Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Onnea luvan saaneille ja myös niile,jotka saaneet paperin matkaan kohdemaahan.

PIISAMI:Oletko huomannut yksärini?

 

Minäkin istahdin kirjoittamaan kuulumisia piiiiiiitkästä aikaa. Neuvonta on lopuillaan. Vielä yksi käynti ja sitten kotiselvityksen luku.
Antoivat ison paperinipun mukaan viime käynnillä. Edessä olisi siis vaikea lapsen mahdollisten sairauksien rastitustehtävä. En ole edes uskaltanut vielä avata koko paperinippua. Miten muut ovat tuon paperiläjähirvityksen kahlanneet läpi?
Olin päättänyt olla neuvontakäynneillä itkemättä. Aina oon saannu nieltyy, mutta viime neuvontakerralla ei vaan enää voinnu pidätellä. Oletteko muut itkeä tihrutelleet neuvonnan aikana? Onkohan se hyvä vai paha asia?

 

Ikuinen haaveilija, kiva että teillä alkaa olla neuvonta loppusuoralla!

Sn-tarpeet olen itse valinnut intuitiivisesti, mutta joistakin sairauksista olen joutunut lisäksi hakemaan tietoa ennen rastitusta. Neuvonnassa itkemisestä luulisin ettei se itsessään ole hyvä aika paha neuvonnan kannalta, mutta onhan se ymmärrettävää että liikuttuu näistä asioista keskustellessa. Minusta on ainakin hyvä että uskaltaa näyttää tunteita.

 

Onnea täältäkin kaikille, joilla asiat ovat edenneet! Meillä odotellaan kotiselvitystä sähköpostiin ja parin viikon päästä olisi viimeinen neuvontakäynti.

 

Ikuinenhaaveilija, tuosta erityistarvelomakkeesta. Kannattaa miettiä asiaa rauhassa ja avoimin mielin. Moni tuolla listalla olevista asioista ei kuitenkaan ole kovin isoja juttuja, eikä vaikuta normaaliin perhe-elämään paljonkaan. Ja erityistarpeiset lapset tarvitsevat koteja siinä missä "terveetkin". Välillä se että lapsella on diagnoosi Suomeen tullessaan tarkoittaakin vain sitä, että lapsi on saanut parempaa ja perusteellisempaa terveydenhoitoa kuin "terve" lapsi. Diagnoosin kanssa tullut saattaa olla yleistilaltaan "tervettä" parempikin siksi että hoito on ollut hyvää.

Toisaalta adoptiovanhemman näkökulmasta sosiaaltyöntekijän puolto kotiselvityksessä erityistarpeisen lapsen adoptoimiselle antaa enemmän mahdollisuuksia adoptioprosessissa. Voisin kuvitella, että jos esimerkiksi Kiinan SN- prosessi alkaisi syksyn kuluessa toimimaan Suomessakin, saattaisi sieltä tulla paljonkin erityistarpeisia poikia meille suhteellisen lyhyillä odotusajoilla, edellyttäen että adoptiohakijoilla on valmiuksia erityitarpeisen lapsen adoptiointiin.

 

Onnittelut luvan saaneille minultakin :flower: !

Onko hei ton Kiinan SN:n kanssa nyt sitten niin, että (jos se nyt lähtee käyntiin) sieltä tulisi pääasiassa tai enimmäkseen poikia? Eli suht varmasta tyttömaasta tulisikin sitten suht varma poikamaa (ainakin jos kyseessä SN-adoptio)?

TRALLALLAA :attn: sinulle on postia. Taas .

muokattu vähän tarkennusta tuohon tarkoittamaani asiaan.

