskuun loppuun, ja toivonkin todella, että lapsitieto tulisi tämän vuoden puolella. Uusintaanko muuten kaikki paperit kohdemaahan samalla kun uusitaan lupa? Paperithan ovat usein paljon tuoreemmat kuin lupa niin kuin meilläkin. Jospa sitä ei tarvitsisi tehdä, ja saisimme pienokaisesta tiedon jo tänä syksynä :heart: :heart: . Toiveikas olo nyt, mutta mieli voi muuttua hetkessä... jos mitään ei ala kuulua.

 

Seelia77:n kysymykseen vastaus: Hyvällä mielellä, katse syksyssä.
Meillä on neljäs neuvontakerta (kotikäynti) takana ja enää yksi neuvonta lokakuussa edessä. Kuulemma kotislevitys valmistuu vielä tämän vuoden puolella . Ihanaa, kun asiat etenee :heart: .

 

Seelia77:n kysymykseen vastaus: Hyvällä mielellä, katse syksyssä.
Meillä on neljäs neuvontakerta (kotikäynti) takana ja enää yksi neuvonta lokakuussa edessä. Kuulemma kotislevitys valmistuu vielä tämän vuoden puolella . Ihanaa, kun asiat etenee :heart: .

Ihanaa tosiaan, että teidän asiat etenee! Pitäisi taas kirjoitella, mutta en oo saanut aikaiseksi (öö, minäkö muka saamaton? )

Meillä ollaan samoissa tunnelmissa, mihin keväällä jäätiin. Eli lautakunnan jonossa nökötetään. Kesällä on ollut niin paljon kaikkea muuta (lomaa ja työnhakua ), ettei ole ehtinyt adoptioasialle paljon ajatuksia uhrata. Ihan hyvillä mielin siis jonotellaan.

 

Seelia77:n kysymykseen syksyn fiiliksistä... Odottavalla fiiliksellä ollaan. Meillä on syys-lokakuussa ryhmäneuvonta. Sen jälkeen kotiselvitys kirjoitetaan valmiiksi ja siirrymme hoitelemaan asioita Interpedian kanssa.

 

Me elämme hiljaiseloa adoption suhteen. Saattaa mennä hyvinkin ensi kevääseen, ennen kuin saamme lähettää papereita Etiopiaan, koska alkuvuodesta ei tullut ollenkaan lapsiesityksiä. Onneksi nyt kesän aikana on taas tullut! <3

Otan valokuvia mukavista hetkistä ja yritän miettiä, mitä kohdemaassa pidetään hyvänä elämänä. Useimmat niistä kuvista, jotka itsestäni ovat ihania, menevät vain omiin albumeihin, koska jollain ei ole housuja ja toinen irvistää.

 

Me odottelemme esihyväksyntää Kolumbiasta, voi mennä pitkälle syksyyn. Ilmoittauduimme adoptiovalmennuskurssille tulevalle syksylle. Sen jälkeen ei varmaan tapahdu vuosiin mitään etenemistä adoptioasioissa, muuta kuin luvan uusinta seuraavaksi......
Mutta työ ja lapset pitävät kyllä huolen, että koko ajan on kaikenlaista touhua ja adoptio asiat aina hetkeksi siirtyvät "taka- alalle".

 

Draumsyn, kirjoittelu on tosiaan multakin jäänyt. Monesti on kyllä pitänyt.. saamattomuutta täälläkin. Eiköhän pian taas kuulla, kun alkaa syksy ja pimenevät illat ja koneen ääressä tulee vietettyä enemmän aikaa .

 

Meillä odotellaan seuraavaksi kotikäyntiä ja nyt vaan vielä nautiskellaan (tai kärsitään, riippuen lämpötilasta) lomapäivistä. Adoptioajatukset on täälläkin ollu kesän ajan mukavasti taka-alalla, mitä nyt aina välillä käyny kurkkimassa jotain. Tilasin muuten muutaman englanninkielisen adoptiokirjan mitä olen nähnyt suositeltavan eri sivustoilla. Tuntuu että tää suomenkielinen kirjallisuus on aika vanhaa ja jotenkin "pinnallista", en ole ainakaan itse löytänyt kirjastosta kovin hyvä kirjoja, osaisiko kukaan suositella mitä ehdottomasti kannattaisi lukea?

