Adoptio-perusteet aika itsekkäitä.

[Ohis]

No Haiti ei ole edes Suomen adoptiokontakteja. Haitista adoptoidaan kyllä esim USA:an, mutta tällaiset katastrofit valitettavasti ennemmin hidastavat prosesseja kuin nopeuttavat. Adoptiolainsäädäntö on erittäin tarkkaa, koska väärinkäytöksiä on tapahtunut maailmalla paljon. Jos jokaisen katastrofin jälkeen orpoja alettaisiin vaan kuskata "haluan auttaa" ihmisille ympäri maailmaa, olisi sekasorto valmis ja mahdollisesti sairaalassa makaavilta loukkaantuneilta vanhemmilta vietäisiin lapset jne.

Kamalaahan se olisi, jos lapsista huolehdittaisiin nopeasti ja vaikka kansainvälisestikin. Parempi meidän on täällä pyöritellä peukaloitamme ja surkutella tilannetta ja todeta että auttaa ei voi.

 

[Empuuu]

Tuohon Haiti-asiaan vaan kommentoin, että vastahan sieltä lähetettiin kymmeniä orvoksi jääneitä lapsia mm. Hollantiin adoptoitaviksi.

 

[poipoipoi]

No Haiti ei ole edes Suomen adoptiokontakteja. Haitista adoptoidaan kyllä esim USA:an, mutta tällaiset katastrofit valitettavasti ennemmin hidastavat prosesseja kuin nopeuttavat. Adoptiolainsäädäntö on erittäin tarkkaa, koska väärinkäytöksiä on tapahtunut maailmalla paljon. Jos jokaisen katastrofin jälkeen orpoja alettaisiin vaan kuskata "haluan auttaa" ihmisille ympäri maailmaa, olisi sekasorto valmis ja mahdollisesti sairaalassa makaavilta loukkaantuneilta vanhemmilta vietäisiin lapset jne.

Kamalaahan se olisi, jos lapsista huolehdittaisiin nopeasti ja vaikka kansainvälisestikin. Parempi meidän on täällä pyöritellä peukaloitamme ja surkutella tilannetta ja todeta että auttaa ei voi.

Parempi ratkaisu tällä hetkellä ja vielä pitkään aikaan (kunnes sekasorto vähän selkenee) on se, että heitä autetaan heidän omassa maassaan! Osalla voi olla vielä sukulaisia tai muita läheisiä hengissä. Lisäksi aina on parempi adoptoida oman maan sisällä tuttuun ympäristöön ja kulttuuriin kuin alkaa raijata lapsia ympäri maailman outoihin oloihin.

 

[Mutta mutta]

Ja siis kyllähän niitä adoptoidaan koko ajan, mutta tietenkin vain ihmisille jotka ovat jo adoptioprosessin siinä vaiheessa että voivat lapsen vastaanottaa.

http://www.foxnews.com/politics/2010/01/19/dozens-haitian-orphans-traveling-adoptions/

 

[Phoebsi]

Riittäkö se, halu pelastaa joku orpolapsi, kasvattamaan hänet kuin omansa? Kumpi siinä on suurempi, halu auttaa vai se tunne miten hyväksi kokee itsensä kun on "pelastanut" lapsen?

Kansainvälisessä adoptiossa on monta huonoa puolta eikä pienin niistä ole se, että lapsi viedään pois omasta elinympäristöstä täysin vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Tarve tietää oma biologinen tausta on suuri ja sen etsiminen Suomesta käsin sitten joskus on vaikeaa. Kun se on vaikeaa suomalaisellekin adoptiolapselle.

Edelleen: onko näillä lapsille sittenkin parempi asua siellä hökkeleiden keskellä, orpokodissa, vähällä ravinnolla, ilman kunnollista suojaa tai ilman yhtäkään pysyvää aikuiskontaktia. On varmasti vaikeaa olla adoptiolapsi, mutta tuskin orpolapsena Haitilla oleminenkaan herkkua on...