 

Saadaan alkaa keräämään asiakirjoja Kolumbiaan, kyllä tässä varmaan tämä toukokuu äkkii vierähtää=)

 

Kiinasta on käsittääkseni tähänkin saakka tullut sn-adoption kautta suhteessa paljon poikia; joutuvat varmaan juuri erityistarpeidensa takia hylätyiksi :'(

 

Pelkkää arvailuahan Kiinan SN- ohjelman sisältö on kunnes tiedetään kuinka palveluntarjoajat Suomessa nimeämisiä hoitavat. Käytännössä Kiina lisää yhteiselle listalle tällä hetkellä lapsia noin kerran kuussa. Amerikkalaiset palveluntarjoajat päivystävät listaa myös iltaisin ja viikonloppuisin, nopeimmin listalta lukitaan pienet tytöt, joilla on lieviä erityistarpeita. Käytännössä pienet tytöt häviävät listalta saman tien. Suomalaiset tuskin tässä kisassa ovat kovin sähäköitä, joten meille "jäisi" paljon poikia ja tietenkin vakavammin erityistarpeisia isompia lapsia, joita on listalla paljon jäljellä kun suurin päivityksen jälkeinen alkuryntäys on ohi.

 

Amerikkalaiset palveluntarjoajat päivystävät listaa myös iltaisin ja viikonloppuisin, nopeimmin listalta lukitaan pienet tytöt, joilla on lieviä erityistarpeita. Käytännössä pienet tytöt häviävät listalta saman tien. Suomalaiset tuskin tässä kisassa ovat kovin sähäköitä, joten meille "jäisi" paljon poikia ja tietenkin vakavammin erityistarpeisia isompia lapsia, joita on listalla paljon jäljellä kun suurin päivityksen jälkeinen alkuryntäys on ohi.

Siis mitä! Ei voi olla totta! Pitääkö toi paikkansa? Estääkö palveluntarjoajia meillä taas joku byrokratian kukkanen toimimasta yhtä "sähäkästi" kuin jenkit.

 

^ ^Täytyy seurailla tilannetta ja katsoa miten se lähtee käyntiin koko homma. Käsittääkseni ihan lievimpiä erityistarpeisia tuon ohjelman kautta Suomeen edes tulisi. Ymmärsin, että kyseessä ihan "selkeät" SN:t. Mitä se nyt sitten kenellekin tarkoittaa ja missä raja menee, mutta että mitään mansikkaluomia ei sieltä ole tulossa. Näin mää ymmärsin.

^ En tiiä onko se byrokratia vai ihan vaan palveluntarjoajien vähyys ja näiden byroiden pienuus.

Mää voin kyllä alkaa päivystämään sitä listaa ihan vapaaehtoisesti :wave:. Eimitenkäänomalehmäojassa B) .

 

En tiedä onko kysymys byrokratiasta, mutta vaikea minun on uskoa, että pelan tai interpedian virkailija heräisi aamuyöllä katsomaan listaa, soittelisi yön tunteina mahdollisille adoptioperheille tai lukitsisi listalta lapsia tapaamatta tulevia vanhempia ja keskustelematta heidän kanssaan. Isoilla amerikkalaisilla adoptiopalveluntarjoajilla on mahdollisuus venyä tällaisissa asioissa. Suomalaisilla on rahat ja resurssit tiukassa ihan toimistoaikojen puitteissakin.

Mutta niin tai näin, minusta on tosi iloinen asia jos interpedia alottaisi uudelleen Kiinan SN-prosessin. Josko Pelakin sitten seuraisi perässä, sopisi toivoa kaikkien kiinaodottajien puolesta. Pienet pojat on ihania, joten hyvä vain jos heitä tänne saataisiin.

 

http://www.worldadoptions.org/specialdelivery/SharedCCAAList.php

http://www.holtinternational.org/cgi/photolisting/region.cgi?region=East%20Asia

http://www.gwca.org/why_great_wall/waiting_child_program

En ole minäkään tiennyt, että on olemassa joku lista, josta plokataan "parhaat päältä". Kirjoittelu sai minut googlettamaan Kiinan special needs adoptioita ja löysin useita sivustoja, joissa on listattu lapsia kuvien kera...veti jotenkin hiljaiseksi...

