Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Meille on varattu ensimmäinen neuvonta-aika tammikuun lopulle. Odotusaika menee varmaan aika nopeasti, kun on töitä, joulu ja vuodenvaihde välissä.

Mekin vilkaisimme sen Palnan tyttäret telkkarista. Mielenkiintoinen dokumentti.

 

Ihanaa varmasti, kun olette ajan saaneet. Ei muuta kuin tsemppiä ja nopeasti se aika kuluu sinne tammikuulle.

Jee huomenna alkaa viikon vapaa ja lähdetään hiihtämään!!

Ihanaista Joulua Kaikille!!!

 

:xmas: Laiskaa ja Maukasta Joulua teille kaikille ja Onnea Vuodelle 2009! :xmas:

 

Oikein ihanaa joulua kaikille minunkin puolesta ja toivotaan, että ensi vuosi olisi monelle onnellinen!:xmas:

 

Lämmintä ja rauhallista joulua! :heart:

 

Rauhallista joulunaikaa kaikille ja toivotaan, että kaikkien asiat edistyvät ensivuonna ainakin adoptio asioiden merkeissä!

 

Rentouttavaa Joulua ja Onnenhetkiä Uudelle Vuodelle 2009!

t. Johanna72

PS. Kirjoitin meidän kaikkien puolesta Joulupukille ja toivoin lyhyitä odotusaikoja :xmas:

 

Hyviä välipäiviä kaikille.

Ilmoittaudun uutena mukaan. Olen lukenut koko joulun adoptioaiheisia kirjoja. Niitä on muuten paljon ja hyviä.

Oma tausta: Olen menossa helmikuussa toiselle käynnille. Ensimmäisen käynnin jälkeen tajusin paljon asioita uudella tavalla. Tai en vielä käynnin aikana ymmärtänyt vaan vasta sen jälkeen. Olen tiennyt pitkään että haluan sijoitus tai adoptiolapsen. Olen käynnyt sen infotilaisuuden kertaalleen Pelassa jo 2003. Silloin asia jäi hautumaan. Muka tiesin eka kerralla mitä haluan, silti kun kerroin asioita eka käynnillä tajusin että jos haluan jotain niin voin tehdä asioita enemmän 'minun haluamaan suuntaan'. Ennen olen vaan pyöritellyt ajatuksia päässä, mutta kun sanoin ne ääneen niin vasta tajusin ne. En taida osata sanoa mitä olen tajunnut, mutta jostain hyvin positiivista ja se vaikuttaa ihan perusarkeen. Lisäksi nuo kirjat ovat avanneet paljon ovia. Uskon että on hvyä että neuvonta kestää sen vuoden. Ainakin minä luulin jo miettineeni asiat jo etukäteen ja se meni kyllä metsään. Haaveilen että adoptoin Thaimaasta pojan, vaikka vähän isommankin jo. Jotenkin uskon että opin paljon tässä prosessissa itsestäni...


Ulla

 

Heips ulakko 73. Tervetuloa mukaan! Ymmärsin kirjoituksestasi, että olet yksinhakija? Olen myös samaa mieltä, että on hyvä että neuvonta kestää aikansa, toisaalta odotusajat sitten aina maassa ovatkin turhan pitkiä! Me saamme varata jo ensiviikolla seuraavaa aikaa, toivottavasti saadaan aika tammikulle!

 

Hiiiiop B) Jännittää jo infoon meno,ihan täpinä fiiliksissä..hyvää uuttavuotta kaikille :wave:

 

Hei! Haluaisin liittyä myös teidän joukkoonne. Omasta mielestäni en kyllä tähän ketjuun ole vielä kirjoitellut, vaikka lukemassa olen kyllä käynyt.

Eli siis pieni esittely olisi paikaallaan. Olemme Keski-Suomesta. Minä olen 27v ja mies 28v. Tänään tulee yritystä tasan 4 vuotta täyteen. Yksi luomuraskaus ja siitä km. Sen jälkeen muutama inssi ja icsi ja pas. Kaikki negoja. Syynä huonot siittiöt. Vuosi ollaan nyt oltu ilman hoitoja ja yritetty vähän tuuletella ajatuksia.