Ei lapsia niin vain viedä pois lastenkodista jollekin joka haluaa auttaa, varsinkaan tällaisen katastrofin jälkeen jolloin on pitkään aikaan lähes mahdotonta selvittää onko lapsella ehkä sukulaisia jotka ottaisivat lapsen hoiviinsa.

Ei ole elämä helppoa lastenkodissa Haitin tapaisissa äärimmäisen köyhissä maissa, mutta ei se ole oikein sekään että lapsi tuodaan Suomeen heppoisin perustein huonosti tutkittujen vanhempien luokse.

Edelleen kysyn, riittääkö se halu auttaa vielä seuraavat 18 vuotta ja enemmän? Kun lapsi viedään pois juuriltaan, se on rankka kokemus. Ei sitä kokemusta auta se että vastassa on vanhemmat joilla ei ole resursseja hoitaa erityislasta, joka adoptiolapsi on.

 

[vieras]

Kai ymmärrät että pelkkä selvitystyö orvon lapsen taustasta on vaikeaa etenkin poikkeusolosuhteissa? Kukaan ei ehkä tiedä päiviin tai viikkoihin, elävätkö vanhemmat tai joku sukulainen.

Vai tarkoitatko todella, että kaikki irrallaan juoksevat lapset bussiin ja lentsikalla Suomeen? Kuulostaa tosi hienolta ratkaisulta.

 

[Adoptioäiti]

Se on ainoa oikea syy adoptioon. Lapsi tarvitsee vanhemmat, ei hyväntekijöitä.

Juuri näin. Ihmiset, jotka käyvät läpi adoptioprosessin neuvontoineen, ymmärtävät tämän.

Motivaatio lapsen adoptiolle on juuri se tarve saada itselle lapsi, ei pelastaa maailmaa.

 

[Ohis]

No Haiti ei ole edes Suomen adoptiokontakteja. Haitista adoptoidaan kyllä esim USA:an, mutta tällaiset katastrofit valitettavasti ennemmin hidastavat prosesseja kuin nopeuttavat. Adoptiolainsäädäntö on erittäin tarkkaa, koska väärinkäytöksiä on tapahtunut maailmalla paljon. Jos jokaisen katastrofin jälkeen orpoja alettaisiin vaan kuskata "haluan auttaa" ihmisille ympäri maailmaa, olisi sekasorto valmis ja mahdollisesti sairaalassa makaavilta loukkaantuneilta vanhemmilta vietäisiin lapset jne.

Kamalaahan se olisi, jos lapsista huolehdittaisiin nopeasti ja vaikka kansainvälisestikin. Parempi meidän on täällä pyöritellä peukaloitamme ja surkutella tilannetta ja todeta että auttaa ei voi.

Parempi ratkaisu tällä hetkellä ja vielä pitkään aikaan (kunnes sekasorto vähän selkenee) on se, että heitä autetaan heidän omassa maassaan! Osalla voi olla vielä sukulaisia tai muita läheisiä hengissä. Lisäksi aina on parempi adoptoida oman maan sisällä tuttuun ympäristöön ja kulttuuriin kuin alkaa raijata lapsia ympäri maailman outoihin oloihin.

Siinäpä se onkin: miten niitä autetaan siellä omassa kotimaassaan? Luuletko, että täysin runnellussa maassa on kovasti sellaisia perheitä, jotka haluavat adoptoida 500 000 orpolasta? Eiköhän siellä jokainen taistele oman olemassaolonsa puolesta eikä ketään kiinnosta ne orvoksi jääneet. Toki olen sitä mieltä, että jos mahdollista auttaa paikan päällä, niin hyvä, mutta mikä sun mielestä olisi nyt niille lapsille OIKEASTI paras vaihtoehto? Jäädä sinne väliaikaisiin orpokoteihin tai kaduille asumaan vai päästä sieltä pois takaisin normaaliin elämään, vaikkakin se elämä olisi toisella puolella maapalloa?

 

[Ohis]

Se on ainoa oikea syy adoptioon. Lapsi tarvitsee vanhemmat, ei hyväntekijöitä.

Juuri näin. Ihmiset, jotka käyvät läpi adoptioprosessin neuvontoineen, ymmärtävät tämän.