Ero meidän ja Jenkkien adoptioissa on huikea. En tunne yhtäkään Jenkeistä adoptoinutta tai prosessin läpikäynyttä ja ajatukseni on siis vain mutua, mutta onko siellä prosessi todella niin kevyt, että kirjaudutaan jonkin sivuston kautta hakijaksi ja valitaan kuvan ja tekstin perusteella itseä miellyttävä lapsi??? Vai ketää varten nämä lasten valokuvat ja luonne/terveyskuvaukset on? Ei kai ne palveluntarjoajat lapsia plokkaa näiltä kaikille avoimilta sivuilta? Miten adoptioneuvonta on hoidettu? Valmistellaanko siellä perheet oikeasti vastaanottamaan perheenjäseneksi ehkä vaikeastikin kehityshäiriöinen lapsi?

En tiedä oikeastaan muutenkaan paljoa SN-adoptioista. Filippiinien kohdalla toimitaan käsittääkseni niin, että Suomeen tulee ajoittain muutamia avoimia hakemuksia, jotka käydään Pelalla läpi ja Pela ottaa yhteyttä mahdollisiin perheisiin, joiden katsotaan soveltuvan SN-lapsen vanhemmaksi. Itse olemme täyttäneet hakupapereihin yhtenä osana (erittäin vaikean, ristiriitaisen ja ahdistavan) listan, jossa kerromme ICABlle, millaiseen lapseen valmiutemme riittävät. ICABin tehtäväksi onneksi jää "matchata" meidät ja tuleva lapsemme.

Vuodatukseni pointti taisi olla se, että ahdistuin suunnattomasti tuollaista kuvilla ja myyntiteksteillä varustetuista sivustoista, joissa "lapset on tarjolla eniten huutavalle". Sivujen AINOA hyvä puoli taitaa olla, että jos joku Suomessa harkitsee Kiinan SN-adoa, nii sivustoilta saa aika hyvän kuvan, millaisia erityistarpeita lapsilla on ja minkäikäisiä lapsia etsii perhettä.


Kansku, tsemppiä paperin keruuseen =)

 

En minäkään erityisemmin tunne amerikkalaista adoptiokäytäntöä, mutta olen seurannut useamman vuoden keskustelupalstoja, esim chinaadopttalk.com antaa kattavaa kuvaa jenkkiadoptioista. Kyllä sielläkin kotiselvitysprosessi tarvitaan, mutta kestoltaan prosessit ovat lyhyitä, mitään neuvontajonoja tai neuvonnan minimikestoa ei ole. On käytännössä sosiaalityöntekijästä kiinni, monellako tapaamisella selvitys saadaan tehtyä, sosiaalityöntekijän voi usein valita itse. Amerikkalaisten Kiina- adoptiot ovat kyllä hidastuneet nyt Haagin vaatimusten myötä, mutta tällä hetkellä siellä tehdään vielä vanhoja "nopeita" adoptioita. Haagin vaatimuksiin kuuluu adoptiokurssitusta, sen moni palveluntarjoaja hoitaa osin internet- kursseina. Palvelunantajan valinnassa on sitten paljon enemmän mahdollisuuksia ja palvelunantajilla on hyvin erilaisia käytäntöjä ja vaatimuksia. Käytännössä joittenkin toimistojen kautta on esim CCAA:n listalta voinut valita lapsen jo ennen kuin kotiselvitysprosessi on edes alkanut. Tämä käytääntö on nyt muuttumassa ja vaatimus Kiinalta on että hakijalla olisi LID- päivä ennen kuin uusimpia lapsia saisi hakea. Sinänsä Kiinan ohjelma on tasa-arvoinen, vaatimukset Kiinasta ovat kaikille maille samat. Suomella on sitten omia, tiukempia vaatimuksia, esimerkiksi hakijoiden yläikäraja ja lasten perheeseentulojärjestys (adoptoitava on aina nuorin). SN- adoptioissa Kiina ei aseta myöskään rajoituksia kuinka nopeasti voi adoptoida seuraavan lapsen, Suomessa joka tapauksessa adoptioiden väli on vuosia. Moni amerikkalainen on onnistunut adoptoimaan useita kiinalaisia SN-lapsia vaikkapa vuoden välein, jopa nopeammin. Amerikassa on myös erilaisia osavaltiokohtaisia määräyksiä adoptiossa.