Mies ei kovinkaan innostunut ole ollut tuosta adoptiosta. Ensimmäisenä miettii rahaa ja sitä, mitä "muut" ajattelee. Olisi kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta.
No minä taas olen ollut koko aika adoption puolella ja vasta nyt kääntynyt sijaisvanhemmuuteen.
Mutta kuitenkin siinä sijaisvanhemmuudessa pelottaa se, ettei lapsi ole oma. Jotenkin se ainakin häiritsee minua. Aina se ajatus lapsen menettämisestä kaivertaisi takaraivossa.
Ehdotinkin miehelle, että adoptoitaisiin ensin ja otettaisiin sitten sijaislapsia.

Nyt on paperit siinä vaiheessa, että lähetettäisiin vain Pelalle. Ruksit on laitettu molempiin kohtiin sijaisvanhemmaksi ja adoptiovanhemmiksi.

 

Tervetuloa vaan palstailemaan! Varmasti ajatus kypsyy molemmilla neuvonnan aikana kumpi olisi teidän juttu, vaiko molemmat! Onnellista tulevaa vuotta kaikille ja toivottavasti jaksetaan pitää palstaa pystyssä!

 

Hyvää uutta vuotta kaikille! Minun ja meidän vuosi alkaa adoption suhteen helmikuussa, pienen pähkäiylyn jälkeen valitsimme Pridevalmennuksen ja se alkaa helmikuussa!

RobottiRuttunen, meilläkin olemme miettineet adoptiota ja sijaisvanhemmuutta. Minä toivon ensisijaisesti adoptiolasta, ehkä sen jälkeen uskallan ryhtyä myös sijaisvanhemmaksi. Saa nähdä. Tervetuloa mukaan!

 

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille! Mukavaa, että saadaan tänne lisää kirjoittajia. Kanskun tavoin toivon, että saadaan palsta pysymään aktiivisena.

Meillä on seuraava neuvonta tulossa tässä kuussa. Olemme haeskelleet ja lueskelleet adoptiokirjallisuutta ja katselleet elokuvia/dokkareita adoptioon liittyen. Paljon on myös keskusteltu keskenämme ja ystäväpiirissä adoptiosta. Lisäksi aloitin uuden harrastuksen, joka onkin imaissut mukaansa ja vienyt ajatuksia kiitettävästi muualle.

Mitä muille kuuluu näin vuoden ensimmäisenä päivänä?

 

Mäpäs jatkan viel tätä omaa sepustusta.
Meillä mies haluis kotimaisen lapsen. Mulle taas maalla ei niinkään ole merkitystä. Eniten kiinnostaisi Kolumbia ja Etelä- Afrikka. Tässäkin pelottaa tuo odotusaika ja se et oon kuullu, ettei sitä lasta välttämättä saakaan.
Mua kiinnostaisi, jos voisimme saada sisarukset. Ihan jo sen takia ettei tähän rumbaan "tarvitsisi" lähteä uudestaan. Pelottaa jo etukäteen kaikki nämä haastattelut ym.
Kaveri on käynyt nyt vuoden adoptioneuvonnassa ja on kertonut "juttuja". Me ei olla miehen kanssa kumpikaan kovin innokkaita kertoilemaan ventoviraalle ihmiselle seksielämästä ym. Oli aika paljon olla "räplättävänä" lapsettomuushoidoissa.
Jotenkin oon saanu viel sellasen kuvan, et nykyään tosipaljon korostetaan sitä miten vaikeeta adoptiolapsen kanssa tulee olemaan jne.
Korjatkaa jos oon joutunut ihan hakuteille.

 

Lista 1.1.2009

Esse: N27/M26, Lapsettomuustausta, Neuvonta alkaa tammikuun lopulla, Kotimaan adoptio.

inkkarityttö: N31/M32, Lapsettomuustausta, Lautakunnan lupa saatu lokakuussa(n6kk jonossa)Paperit Kolumbiaan tammikuun alussa.Odotusta...

Johanna72: N36/M39, Lapsettomuustausta, 5.neuvonta takana, Kv-adoptio (Thaimaa?)

Kansku: 30v/35v, kolme biolasta, ensimmäinen neuvonta 09/08. (kohdemaana Kiina?)