Motivaatio lapsen adoptiolle on juuri se tarve saada itselle lapsi, ei pelastaa maailmaa.

Ja kumpaakin näistä ei voi olla?

 

[Ohis]

Kai ymmärrät että pelkkä selvitystyö orvon lapsen taustasta on vaikeaa etenkin poikkeusolosuhteissa? Kukaan ei ehkä tiedä päiviin tai viikkoihin, elävätkö vanhemmat tai joku sukulainen.

Vai tarkoitatko todella, että kaikki irrallaan juoksevat lapset bussiin ja lentsikalla Suomeen? Kuulostaa tosi hienolta ratkaisulta.

Ymmärrän. Ymmärrätkö sinä, että Haitissa oli jo ennestään n. 400 000 orpoa lasta johtuen viime vuosien katastrofeista? Tämä järistys ei tuonut kuin 100 000 uutta orpoa. Mutta sun mielestä niiden 400 000 VARMASTI orvon on parempi asua edelleen siellä väliaikaisissa orpokotihökkeleissä? Se on niille kuitenkin parempi kuin ihmisarvoinen elämä toisessa maassa?

 

[Rva B.]

Itse adoptioon erittäin hyvin perehtyneenä suostun nyt ymmärtämään miksi ns. "maailman parannus" ei ole hyvä syy adoptoida lapsia.

Ajttele nyt vaikkapa Haitilaista lasta, joka on ensin kokenut kamalan trauman ja sitten hänet vietäisiin vieraitten ihmisten mukana vieraaseen maahan (jonka kieli ja kulttuuri on vieras).
Lasta ei voi näin auttaa, eikä lapsi voi näin saada tarvitsemaan sa hoitoa (esim. psykiatrista hoitoa omalla kielellään tai mahdollisuutta puhua traumasta jäljelle jääneitten sukulaisten, tuttavien tai kavereitten kanssa).

lapsen pakkaaminen koneeseen ja vieraaseen ympäristöön ei yksinkertaisesti ole lapsen edun mukaista, vaikka täällä materiaa piisaakin. Materia ei ole tärkein asia maailmassa sillä hetkellä.

TÄRKEIn syy on kuitenkin ettei lasta oteta sen vuoksi,e ttä hänet halutaan pelastaa.
Tämä ihan siitä syystä, että silloin syntyy myös oletus siitä, että lapsen täytyisi olla kiitollisuuden velassa ja kiitollinen tästä pelastuksestaan.
Sellainen motivaatio kun EI KANNA vaikeitten aikojen ylitse.

Toivoopi B

 

[vieras]

Se on ainoa oikea syy adoptioon. Lapsi tarvitsee vanhemmat, ei hyväntekijöitä.

Juuri näin. Ihmiset, jotka käyvät läpi adoptioprosessin neuvontoineen, ymmärtävät tämän.

Motivaatio lapsen adoptiolle on juuri se tarve saada itselle lapsi, ei pelastaa maailmaa.

Ja kumpaakin näistä ei voi olla?

no voi, johan se on sanottu. Mutat jos päällimmäinen fiilis on halu auttaa ja sääli lapsia kohtaan, ollaan väärillä vesillä. Ja millä ihmeellä selvität maanjäristysalueella nopeasti ketkä lähtevät adoptioon? Kotisohvalta kaikki on niin helppoa.

 

[poipoipoi]

No Haiti ei ole edes Suomen adoptiokontakteja. Haitista adoptoidaan kyllä esim USA:an, mutta tällaiset katastrofit valitettavasti ennemmin hidastavat prosesseja kuin nopeuttavat. Adoptiolainsäädäntö on erittäin tarkkaa, koska väärinkäytöksiä on tapahtunut maailmalla paljon. Jos jokaisen katastrofin jälkeen orpoja alettaisiin vaan kuskata "haluan auttaa" ihmisille ympäri maailmaa, olisi sekasorto valmis ja mahdollisesti sairaalassa makaavilta loukkaantuneilta vanhemmilta vietäisiin lapset jne.

