Adoptio vs. hedelmöityshoidot

[Valmis rakastamaan]

Tuntui tämä aihe nostavan sen verran tunteita pintaan tuolla äitiyspakkaus-keskustelussa, että ajattelin aloittaa uuden ketjun. Täällä voi vapaasti purkaa mieltään aiheesta ja ainakin "oikeassa osoitteessa".

Kannan oman korteni kekoon kertomalle, että adoptio on minulle tuttu juttu. Tiedän, ettei jokainen kykene rakastamaan toisen lasta vikoineen päivineen samalla tavalla kuin omaansa, mutta mahdotonta aito rakkaus adoptiolasta kohtaan ei ole. Tiedän perheitä, joissa on sekä biologisia että adoptoituja lapsia ja kaikki ovat yhtä rakkaita ja arvokkaita.

Olen elänyt suuressa pelossa keskenmenojen vuoksi. Epäillyt, etten jossain vaiheessa enää tule ollenkaan raskaaksi tai että kaikki raskaudet päättyvät samalla tavalla ja jossain vaiheessa koituvat minulle kohtaloksi. Nämä herättelevät kokemukset saivat minut miettimään monia eri vaihtoehtoja sijaissynnyttäjistä adoptioon. Ymmärsin, ettei oma biologinen lapsi ole minulle ehdottoman tärkeä asia. Lapsen kyllä toivon saavani, mutta geeniperimällä ei ole minulle merkitystä. Kun ajattelen lapsia vaikkapa Venäjällä ja niitä rahasummia, joita biologinen lapsi voisi pahimmassa tapauksessa minulle ja miehelleni kustantaa, ratkaisuni on helppo. Ennemmin vaikka annan lahjoituksena sen rahasumman kun heitän sen kaivoon, tulokset kun eivät ole taattuja.

Kuten äitiyspakkaus-keskustelun puolella nousi esille, adoptiokaan ei ole ilmaista puuhaa, mutta miksi en laittaisi samaa summaa sellaisen lapsen hyväksi, joka on jo tähän maailmaan syntynyt ja elää puutteessa ja täysin ala-arvoisissa oloissa ilman vanhempien rakkautta? Tätä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Kaikille biologisia lapsia ei todella ole tarkoitettu, mutta rakkautensa voi antaa yhtä hyvin omalle adoptiolapselle...

Aurinkoista kevään jatkoa!

 

[Jo aikuinen adoptoitu]

Olen itse adoptiolapsi ja parempia vanhempia en olisi voinut saada kuin minut adoptoineet! Onnea kaikille adoptioon!

 

[tadaa]

Ihmiset tosiaan päätyvät eri ratkaisuihin samoissa tilanteissa. Me emme saaneet biologista lasta, ja tutkimukset käytiin läpi. Syy jäi selittämättömäksi, kummallakin kaikki kunnossa. Lääkäri veikkasi että jo "lievät" hoidot voisivat kohdallamme toimia. Päädyimme kuitenkin saman tien adoptioon, kokeilematta mitään hoitoja. Meille tämä oli oikea ratkaisu, jollekin toiselle taas ei. Mielestäni kaikki ratkaisut ovat yhtä oikeita, jos kyseinen perhe niin kokee.

 

[IVF OK]

Jokainen on erilainen. Omalla kohdallani jouduimme lapsettomuushoitoihin, tarkoitus tehdä myös vain "lieviä" hoitoja, piti autaa melko varmasti. Kävi huonoa säkää monessa asiassa ja pian lääkäri ilmoitti, että ainoa vaihtoehto on koeputkihedelmöitys. Se oli järkytys, mutta jo samana iltana tiesimme mieheni kanssa, että se on käytävä läpi. Kumpikaan meistä ei voinut kuvitellakaan adoptiolasta, vaan päätimme, että hoidot viedään loppuun asti,ja jos ei onnistu, se on siinä. En voisi rakastaa vierasta lasta omanani, haluan myös kokea raskauden, synnytyksen, imetyksen, nähdä omia piirteitä lapsessa jne...

Toisella hoitokerralla tulin raskaaksi. Ja kuten lääkärit ennustivat, raskaus korjasi hormoonitasapainoni normaaliksi ja tulin toisesta lapsesta raskaaksi muutamassa kuukaudessa yrityksen alkamisesta. En siis ollut niitä, joita ei ole tarkoitettu tulemaan raskaaksi, sillä vuosien pillerien syönti sekoitti hormoonitoimintani niin pahasi, ettei muutamassa vuodessakaan enää korjaantunut normaaliksi. Raskaus korjasi ja nyt en enää ikinä syö pillereitä. Joskaan en luultavasti toisen lapsen jälkeen enää lisää hanki.

Meillä ei hoitoihin uponnut tuhansia sentään. Lääkitykset maksoivat sen, mitä ne voivat vuoden aikana maksaa, kun Kela korvaa rajan yli menevät. Hoidot tehtiin kunnallisella puolella, joten jokainen lääkärikäynti maksoi 22e. Maksoihan sekin kaikkinensa ihan kiitettävästi, kun käyntejä usein, muttei mitään verrattuna yksityiseen puoleen.

 

[Haan009]

Kumpikaan meistä ei voinut kuvitellakaan adoptiolasta, vaan päätimme, että hoidot viedään loppuun asti,ja jos ei onnistu, se on siinä. En voisi rakastaa vierasta lasta omanani, haluan myös kokea raskauden, synnytyksen, imetyksen, nähdä omia piirteitä lapsessa jne....

Ja niitä, jotka eivät halua lapsia kutsutaan itsekkäiksi?!

"Haluan nähdä lapsessa omia piirteitäni" Voi herran kiesus!

Epäitsekästä on olla haluamatta omaa "jatkokappaletta" ja tarjota koti jollekin, joka sitä todella tarvitsee. Tai sittenolla hankkimatta lapsia ollenkaan.

Olette te lasta intoilevat todellakin itsekkäitä (eivät tietenkään kaikki) ja nyt se tuli oikein todistettuakin.