Kimppa: N33/M33. 2 biolasta. Haaveillaan kolmannesta lapsesta ja harkitaan adoptiota. Kohdemaa Kiina, mutta avoimia myös muille mistä voi adptoida ilman lapsettomuustaustaa.

LevotonTulppaani: N33/M38, Lapsettomuustausta, 1v9kk adolapsi Suomi, uusi prosessi alkamassa 27.8.2008

lumitytti: N29/M32, Lapsettomuutta, Adoptioinfo 9/08, Kv-adoptio (sisarusadoptio, Etiopia, Kolumbia?)

Merikeiju: N25/M27. Lapsettomuustausta. 3. neuvonta 17.11. Kv-adoptio. Etiopia, Kolumbia, Thaimaa. Kohdemaa vielä hakusessa...

Onneliina: lapsettomuustausta, miehellä yksi lapsi. N25/M25. Adoptioneuvontajonossa 5/2008 lähtien, jono yli vuoden. Kv-adoptio, sisarukset. Kolumbia.

Onnia: N37/M39, Lapsettomuustausta, 2.neuvonta 11/08, Kv-adoptio (Venäjä, Kiina, Thaimaa?)

piitu pipari: kohta 31 v., 2 biolasta, taustalla ei lapsettomuutta ja odottaa pääsyä adoptioneuvontaan. Kohdemaa Kolumbia.

Seelia: 31v/31v ja kaksi biolasta. Neuvonta loppusuoralla. Maavaihtoehtoina tällä hetkellä Intia, Kolumbia ja Etiopia.

Sisupussi72: 36v/37v, lapsettomuustausta, neljä neuvontakertaa takana. Maavaihtoehdot thaimaa, filippiinit?

Styranki: N30/M33, 1,5- ja 4-vuotiaat biolapset, 1. neuvonta oli 5/08, kv-adoptio, maasta ei vielä hajua.

Äksypöksy: N31/M27, 2- ja 4-vuotiaat biolapset, kolmas lapsi toiveissa adoptoida, kv-adoptio, ei hajuakaan maasta


Rööni: N32/M34, lapsettomuustausta, kotiselvityksen valmistumista odotellaan, kv-adoptio (Venäjä )

RobottiRuttunen: N27/M28, lapsettomuustausta, paperit Pelalle odottavat lähettämistä, kv- adotio/kotimaan adoptio, toive Suomi, Kolumbia, Etelä-Afrikka....

 

Mäpäs jatkan viel tätä omaa sepustusta.
Meillä mies haluis kotimaisen lapsen. Mulle taas maalla ei niinkään ole merkitystä. Eniten kiinnostaisi Kolumbia ja Etelä- Afrikka. Tässäkin pelottaa tuo odotusaika ja se et oon kuullu, ettei sitä lasta välttämättä saakaan.
Mua kiinnostaisi, jos voisimme saada sisarukset. Ihan jo sen takia ettei tähän rumbaan "tarvitsisi" lähteä uudestaan. Pelottaa jo etukäteen kaikki nämä haastattelut ym.
Kaveri on käynyt nyt vuoden adoptioneuvonnassa ja on kertonut "juttuja". Me ei olla miehen kanssa kumpikaan kovin innokkaita kertoilemaan ventoviraalle ihmiselle seksielämästä ym. Oli aika paljon olla "räplättävänä" lapsettomuushoidoissa.
Jotenkin oon saanu viel sellasen kuvan, et nykyään tosipaljon korostetaan sitä miten vaikeeta adoptiolapsen kanssa tulee olemaan jne.
Korjatkaa jos oon joutunut ihan hakuteille.

Minuakin kauhistutti neuvontaan meno, mutta kahden kerran jälkeen voin sanoa että olen positiivisesti yllättynyt, meidän käsittelijä on todella hyvä.
Jotenkin odotan kuitenkin että jotain kaikki vielä pahenee - en tiedä miksi.

Olen samaa mieltä siitä että jotenkin alleviivataan miten vaikeata ja kauheaa tämä adoptio on myös neuvonantajien puolesta. Mutta vielä pahempaa löytyy kaikesta materiaalista johon saa tutustua, aina välillä yritän muistuttaa itseäni siitä että niitä aurinkotarinoitakin löytyy...