Kamalaahan se olisi, jos lapsista huolehdittaisiin nopeasti ja vaikka kansainvälisestikin. Parempi meidän on täällä pyöritellä peukaloitamme ja surkutella tilannetta ja todeta että auttaa ei voi.

Parempi ratkaisu tällä hetkellä ja vielä pitkään aikaan (kunnes sekasorto vähän selkenee) on se, että heitä autetaan heidän omassa maassaan! Osalla voi olla vielä sukulaisia tai muita läheisiä hengissä. Lisäksi aina on parempi adoptoida oman maan sisällä tuttuun ympäristöön ja kulttuuriin kuin alkaa raijata lapsia ympäri maailman outoihin oloihin.

Siinäpä se onkin: miten niitä autetaan siellä omassa kotimaassaan? Luuletko, että täysin runnellussa maassa on kovasti sellaisia perheitä, jotka haluavat adoptoida 500 000 orpolasta? Eiköhän siellä jokainen taistele oman olemassaolonsa puolesta eikä ketään kiinnosta ne orvoksi jääneet. Toki olen sitä mieltä, että jos mahdollista auttaa paikan päällä, niin hyvä, mutta mikä sun mielestä olisi nyt niille lapsille OIKEASTI paras vaihtoehto? Jäädä sinne väliaikaisiin orpokoteihin tai kaduille asumaan vai päästä sieltä pois takaisin normaaliin elämään, vaikkakin se elämä olisi toisella puolella maapalloa?

Antamalla rahaa avustusjärjestöille, jos ihan itse haluat auttaa lähtemättä sinne avustustöihin.

Paras vaihtoehto on, että tällä hetkellä lapsia ei aleta hetimiten viemään mihinkään. Ajan myötä adoptiota kun riittävät selvitykset on tehty sekä siellä heidän mahdollisista elossa olevista sukulaisistaan että adoptiovanhemmista.

"takaisin normaaliin elämään" ei todellakaan kuvaa lapsen tuntemuksia kv-adoptiossa vaikka kotimaassa tilanne olisi miten kaaottinen.

 

[lapinonni]

Joka vuosi varmasti miljoonia lapsia kuolee nälkään afrikan orpokodeissa. Annetaan kuolla. :'(

 

[Ohis]

Riittäkö se, halu pelastaa joku orpolapsi, kasvattamaan hänet kuin omansa? Kumpi siinä on suurempi, halu auttaa vai se tunne miten hyväksi kokee itsensä kun on "pelastanut" lapsen?

Kansainvälisessä adoptiossa on monta huonoa puolta eikä pienin niistä ole se, että lapsi viedään pois omasta elinympäristöstä täysin vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Tarve tietää oma biologinen tausta on suuri ja sen etsiminen Suomesta käsin sitten joskus on vaikeaa. Kun se on vaikeaa suomalaisellekin adoptiolapselle.

Edelleen: onko näillä lapsille sittenkin parempi asua siellä hökkeleiden keskellä, orpokodissa, vähällä ravinnolla, ilman kunnollista suojaa tai ilman yhtäkään pysyvää aikuiskontaktia. On varmasti vaikeaa olla adoptiolapsi, mutta tuskin orpolapsena Haitilla oleminenkaan herkkua on...

Ei lapsia niin vain viedä pois lastenkodista jollekin joka haluaa auttaa, varsinkaan tällaisen katastrofin jälkeen jolloin on pitkään aikaan lähes mahdotonta selvittää onko lapsella ehkä sukulaisia jotka ottaisivat lapsen hoiviinsa.

Ei ole elämä helppoa lastenkodissa Haitin tapaisissa äärimmäisen köyhissä maissa, mutta ei se ole oikein sekään että lapsi tuodaan Suomeen heppoisin perustein huonosti tutkittujen vanhempien luokse.

Edelleen kysyn, riittääkö se halu auttaa vielä seuraavat 18 vuotta ja enemmän? Kun lapsi viedään pois juuriltaan, se on rankka kokemus. Ei sitä kokemusta auta se että vastassa on vanhemmat joilla ei ole resursseja hoitaa erityislasta, joka adoptiolapsi on.

