3 neuvonta takana ja 4 tulossa huhtikuun lopussa. Ja sen jälkeen kuulemma kotikäynti! Jee!
Tällä kertaa neuvonnassa käytiin läpi puolison sukupuu. Hauska tehtävä se sukupuun piirtäminen ja läpikäyminen. Kyllä siinä taas muutama oivallus tuli! Ihanin se, kuinka lapsi tulee oman sukupuunsa kanssa meidän perheeseen ja sukuun! Ja tuleehan hän myös osaksi meidän puuta.
Kyllähän tähän asiaan liittyy suuria kysymyksiä ja menetyksiä, mutta myös vastauksia ja ratkaisuja. Hyväksymistä. Perheen perustamista.
Seuraavalla kerralla käymme läpi menetyksiä - meidän ja lapsen. Pohdimme omia menetyksiä, miten olemme niistä selvinneet ja miten ne ehkä auttavat ymmärtämään lapsen menetyksiä. Pohdimme myös miten voimme auttaa lasta selvitymään menetyksistään. Tehtävä tuntuu hyvältä, tarpeelliselta.
Meitä pyydettiin myös kirjoittamaan menetystä biologisesta lapsesta, vaikka lapsettomuus ei ole meitä henkilökohtaisesti koskaan koskettanut. Tuntuu haastavalta tehtävältä, sillä emme koe varsinaista menetyksen tunnetta. Miten voisimmekaan? Ehkä tässä kuitenkin haetaan takaa sitä, että millä tavalla adoptiolapsen saaminen eroaa biologisen lapsen saamisesta. Ymmärrämmenkö erot? Ja pureudutaan motiiviin syvällisemmin - miksi valitsimme adoption. Vaikeinta on löytää sanat, jolla asian pystyy ymmärrettävästi toiselle kertomaan. Ja sanottakoon vielä sekin, että eri ihmiset hyväksyvät/ymmärtävät eri sanat.
Saimme myös lapsen tausta- ja terveystietolomakkeen kotiin täytettäväksi. Lauantaina menemme lääkäriluennolle Pelaan, jotta saisimme tietoa ja tukea lomakkeen läpikäymiseen.
Tällaista täällä.