Nuo kuvasivut ovat usein lähinnä toimistojen mainoksia, mutta kyllä niitten kiistaton hyvä puoli lasten kannalta on se, että vanhempia ja vaikeasti erityistarpeisia lapsia pääsee perheisiin. Yksi ihan hyvä sivusto on myös www.rainbowkids.com . Siellä on koottuna eri amerikkalaisten palveluntarjoajien perhettä odottavia lapsia (vaatii rekisteröitymisen, mutta ei tuonne tarvita kuin nimi ja sähköpostiosoite). Minun käsittääkseni tuolla listalla ei kohta enää voisi olla CCAA- lapsia, koska toimistojen omia listoja ei kai pian enää Kiinan kohdalla ole.

Suomalaiset toimivat yhden palveluntarjoajan kanssa, yhdellä adoptioluvalla kerrallaan. Amerikkalaiset voivat adoptioida "mistä saavat" ja olla useamman toimiston asiakkaita yhtä aikaa. Ihan villiä ei amerikkalaistenkaan adoptiotoiminta ole, yhdysvallat ei myönnä tietyistä maista tehtyjen adoptioiden kohdalla lapselle maahantuloviisumia. (Vietnam, Guatemala ovat jenkeillekin tällä hetkellä kiinni, lapsikauppariskin vuoksi)

 

No olipas yllättävää tietoa! Huh, huh! Mekin Kiinaa pohdimme pitkään, mutta ajatukset kääntyivät Kolumbiaan. Odotusaika on kyllä Kolumbiassakin noin 4 vuotta, mutta tuli tunne saadaanko Kiinasta edes neljässä vuodessa lasta.

 

Juuri näin olen minäkin ymmärtänyt tuon Kiinan sn-prosessin. Todennäköisesti interpedia ei lupaa tosi lieviä erityistarpeita (jotenkin se oli muotoiltu, että tuollaisen käsityksen saa) nimenomaan sen vuoksi että he tietävät amerikkalaisten ehtivän yhteiselle listalle ensin, mistä ainakin lievästi erityistarpeiset vauvat/pienet tytöt varataan heti. En tiedä mihin aikaan vuorokaudesta lista yleensä tulee, mutta joka tapauksessa amerikassa monet vahtii listaa ympäri vuorokauden, joten ellei se satu Suomessa työaikaan, ei täällä noita lapsia saada. Mutta muistelisin että esim aika nuoria suulakihalkio-poikia siellä on joskus ollut alkurysäyksen jälkeenkin, eli riippuen siitä mitä on valmis hyväksymään, monet tavan jonossa aikaisemmin olleet saavat sn-puolelta lapsen paljon nopeammin. Olen myös ymmärtänyt että poikia ja tyttöjä on listalla suurin piirtein sama määrä, mutta kun ns. parhaat on viety päältä, on enemmän poikia jäljellä. Ihan kamalan kuulosta tämä teksti, mutta noin se menee. En myöskään tiedä tehdäänkö Suomessa niin että lapsi lukitaan listalta ja sitten tarjotaan vanhemmille vai niin että lapsen tiedot näytetään vanhemmille ja sitten vasta lapsi lukitaan listalta (jolloin on mahdollisuus että joku muu onkin ehtinyt ensin) Tämäkin kuulemma vaihtelee amerikkassa palveluntarjoajan mukaan. Joka tapauksessa en usko siihen että vanhemmat pääsisivät itse katsomaan listaa. Mut pitäis varmaan ehdottaa että interpedia/pela palkkaisi "kiireapulaisen" valvomaan aina kun on tiedossa että lista voi kohta tulla Resurssikysymyshän tämä ilman muuta on...
Onnea vielä täältäkin kaikille kenellä edistystä on tapahtunut!!! :flower:

 

Onnea edistyjille! :flower: Ja yleisemmin, ihanaa kun taas tulee kesä.

Juttelin erään tutun kanssa meidän adoptioprosessista ja mainitsin, että aikaisintaan ensi syksynä voidaan lähettää papereita Etiopiaan, plääh. Sitten yhtä-äkkiä tajusin, miten nopeasti on taas syksy! Kesä on sellaista aikaa, että se menee ihan hujauksessa, ja syksyllä olen yleensä muutenkin kauhean aktiivinen ja menossa. Joten pianhan tässä taas päästään seuraavaan vaiheeseen.

 

Mää en oo ihan varma, mutta mielestäni IP lukitsee ne lapset ja sitten on se 72 tuntia aikaa varmistaa asia (= vanhempien tehdä päätös). Tämä 72 tuntia tietääkseni kuitenkin alkaa juosta heti lukitsemisesta. Ymmärsin myös, että tieto listan ilmestymisestä tulisi nykyään ainakin jonkun verran etukäteen, joten voisivat Interpediallakin varautua asiaan edes jollain tavalla. Mutta sitä en tiedä, kuinka tarkka ajankohta listan ilmestymisestä annetaan, tyyliin että uusi lista tulossa parin päivän sisällä, huomenissa vai ihan päivä ja tarkka kellon aika. Mutta kyllähän joo näiden meidän pienten palveluntarjoajien resurssit tulevat väistämättä vaikuttamaan asiaan, mikä on ihan ymmärrettävääkin.

Tuo jenkkimeno on muuten osittain hurjaa seurattavaa (ChAT tullut tutuksi minullekin..). Toisaalta, ihailen kyllä monen sikäläisen sisukkuutta ja ennakkoluulottomuutta hyväksyä aika vaikeitakin erityistarpeita, kuten eriasteisia CP-vammoja tms. Hienoa, että myös vaikeammin erityistarpeiset ja vammaiset lapset saavat oikeat vanhemmat ja oikean kodin. Toivottavasti resurssit on sitten arvioitu oikein, eikä tarvitse laittaa lasta lentokoneeseen ja palauttaa, kuten se joku jenkkinainen teki Venäjältä adoptoimalleen pojalle..

Muistanko mä oikein vai oonko vaan uneksinut, että kyllä se Pelakin mietiskelee aloittavansa SN:t Kiinasta? Osaako joku vahvistaa, vai onko tää ollut vaan meikäläisen päiväuni ?

 

"Lisääntynyt tarve sijoittaa erityistarpeisia sekä iältään vanhempia lapsia on saanut CCAA:n työskentelemään viime vuosina näiden lasten adoptiojärjestelmän eteen. Vierailun aikana saatiin päivitettyä tietoa siitä, miten käytössä oleva järjestelmä tällä hetkellä toimii. Interpedia ja Pelastakaa Lapset ry ilmaisivat kiinnostuksensa Kiinan erityistarpeisten sekä isompien lasten adoptioihin ja jatkavat asian selvittelytyötä."

Näin sanotaan Interpedian ja Pelan yhteisessä kiinanmatkatiedotteessa, sama tiedote on Interpedian sivuilla ja oli hetken Pelallakin. Pelan sivut kun ovat nyt käytännössä kiinni, joten tiedotteitakaan ei sieltä pääse lukemaan, mutta enempää en ole itse ainakaan nähnyt aiheesta.

 

Interpedian Kiina-sivuilla oli tosiaan lueteltu paljon mahdollisia sn-tarpeita, joita Kiinasta voisi nyt alkaa tulla. Jännä nähdä, miten Interpedia onnistuu tässä.

Onko teille kenellekään valjennut että mitä sn-tarpeita ja mistä maasta olisi suuremmat mahdollisuudet sn-lapsi nyt saada? Sn-lapsia tuntuu kuitenkin tulevan Suomeen aika vähän, vaikka kiinnostusta onkin. Eli eikö sn-hakemuksia sitten lopulta paljon lähdekään vai eikö sn-lapsia sitten kuitenkaan ole tulossakaan Suomeen kovin monta aina yhdestä maasta/ vuosi.

 

Oli PeLan sivuilla tiedote, jonka mukaan tänä vuonna aloitettaisiin SN-adoptiot Kiinasta. Tarkempaa tietoa asiasta lupasivat antaa myöhemmin. Mutta nythän nuo sivut ovat aika tyhjät, kai ne joskus täydentyvät taas...

 

Heippa kaikille!

Olen uusi kirjoittaja täällä, olen palstaa seurannut aina välillä. Meillä on lapsi jo kotona, ja halusin kommentoida sn adoptiota. Elikkäs sn lapsia tulee myös Venäjältä. Käsittääkseni nykyisinkin sn lapsen odotusaika Venäjältä on melko kohtuullinen, ainakin jos vertaa joihinkin muihin maihin.

Tuntuu että usein ajatellaan että sn. adoptiot vaikkapa Kiinasta ovat "vain" suulakihalkioita yms. fyysisiä juttuja, ja Venäjän sn. adoptiot sitten taas vaikeampia kehitysviivästymiä. En tiedä onko näissä sellaista eroa oikeasti vai onko ihmisten mielikuvissa. Tietenkin olen itse tosi puolueellinen kun oma lapsemme on Venäjältä, mutta turhan usein tuntuu että törmää sellaiseen asenteeseen että totta kai meille sn lapsi kun saa nopeammin, mutta ei Venältä kun ne on sitten ihan aikuisten oikeesti sn lapsia.

Tällä kommentilla en halua loukata ketään, tosi henkilökohtaisia juttujahan nämä kaikki ovat, ja oma mieli kyllä kertoo jokaiselle oikeat ratkaisut :snotty:

 

Kiitos kommentistasi OmenainenPuu, vaikka tämä onkin "alkutaipaleella olevien" ketju, niin itse ainakin kaipaisin tosi paljon kommentteja ja tietoa vanhemmilta kenellä on jo lapsi kotona, mutta tuntuu että sen jälkeen kaikki häviävät palstoilta ja noille suljetuille palstoille ei pääse ennen kun on kohdemaa varma...
Mutta siis, siitä mitä olen Kiinan adoptioista lukenut niin kyllä sieltä tulevilla ei-sn-lapsillakin on monenlaista henkistä ongelmaa johtuen lastenkotiolosuhteista. Kiina vaikuttaa olevan maa, jossa lastenkotien taso vaihtelee hirveän paljon, osa on saattanut olla rakastavassa sijaisperheessä ja osa isoissa laitoksissa jossa ovat käytännössä viettäneet suuren osan elämästään sängyssä maaten. Selvää on että näiden lasten tilanne adoptiohetkellä on hyvin erilainen. Osa sn-lapsista saattaa olla jopa henkisesti "terveempiä" kuin ns. terveet lapset, jos heitä on "jouduttu" pitämään esim sylissä enemmän erityistarpeensa vuoksi.
Venäjän adoptioista on ylipäätään hirveän vaikea löytää oikeaa tietoa, siksi varmaan Kiina tuntuu monelle helpommalta ja läheisemmältä ratkaisulta? Moni kuitenkin etsii tietoa itsenäisesti ennen kun alkaa soittelemaan maavastaaville tms.

 

Luulen että Venäjää ei moni uskalla valita senkään takia, että jos toisella vanhemmalla on lieväkin sairaus, niin siellä ollaan tosi tarkkoja ja homma voi kaatua vielä loppumetreillä. Byrokratia ja hakumatka-asiat ovat myös erilaisia. Kiina on jotenkin selkeä, luulisin. Kumpaakin maata olisin voinut itse yhtä hyvin harkita, jos olisi ollut meille sopiva ja nopea. Mutta nyt siis ollaan Afrikan mantereella =)

 

Me taas emme aio adoptoida Venäjältä, koska kuulimme liian monesta tapauksesta, jossa lapsitieto on vedetty pois kesken kaiken. Joskus ennen lapsen tapaamista ja joskus vasta sen jälkeen. Olisi liian rankkaa sekä itselle että varsinkin lapsille, jos käytäisiin katsomassa pikkusisarusta ja sitten sanottaisiinkin, ettei se meille tulekaan.

Ja nämä olivat ihan oikeita tapauksia, ei mitään huhuja. Kuulin suoraan vanhemmilta itseltään.