Mistä sen tietää, vaikka tulisin nyt raskaaksi ja saisin erityislapsen? Ei kukaan tule mua syynäämään että osaanko ja jaksanko rakastaa sitä seuraavat 18 vuotta...

Mä haluaisin lähteä sijaisperheeksi, mutta en kestäisi sitä lasten riepottelua edestakaisin kehnoille biovanhemmille ja takaisin. En kestäisi sitä, että lapset vietäisiin jossain vaiheessa pois. Siksi en siihen lähde. Ehkä sun rakkautesi ei riittäisi ei-biologiselle lapselle, mutta tässä kohdassa sinä ja minä ollaan erilaisia.

Tottakai pitää selvittää onko lapsella sukulaisia elossa, mutta Haitilla oli jo ennestään 400 000 orpoa...

 

[vieras]

Kai ymmärrät että pelkkä selvitystyö orvon lapsen taustasta on vaikeaa etenkin poikkeusolosuhteissa? Kukaan ei ehkä tiedä päiviin tai viikkoihin, elävätkö vanhemmat tai joku sukulainen.

Vai tarkoitatko todella, että kaikki irrallaan juoksevat lapset bussiin ja lentsikalla Suomeen? Kuulostaa tosi hienolta ratkaisulta.

Ymmärrän. Ymmärrätkö sinä, että Haitissa oli jo ennestään n. 400 000 orpoa lasta johtuen viime vuosien katastrofeista? Tämä järistys ei tuonut kuin 100 000 uutta orpoa. Mutta sun mielestä niiden 400 000 VARMASTI orvon on parempi asua edelleen siellä väliaikaisissa orpokotihökkeleissä? Se on niille kuitenkin parempi kuin ihmisarvoinen elämä toisessa maassa?

Ymmärrän yskän, mutta teksteistäsi huomaa, ettei adoptio ole hirveän tuttua aluetta. Ongelmia ei ratkaista siirtämällä kymmeniä tuhansia lapsia länsimaihin ehkä hyviin koteihin, vaan sillä aiheutetaan ongelmia myös lisää.

 

[Ohis]

No Haiti ei ole edes Suomen adoptiokontakteja. Haitista adoptoidaan kyllä esim USA:an, mutta tällaiset katastrofit valitettavasti ennemmin hidastavat prosesseja kuin nopeuttavat. Adoptiolainsäädäntö on erittäin tarkkaa, koska väärinkäytöksiä on tapahtunut maailmalla paljon. Jos jokaisen katastrofin jälkeen orpoja alettaisiin vaan kuskata "haluan auttaa" ihmisille ympäri maailmaa, olisi sekasorto valmis ja mahdollisesti sairaalassa makaavilta loukkaantuneilta vanhemmilta vietäisiin lapset jne.

Kamalaahan se olisi, jos lapsista huolehdittaisiin nopeasti ja vaikka kansainvälisestikin. Parempi meidän on täällä pyöritellä peukaloitamme ja surkutella tilannetta ja todeta että auttaa ei voi.

Parempi ratkaisu tällä hetkellä ja vielä pitkään aikaan (kunnes sekasorto vähän selkenee) on se, että heitä autetaan heidän omassa maassaan! Osalla voi olla vielä sukulaisia tai muita läheisiä hengissä. Lisäksi aina on parempi adoptoida oman maan sisällä tuttuun ympäristöön ja kulttuuriin kuin alkaa raijata lapsia ympäri maailman outoihin oloihin.

Siinäpä se onkin: miten niitä autetaan siellä omassa kotimaassaan? Luuletko, että täysin runnellussa maassa on kovasti sellaisia perheitä, jotka haluavat adoptoida 500 000 orpolasta? Eiköhän siellä jokainen taistele oman olemassaolonsa puolesta eikä ketään kiinnosta ne orvoksi jääneet. Toki olen sitä mieltä, että jos mahdollista auttaa paikan päällä, niin hyvä, mutta mikä sun mielestä olisi nyt niille lapsille OIKEASTI paras vaihtoehto? Jäädä sinne väliaikaisiin orpokoteihin tai kaduille asumaan vai päästä sieltä pois takaisin normaaliin elämään, vaikkakin se elämä olisi toisella puolella maapalloa?