Sitten tällaiseen linkkiin törmäsin:
http://www.hcch.net/index_en.php?act=conventions.publications&dtid=32&cid=69

eri maiden adoptiotilastoja, oli ihan mielenkiintoista selailla ja vertailla, katsoa millaisia muutoksia viime vuosina on tapahtunut.

 

Täällähän sitä taustalla hengaillaan :wave:

Tämä kotimaan prosessi kulkee niin hitaasti, ettei tässä mitään päivitettävää juuri ole. Ensi viikolla on neljäs neuvontakerta. Olisikohan vielä kaksi neuvontaa jäljellä? Kokonaisajasta ollaan ehkä noin puolessa välissä (2,5 vuotta), jos oletetaan että lapsen saisi noin 5 vuotta perhelomakkeen lähettämisestä. Mitään ei tietysti voi olettaa, täytyy vaan pitää toivoa yllä! Hieman vaikeaa ajoittain...

Kuinkas muilla kotimaan odottajilla sujuu?

 

Kiva kuulla kaikista teistä!

Trallallaa: Minkä nimiset kirjat tilasit? Pitäisikin alkaa tutustua englannin kieliseen adoptiokirjallisuuteen. Minusta tärkeitä kirjoja ovat esim. D Hughes, Tie traumasta tervehtymiseen ja Sinkkonen & Kalland, varhaiset ihmissuhteet . Noiden varsinaisten adoptiokirjojen lisäksi. Itse luen lähinnä Etelä-Afrikasta kertovia kirjoja tällä hetkellä, ja valinnanvaraa on onneksi paljon!

 

Tilasin nämä kirjat, joista olin nähnyt suosituksia useammalla ulkomaalaisella sivustolla:
Deborah D. Gray: Attaching in Adoption: Practical Tools for Today's Parents
Mary Hopkins-Best: Toddler Adoption: The Weaver's Craft
Jean MacLeod, Sheena Macrae: Adoption Parenting: Creating a Toolbox, Building Connections

Suomen nettikirjakauppojenkin kautta olisi saanut, mutta sain Amazonista paketin postikuluineen pari kymppiä halvemmalla joten uskaltauduin tilaamaan sieltä, saa nähdä tuleeko perille saakka ja kuinka nopeasti, kun osa taisi lähteä matkaan ihan rapakon takaa =)
Noissa ilmeisesti keskitytään paljon kiintymyssuhteen muodostumiseen, mistä ainakin itse haluaisin saada mahdollisimman paljon tietoa. Täytyy näitä odotellessa kurkata kirjastosta löytyisikö noita Seelian mainitsemia kirjoja.

 

Suosittelen myös tätä kirjaa:

Jernberg, A. M.Booth, P. B. (2003) Theraplay: Vuorovaikutusterapian käsikirja (T. Träff, Trans.). Helsinki: Psykologien kustannus, (Gummerus).

Kirjasta saa hyviä vinkkejä, miten voi itse toteuttaa Theraplay-tuokioita lapsen kanssa.

 

Mä olen lukemassa parhaillaan tuota Jernberg&Boothin kirjaa, ja vaikuttaa todella hyvältä. Trallalaa, tilaan paljon Amazonista, ja tilaukset tulevat jenkkilästä parhaimmillaan parissa viikossa ja pisimmillään puolessatoista kuukaudessa. Tai näin ainakin mulla. Aina ovat tulleet perille, jopa tulivuoren purkauksen aikaan suht nopeasti.

 

Täällähän sitä taustalla hengaillaan :wave:

Tämä kotimaan prosessi kulkee niin hitaasti, ettei tässä mitään päivitettävää juuri ole. Ensi viikolla on neljäs neuvontakerta. Olisikohan vielä kaksi neuvontaa jäljellä? Kokonaisajasta ollaan ehkä noin puolessa välissä (2,5 vuotta), jos oletetaan että lapsen saisi noin 5 vuotta perhelomakkeen lähettämisestä. Mitään ei tietysti voi olettaa, täytyy vaan pitää toivoa yllä! Hieman vaikeaa ajoittain...

Kuinkas muilla kotimaan odottajilla sujuu?

