Hei!
Saimme lapsemme hänen ollessaan 3 kk. Nyt tyttömme on 1 v ja 6 kk ja ollut erittäin terve. Ystäviemme lapsilla tuntuu aina olevan nuhaa, ripulia jne. Meillä sairastettu viimeksi viime keväänä (nuhakuume). Tämä on vielä totta! En tiedä mistä mahtaa johtua. Osaksi varmaan geeneistä ja hyvästä käsihygieniasta.
Tyttömme pääsi heti synnäriltä erittäin hyvään sijaisperheeseen, josta on ollut ja tulee myös olemaan suuri hyöty hänen myöhemmässä elämässään. Varhaisella vuorovaikutuksella, kun on lapsen kasvulle suuri merkitys.
Tiedän, että olemme onnekkaita, sillä kaikilla adoptiolapsilla lähtökohdat elämälle eivät ole näin hyvät. Tietysti surullista tyttömme kohdalla on se, että biologinen äiti ei ole hänestä kyennyt huolehtimaan.
Tiedän, että on muitakin adoptioperheitä, joilla kaikki on mennyt erittäin hyvin. Tiedän silti perheitä, joissa lapset eivät ole fyysisesti ja/tai henkisesti terveitä. Niinhän se vain on, että mitä vanhempi lapsi on, niin sitä enemmän hänelle on jäänyt muistiin erilaisia asioita esim. vastaako joku itkuuni vai itkenkö turhaan, saanko ruokaa silloin, kun minulla on nälkä, vastaako joku katsekontaktiini, saanko olla sylissä vai vain yksin pinnasängyssä...
Kaikilla adoptiolapsilla on vähintään yksi erokokemus. Eli ero biologisesta äidistä ja useimmilla kaksikin (ero sijaisäidistä tai lastenkodin hoitajasta). Kyllä jo pienet vauvat huomaavat, että hoitaja vaihtuu. Silloin vaihtuu hoitotavat, tuoksut, äänet ja mahdollisesti myös kieli.
Yritän siis sanoa, että adoptiolapsissa on niin terveitä, kuin sairaitakin. Useimmat sairaudet tosin pystytään Suomen terveydenhuollossa parantamaan tai ainakin oireita lievittämään.
T: onnellinen äiti
P.S. saimme lapsemme kaukaa vuorten takaa...