Antamalla rahaa avustusjärjestöille, jos ihan itse haluat auttaa lähtemättä sinne avustustöihin.

Paras vaihtoehto on, että tällä hetkellä lapsia ei aleta hetimiten viemään mihinkään. Ajan myötä adoptiota kun riittävät selvitykset on tehty sekä siellä heidän mahdollisista elossa olevista sukulaisistaan että adoptiovanhemmista.

"takaisin normaaliin elämään" ei todellakaan kuvaa lapsen tuntemuksia kv-adoptiossa vaikka kotimaassa tilanne olisi miten kaaottinen.

Eipä se elo siellä orpokodin raunioissakaan ole normaalia heille. Paitsi tietenkin nille, jotka ovat siellä jo vuosikausia asuneet ja odottaneet, että saisivat joskus oman äidin ja isän. Selitä niille, että heidän on parempi asua orpokodissa vain.

 

[Phoebsi]

Joka vuosi varmasti miljoonia lapsia kuolee nälkään afrikan orpokodeissa. Annetaan kuolla. :'(

Oikea ratkaisu tähän on (naisten) koulutus ja ehkäisy, ei näiden miljoonien (!!) lasten raahaminen vieraaseen maahan.

Tuossa yllä B sanoikin että vaikka meillä materiaa riittää, se ei lapselle riitä alkuunkaan.

 

[Adoptioäiti]

ap, adoptioneuvonnan yksi tärkein tehtävä on juuri varmistua, että vanhempien motiivi on haluta lapsi, ei parantaa maailmaa. Motiivin pitää olla itsekäs, jotta adoptio voi onnistua. Lapsen edun takia.

Lapsen etuko on asua keskellä hökkeleitä orpokodissa ilman yhtäkään pysyvää aikuiskontaktia?

Ei tietenkään ole.

Mutta lapsen etu ei ole tulla adoptoiduksi toiseen maahan, toiseen kulttuuriin, perheeseen, jonka hippi-äiti on halunnut hetken mielijohteesta tehdä hyväntekeväisyyttä ja pelastaa maailmaa.

Adoptiossa muodostuu pysyvä lapsi-vanhemmuussuhde ja motiivit ja lähdokohdat täytyy olla kunnossa: halu tulla vanhemmaksi ja sitoutua lapseen koko tämän loppuiäksi.

Tiesittekö, että Suomen kansainvälisten adptiokontaktien lähtökohtana on AINA, että lapsen ensisijainen etu on tulla adoptoiduksi omaan sukuun, jos se ei onnistu, omaan maahansa. Kansainvälinen adoptio on se kolmas ja tavallaan huonoin vaihtoehto.

Ja otattehan huomioon, että kaikki maailman köyhät katulapset eivät ole VAPAANA adoptioon. Kehitysmaissakin on lait ja säädökset ja Suomen adoptiokontaktit noudattavat näitä kunnioitettavasti. (Ei valitettavasti toimi kaikkien maiden kanssa kuin Suomessa). Sillä, että varmistetaan lapsen olevan vapaana adoptioon, voidaan välttää lapsikauppaa ja muita väärinkäytöksiä.

Anteeksi, jos suututan jonkun mielipiteilläni. Olen vain itse joutunut näitä asioita niin tsiljoona kertaa ihmisille selvittään. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kansainvälisistä adoptioista, mutta sitä käytännön tietoa ei.

Minustakin on kamalaa ja surullista, että adoptioprosessi ja jonot ovat niin kamalan pitkät ja tämä johtuu myös suurelta osin Suomen pään hitaasta byrokratiasta. Mutta suurimmissa määrin kuitenkin kohdemaan toiminnasta ja rahan puutteesta. Järjestöt, jotka tekevät adoptiotyötä kehitysmaissa, ovat usein ylityöllistettyjä, lapsia on enemmän kuin mitä he voivat auttaa (ja todeta adoptiovapaiksi). Kaikki pitää kuitenkin pelata niin varman päälle, ettei tule syytöksiä lapsikaupasta.