Meillä oli tänään kotikäynti joka mielestämme sujui mukavasti. Marraskuussa olisi viimeinen käynti jonka jälkeen alkaa piiitkä odotus...
Me ollaan tässä prosessissa oltu vuosi joten aika nopsasti on meillä tämä neuvonta edennyt.. mekin ollaan kyllä varauduttu siihen 5 vuoden odotukseen...mutta kaikki tämä on odotuksen arvoista.

 

Hirveä kriisi tullut tuosta asunnosta. Meillä on todella pieni asunto (n. 45 neliötä) mutta asunto on niin rakas ja olemme puhuneet että siihen saataisiin kuitenkin kaikki mahtumaan pienen lapsen kanssa. Tottakai myöhemmin pitäisi hankkia isompi. Mutta onko näin pienellä asunnolla edes mitään mahdollisuuksia lähteä adoptioon? Pitääkö hankkia heti isompi, vaikka lapsen saamiseen olisi monta vuotta? Osaisiko joku kertoa? Toki neuvonnassa pääsen heti kysymään kun sinne asti päästään joskus.

Kiitos paljon. Tämä on hyvä palsta.

 

Jos perheen asumisessa tapahtuu muutoksia odotusaikana, on siitä tehtävä selvitys. Eli aina parempi jos ennen kotiselvityksen valmistumista olisitte siinä asunnossa, mihin lapsikin aikanaan tulee. Asunnon koolla ei ole merkitystä, mutta pitää olla riittävästi tilaa lapselle. Kotiselvitykseen tulee siis tarkasti tiedot asunnosta. Mutta kyllähän 45 neliön asuntoon mahtuu lapsen kanssa??

 

Kiitos vastauksesta. Niin minustakin mahtuu, mutta kaikki vaan arveluttaa. Kaippa he sitten sanovat jos asunto on liian pieni

Kotimaan adoptiossa varmaan on helpompi vaihtaa asuntoa kesken prosessin. Mutta jos ulkomaille suuntautuu niin varmaan pitäisi olla se isompi sitten ennen luvan saantia tai vasta sitten kun lapsi on kotona. Ja mietiskelen että jos ulkomailla ihmettelevät että missä pikku luukussa oikein asutaan..

 

Kirjoittelen taas.. Onko jollakulla ollut neuvonnassa puhetta lemmikeistä? (Lähinnä heillä joilla niitä on tietysti) Olen miettinyt pupua

 

Draumsyn:lle onnea luvan saamisen johdosta!

Ei kai ne lemmikit ole mikään este adoptiolle. Kunhan pitää huolen, että tiettyihin kontaktimaihin lähtevissä koti- ja perhepotreteissa eivät elukat makoile kuvissa.

 

Meillä on (kotimaan) neuvonnassa vähän sivuutettu lemmikkejä. Esim. jos ruksittaa lomakkeesta, että hyväksyy allergiat, niin voi käydä niin, että lapsi onkin allerginen eläimille ja joutuu sitten niistä luopumaan. Ja sitten biologinen äiti on voinut toivoa lasta lemmikkiperheeseen, jolloin se on meidän etu tai voi käydä päinvastoin, jolloin meille ei varmaan tarjota sellaista lasta.

Meillä siis kissa ja kani asustelee

 

Kiva. Ehkä pupu siis tulee meille.

Missä vaiheessa ootte joutunu/saanut päättää kotimaan ja ulkomaan välillä? Tietty jos on jo lapsia tai liikaa ikää niin heti alussa, mutta muuten? Kai aika pian jos kerran kotimaanneuvonnassa on ne neuvonnat niin paljon harvemmin? Kotimaassa pelottaa se ettei kukaan bioäiti halua tälläisiä vanhempia vaan jotain ihan muuta ja sitten ei koskaan saataisikaan lasta. Että pitäisikö heti valita ulkomaan adoptio suosiolla. Toisaalta ollaan oltu naimisissa vasta kuukausi, joten moni maa sulkeutuu pois pitkäksi aikaa. Ja odotusajat tuntuvat olevan lähes samoja jo kotimaan ja ulkomaan adoptioissa.

Tulee varmaan paljon tekstiä asioista joita on jo moneen kertaan käsitelty, mutta kai nettiin tekstiä mahtuu. Ja ehkä joku muukin on alkuvaiheessa ja mietiskelee kaikkea hassua..