Mekin kyselimme sisaradoptiomahdollisuutta, ainakin me saimme sellaisen kuvan että eivät suosittele, varsinkaan ensikertalaisille - me olemme juuri sellaisia. Kuitenkin vaikuttaa siltä että sisaradoptioita tapahtuu, ainakin Ruotsiin saapuu myös sisaruksia samaan perheesen.

Hyvää uutta vuotta!

 

Hyvää uutta vuotta kaikille ja tervetuloa uudet palstailijat!

Robotti R:lle: olet ihan oikeassa, että nykyään joka tuutista tulee pelottelua mahdollisista ongelmista. Ja kuitenkin useimmat adoptioperheet elää mun käsittääkseni ihan normaalia perhe-elämää, jossa se "a-sana" on jossain taustalla. Aina välillä lapsen tausta tulee esiin, mutta useimmilla se ei kuitenkaan määritä elämää. Näin olen ainakin käsittänyt, mistäpä sen varmaksi tietäisin! Välillä on ihan hyvä muistuttaa itselleen, että puhutaan kuitenkin pienistä lapsista ja vanhemmiksi tulemisen halusta, ei mistään universumin alkuräjähdyksen mekaniikasta.

Neuvonta on jännä kokemus ja ainakin itselläni syvensi kolmenkympin kriisiä aika tavalla! Kaikki se asioiden puiminen ja vatvominen... Toisaalta tunnen kypsyneeni ihmisenä kovasti männävuoden aikana. Täytyy lisäksi muistaa, että neuvonnassa ei ole tarkoitus urkkia teidän intiimejä asioita, vaan varmistaa, että olette kykeneviä lapsen vanhemmiksi. Tekisi hyvää monille biovanhemmillekin!

Minä olen huomannut katselevani vieraita lapsia adoptiosilmällä. Aina kun näen pienen aasialaisen tai afrikkalaisen lapsen, huomaan ajattelevani, että voisinko minä olla tuon näköisen lapsen äiti, voisiko tuossa olla minun lapseni. Sitten kun näen lapsen seurassa oman näköisen vanhemman, tunnen pistoksen sydämessäni. Kuin olisin ollut lapsenryöstöaikeissa! :ashamed: Nyt kun neuvonta vetelee viimeisiään, mua on alkanut jännittää adoption todellisuus.

 

Minä olen huomannut katselevani vieraita lapsia adoptiosilmällä. Aina kun näen pienen aasialaisen tai afrikkalaisen lapsen, huomaan ajattelevani, että voisinko minä olla tuon näköisen lapsen äiti, voisiko tuossa olla minun lapseni. Sitten kun näen lapsen seurassa oman näköisen vanhemman, tunnen pistoksen sydämessäni. Kuin olisin ollut lapsenryöstöaikeissa! :ashamed: Nyt kun neuvonta vetelee viimeisiään, mua on alkanut jännittää adoption todellisuus.

Mä oon huomannut saman. Katson kaupungilla tai kaupassa heti jotain vähän "erinäköistä" lasta, että onkohan tuo adoptoitu tai et voiskohan meillä olla tuollainen lapsi.

Kaverini on siis ollut vuoden adoptioneuvonnassa. Hän on kokenut tosi vaikeeksi nuo "utelut". Sanoi, että yhdellä kerralla tehtäväksi tuli selvittää omaa seksuaalisuutta ja seksiä. Ja ihan todellakin noita tyyliin, montakokertaa viikossa harrastatte seksiä. Ja minusta tuo kyllä menee jo yli. Eipä keltään biologiselta vanhemmalta kysellä, montako kertaa viikossa saat. Varmaan tuokin on siis jotenkin paikka ja sossu kohtasta. Vai meneekö nuo ihan tietyn kaavan mukaan?
Toinen ahdistava asia oli se, että tuo sossu yrittää saada heitä sijaisvanhemmiksi. Vaikka kaverini on sanonut, että haluaa adoptiolapsen ei sijaislasta, silti tämä koko aika yrittää heitä "käännyttää".

Sittenhän se selviää, kun sinne asti päästään. Odotan kyllä kovasti, että olisi sitten niillä tuolle miehelle antaa oikeaa fakta-tietoa. Kun sanoi, että hän haluaa tietää ennenkuin tekee mitään päätöksiä. Kovasti olen yrittänyt tekstejä tulostaa netistä, mutta eihän se niitä lue.

 

Styranki ja RobottiRuttunen on katselleet ulkomaailaistaustaisia lapsia, miettien, voisiko minun lapseni olla tuon näköinen. Minä olen laajentanut tätä katselua, ja katselen nykyään aikuisiakin (etenkin aasialaisen näköisiä, sillä meillä tod. näk. kohdemaana joku aasian maa) sillä mielellä, että tuoltako minun lapseni tulee aikuisena näyttämään. Jännää..
Että sitten, kun joskus- luoja suo - olen isoäiti-ikäinen, niin tuollainenko poika tai tytär minulla on ja minkäköhänlaisia lapsenlapsia. Jotenkin se mieli varmaan valmistelee tulevaan. Huomaan, että alkaa tuntua suorastaan luonnollisemmalta, että minulla on joskus aasialaisen näköinen lapsi, kuin suomalaisen näköinen...
Neuvonta on meillä loppusuoralla, enään yksi neuvontakerta jäljellä. Kunpa sosiaalitäti saisi selvityksen sitten pikaisesti kirjoitettua, niin päästäisiin lautakunnan jonoon kärvistelemään.. Ihanaa, että sekin jono on lyhentynyt, edes jotain hyviä uutisia adoptiorintamalla välillä..
Sosiaalityöntekijämme kanssa on mielestäni mennyt tosi hyvin. On meilläkin ollut arkaluontoisia aiheita kotitehtävissä :snotty: :ashamed: (mm. miten koet seksuaalisuutesi yms), mutta ei niitä ole juurikaan keskusteluissa puitu, ja olen vastaillut niihin melkoisen ympäripyöreitä, ei tosiaan mitään kuinka monta kertaa viikossa-juttuja!!! Mielestäni sellaiset asiat ovat kyllä pariskunnan henkilökohtaisia asioita. Paljon varmaan riippuu sosiaalityöntekijästä sekä hänen ihmisymmärryksestään ja soveliaisuuden tajustaan. Varmaan ohjeissa on, että näitä asioita tulee käsitellä, ja sossulle itselle jää päätettäväksi millä laajuudella ja miten...
Noh..

 

Hei kaikille!

Ajattelin liittyä tänne nyt, kun oma prosessi on pikkuhiljaa lähtemässä liikkeelle.

Olemme 26/29v pariskunta Varsinais-Suomesta. Meillä on kaksi biolasta. Raskaudet ovat olleet vaikeita, joten siihen emme halua enää lähteä, mutta lisää lapsia haluamme. Toisaalta adoptio on ollut minulla mielessä jossain määrin jo vuosikausia, joten päätös jättää biologinen lisääntyminen muille ei ollut vaikea.

Kävimme viime syksynä adoptioinfossa ja nyt odottelemme sitten neuvonnan alkua (täällä on vuoden jonot). Tosin tällä viikolla sossusta soitettiin, ja kysyttiin kiinnostustamme lähteä mukaan pride-valmennukseen nyt tammikuusta alkaen, se nopeuttaisi neuvontaamme. Lisätietoja saamme ensi viikolla, kun posti ehtii perille. Osaatteko sanoa tuosta valmennuksesta kokemuksia?

Kohdemaata emme ole vielä kovasti miettineet (tai olemme miettineet kyllä, minä varsinkin), koska meillä on varsinaiseen maavalintaan vielä niin pitkä matka, että mitä tahansa saattaa tapahtua sitä ennen. Tällä hetkellä ykkösenä taitaa olla Kolumbia. Ja haaveena olisi saada sisarukset, sekä siksi, että prosessiin ei tarvitsisi lähteä uudelleen, jolloin lasten ikäerot kasvavat, että siksi että lasten olisi ehkä helpompaa, kun kaikilla olisi myös biologinen sisarus ja nuoremmilla tullessaan tukea toisistaan. Ehkä vähän naiivia, mutta eiköhän ajatukset ehdi tässä vielä moneen kertaan muuttumaan ja tarkentumaan.

 

Heippa,

Meillä on myös prosessi polkaistu käyntiin, ainakin jollain tavalla, sillä laitoimme paperit viime vuoden puolella Pelaan - tosin ehkä väärään paikkaan, olisikin pitänyt ilmeisesti laittaa sosiaalitoimistoon. Noh, katsotaan miten tässä käy, eiköhän prosessi kuitenkin pikku hiljaa lähde alkuun. Odottelemme siis myös neuvonnan alkua, tai oikeastaan meillä on vielä infotilaisuuskin käymättä, teimme kaiken jotenkin nurinkurisesti, pitkän puhelinkeskustelun perusteella ... Olen varautunut vuoden odottamiseen neuvonnan alkamisessa, niin muistelen täältäkin lukeneeni, että Helsingissä on tällainen odotusaika. Huoh, mutta ei voi mitään... (tosin muutto ulkomaille ei ole poissuljettu vaihtoehto ja sitä kautta adoptoiminen).

Lyhyesti meistä, olemme kohta 35v. pariskunta, yhden lapsen vanhemmat, lapsettomuushoitoja (icsi) useita takana, ja vielä yksi tulossa tässä neuvontaa odotellessa. Tällä hetkellä turhauttaa pitkä odotusaika adoption kanssa, mutta täytyy ajatella positiivisesti.

 

Omat ajatukseni olivat aika lailla samat kuin sinulla silloin kun aloitimme prosessia. Syytkin lähteä adoptioon ihan samanlaiset . Mietin sisaruksia paljon, mutta sitten kun vihdoin lähdimme neuvontaan, niin en enää edes uskaltanut sanoa sisarustoivetta ääneen. Jotenkin ymmärsin, että sisaruslupa on todella vaikea saada, jos on jo useampia lapsia ja että sisaruksia (2) vapautuu adoptioon harvoin. Lisäksi ymmärsin, että vanhempi sisaruksista on yleensä lähempänä kouluikää ja nuorempikin yleensä 3-v täyttänyt, joten se ei meillä onnistuisi, koska nuorin on vasta nyt 3-vuotias kun saamme luvan tänä vuonna. Ja kyllä siinä jotenkin alkoi minulla todellisuus painaa päälle, kun mietin, kuinka meidän (bio)lapset ottaisivat sen, että kaksi uutta tarvitsevaa sisarusta ilmestyisi kotiin eikä kumpikaan edes olisi vauva, vaan molemmat ottaisivat heti kaikki tilat haltuun.

En sitten tiedä, onko Kolumbiassa edelleen realistista mennä esim 0-4-v sisarusten jonoon? Sinällään kun tämä prosessi kestää niin tavattoman kauan, niin perheen lapsiluvun täydentäminen kerralla olisi ollut "järkevää". Mutta voihan se olla että meidänkin perheessä päädytään siihen, että kolme on hyvä lapsiluku . Ja kun nyt edes saisi ensin sen luvan yhdelle lapselle. Sitä odotellessa..

Mutta on teillä Pajupuu kyllä pitkä jono vielä edessä pelkkään neuvontaan! Me selvisimme sinne alle puolen vuoden. Nyt tuntuu, että tämähän eteni nopeasti tähän asti, mutta pahoin pelkään, että piinaavin odotus alkaa vasta ensi syksynä, kun puhelin voi periaatteessa soida milloin vain (vaikka turha kai sitä on ensimmäisen vuoden aikana edes toivoa jos toisenkaan).

 

Hei,

luin pitkän ketjun läpi ja hauska nähdä että näin moni prosessissa!

Olisin kysellyt onko joukossanne sellaisia adoptiovanhemmiksi halajavia, joille adoptio on ensisijainen perheen perustamismuoto?

 

Hei vaan kaikille vanhoille ja uusille ihmisille! Meidän vuosi on lähtenyt vähän tylsissä merkeissä käyntiin. Ollaan nimittäin kumpikin riuduttu mahataudin kourissa. Mutta nyt alkaa elämä voittaa. Kovasti odotellaan sitä ekaa adoptioneuvontaa... Ollaan myös tuumailtu, josko käytäis jollain Yhteiset Lapsemme järkkäämällä adoptioviikonlopulla - enemmin tai myöhemmin. Minä olen jäänyt myös juuri työttömäksi, joten luvassa on armotonta työnhakua.