 

[Ohis]

Joka vuosi varmasti miljoonia lapsia kuolee nälkään afrikan orpokodeissa. Annetaan kuolla. :'(

Näin juuri. Annetaan kuolla vaan, koska ketään ei saa auttaa. Ei varsinkaan lapsia sillä, että antaisi heille kodin ja perheen. Se on väärin. Parempi on kun lapsi saa olla siellä kotimaassaan ja jutella muiden orpojen kanssa kokemuksistaan.

Joo, ehkä mun on parempi lopettaa tästä aiheesta kirjoittelu koska en mitenkään voi ymmärtää, miksi niiden Haitinkin lapsien on parempi olla siellä. Ehkä tämä on sitä nykyajan länsimaalaisten kylmäsydämisyyttä: miljoona perustelua sille, miksi koti, perhe ja rakkaus on huono asia.

 

[mutta mutta]

Kai ymmärrät että pelkkä selvitystyö orvon lapsen taustasta on vaikeaa etenkin poikkeusolosuhteissa? Kukaan ei ehkä tiedä päiviin tai viikkoihin, elävätkö vanhemmat tai joku sukulainen.

Vai tarkoitatko todella, että kaikki irrallaan juoksevat lapset bussiin ja lentsikalla Suomeen? Kuulostaa tosi hienolta ratkaisulta.

Ymmärrän. Ymmärrätkö sinä, että Haitissa oli jo ennestään n. 400 000 orpoa lasta johtuen viime vuosien katastrofeista? Tämä järistys ei tuonut kuin 100 000 uutta orpoa. Mutta sun mielestä niiden 400 000 VARMASTI orvon on parempi asua edelleen siellä väliaikaisissa orpokotihökkeleissä? Se on niille kuitenkin parempi kuin ihmisarvoinen elämä toisessa maassa?

Sä et ehkä oo ihan perillä siitä millaista valmistautumista vanhemman, mahdollisesti erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vaatii. Esim monille vaikkapa yli 10-vuotiaille orvoille EI LÖYDY vanhempia edes kansainvälisen adoption kautta. Kaikki haluavat terveitä vauvoja. Jos vanhempi lapsi adoptoidaan ulkomaille on varmistuttava siitä että tulevat vanhemmat ovat todella sitoutuneita olemaan tuon lapsen vanhempia koko loppuelämänsä, antavat tukea hänen erityistarpeisiinsa, kiintymyssuhdeongelmiin ja tällainen "halu auttaa" ei sitä todellakaan takaa. Katto pään päällä ja ruoka pöydässä ei ihan riitä tyydyttämään heidän tarpeitaan...

 

[Adoptioäiti]

"Mielestäni on täysin hullua, että adoption voi saada vain siitä syystä, että haluaa ITSELLEEN LAPSEN."

Minusta tässä ei ole mitään hullua. Miksi ylipäätään kukaan haluaa lapsia. Sekin on itsekästä.

Jutussasi on kaksi asiaa vähän sekaisin: a) vanhemmat ovat itsekkäitä koska haluavat lapsia b) adoptiovaatimukset ovat liian kovat ja prosessit pitkät

Byrokratiaa pitää olla, koska sinun (oletettavasti "hyvä" ihminen) lisäksi kaiken maailman pedofiilit alkaisivat raahata lapsia Haitista koteihinsa.

Toki on hyvä, että katsotaan kenelle lapsi annetaan, mutta että 5 vuotta tutkitaan jotain yhtä perhettä että onko ne nyt tarpeeksi hyviä vai ei...

Puolesta vuodesta vuoteen tutkitaan (adoptioneuvonta). Ja minun puolestani saataisiin tutkia enemmäinkin, valitettavasti vaan Suomen sosiaalitoimen resurssit ja rahat ei riitä enempään.

 

[poipoipoi]

ap, adoptioneuvonnan yksi tärkein tehtävä on juuri varmistua, että vanhempien motiivi on haluta lapsi, ei parantaa maailmaa. Motiivin pitää olla itsekäs, jotta adoptio voi onnistua. Lapsen edun takia.

Lapsen etuko on asua keskellä hökkeleitä orpokodissa ilman yhtäkään pysyvää aikuiskontaktia?

Ei tietenkään ole.

Mutta lapsen etu ei ole tulla adoptoiduksi toiseen maahan, toiseen kulttuuriin, perheeseen, jonka hippi-äiti on halunnut hetken mielijohteesta tehdä hyväntekeväisyyttä ja pelastaa maailmaa.

Adoptiossa muodostuu pysyvä lapsi-vanhemmuussuhde ja motiivit ja lähdokohdat täytyy olla kunnossa: halu tulla vanhemmaksi ja sitoutua lapseen koko tämän loppuiäksi.

Tiesittekö, että Suomen kansainvälisten adptiokontaktien lähtökohtana on AINA, että lapsen ensisijainen etu on tulla adoptoiduksi omaan sukuun, jos se ei onnistu, omaan maahansa. Kansainvälinen adoptio on se kolmas ja tavallaan huonoin vaihtoehto.

Ja otattehan huomioon, että kaikki maailman köyhät katulapset eivät ole VAPAANA adoptioon. Kehitysmaissakin on lait ja säädökset ja Suomen adoptiokontaktit noudattavat näitä kunnioitettavasti. (Ei valitettavasti toimi kaikkien maiden kanssa kuin Suomessa). Sillä, että varmistetaan lapsen olevan vapaana adoptioon, voidaan välttää lapsikauppaa ja muita väärinkäytöksiä.

Anteeksi, jos suututan jonkun mielipiteilläni. Olen vain itse joutunut näitä asioita niin tsiljoona kertaa ihmisille selvittään. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kansainvälisistä adoptioista, mutta sitä käytännön tietoa ei.

Minustakin on kamalaa ja surullista, että adoptioprosessi ja jonot ovat niin kamalan pitkät ja tämä johtuu myös suurelta osin Suomen pään hitaasta byrokratiasta. Mutta suurimmissa määrin kuitenkin kohdemaan toiminnasta ja rahan puutteesta. Järjestöt, jotka tekevät adoptiotyötä kehitysmaissa, ovat usein ylityöllistettyjä, lapsia on enemmän kuin mitä he voivat auttaa (ja todeta adoptiovapaiksi). Kaikki pitää kuitenkin pelata niin varman päälle, ettei tule syytöksiä lapsikaupasta.

"Anteeksi, jos suututan jonkun mielipiteilläni."

Sinä näytät olevan niitä harvoja, joilla on tietoa ja syvempää ymmärrystä aiheesta.

 

[Phoebsi]

Mistä sen tietää, vaikka tulisin nyt raskaaksi ja saisin erityislapsen? Ei kukaan tule mua syynäämään että osaanko ja jaksanko rakastaa sitä seuraavat 18 vuotta...

Mä haluaisin lähteä sijaisperheeksi, mutta en kestäisi sitä lasten riepottelua edestakaisin kehnoille biovanhemmille ja takaisin. En kestäisi sitä, että lapset vietäisiin jossain vaiheessa pois. Siksi en siihen lähde. Ehkä sun rakkautesi ei riittäisi ei-biologiselle lapselle, mutta tässä kohdassa sinä ja minä ollaan erilaisia.

Tottakai pitää selvittää onko lapsella sukulaisia elossa, mutta Haitilla oli jo ennestään 400 000 orpoa...

Sitä ei tiedäkään vaikka sinä ja minä molemmat olisimme nyt raskaana ja saisimme erityislapsen. Se olisi silloin vain opittava elämään ja kestettävä. Mutta adoptiolapsella on taustallaan jo valmiiksi hyvin, hyvin rankka kokemus joka saattaa aiheuttaa pahojakin oireita joko heti tai vuosien päästä. Ei siis aina välttämättä mutta kuitenkin joskus. