V
Valmis rakastamaan
Vieras
Tuntui tämä aihe nostavan sen verran tunteita pintaan tuolla äitiyspakkaus-keskustelussa, että ajattelin aloittaa uuden ketjun. Täällä voi vapaasti purkaa mieltään aiheesta ja ainakin "oikeassa osoitteessa".
Kannan oman korteni kekoon kertomalle, että adoptio on minulle tuttu juttu. Tiedän, ettei jokainen kykene rakastamaan toisen lasta vikoineen päivineen samalla tavalla kuin omaansa, mutta mahdotonta aito rakkaus adoptiolasta kohtaan ei ole. Tiedän perheitä, joissa on sekä biologisia että adoptoituja lapsia ja kaikki ovat yhtä rakkaita ja arvokkaita.
Olen elänyt suuressa pelossa keskenmenojen vuoksi. Epäillyt, etten jossain vaiheessa enää tule ollenkaan raskaaksi tai että kaikki raskaudet päättyvät samalla tavalla ja jossain vaiheessa koituvat minulle kohtaloksi. Nämä herättelevät kokemukset saivat minut miettimään monia eri vaihtoehtoja sijaissynnyttäjistä adoptioon. Ymmärsin, ettei oma biologinen lapsi ole minulle ehdottoman tärkeä asia. Lapsen kyllä toivon saavani, mutta geeniperimällä ei ole minulle merkitystä. Kun ajattelen lapsia vaikkapa Venäjällä ja niitä rahasummia, joita biologinen lapsi voisi pahimmassa tapauksessa minulle ja miehelleni kustantaa, ratkaisuni on helppo. Ennemmin vaikka annan lahjoituksena sen rahasumman kun heitän sen kaivoon, tulokset kun eivät ole taattuja.
Kuten äitiyspakkaus-keskustelun puolella nousi esille, adoptiokaan ei ole ilmaista puuhaa, mutta miksi en laittaisi samaa summaa sellaisen lapsen hyväksi, joka on jo tähän maailmaan syntynyt ja elää puutteessa ja täysin ala-arvoisissa oloissa ilman vanhempien rakkautta? Tätä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Kaikille biologisia lapsia ei todella ole tarkoitettu, mutta rakkautensa voi antaa yhtä hyvin omalle adoptiolapselle...
Aurinkoista kevään jatkoa!
Kannan oman korteni kekoon kertomalle, että adoptio on minulle tuttu juttu. Tiedän, ettei jokainen kykene rakastamaan toisen lasta vikoineen päivineen samalla tavalla kuin omaansa, mutta mahdotonta aito rakkaus adoptiolasta kohtaan ei ole. Tiedän perheitä, joissa on sekä biologisia että adoptoituja lapsia ja kaikki ovat yhtä rakkaita ja arvokkaita.
Olen elänyt suuressa pelossa keskenmenojen vuoksi. Epäillyt, etten jossain vaiheessa enää tule ollenkaan raskaaksi tai että kaikki raskaudet päättyvät samalla tavalla ja jossain vaiheessa koituvat minulle kohtaloksi. Nämä herättelevät kokemukset saivat minut miettimään monia eri vaihtoehtoja sijaissynnyttäjistä adoptioon. Ymmärsin, ettei oma biologinen lapsi ole minulle ehdottoman tärkeä asia. Lapsen kyllä toivon saavani, mutta geeniperimällä ei ole minulle merkitystä. Kun ajattelen lapsia vaikkapa Venäjällä ja niitä rahasummia, joita biologinen lapsi voisi pahimmassa tapauksessa minulle ja miehelleni kustantaa, ratkaisuni on helppo. Ennemmin vaikka annan lahjoituksena sen rahasumman kun heitän sen kaivoon, tulokset kun eivät ole taattuja.
Kuten äitiyspakkaus-keskustelun puolella nousi esille, adoptiokaan ei ole ilmaista puuhaa, mutta miksi en laittaisi samaa summaa sellaisen lapsen hyväksi, joka on jo tähän maailmaan syntynyt ja elää puutteessa ja täysin ala-arvoisissa oloissa ilman vanhempien rakkautta? Tätä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Kaikille biologisia lapsia ei todella ole tarkoitettu, mutta rakkautensa voi antaa yhtä hyvin omalle adoptiolapselle...
Aurinkoista kevään jatkoa!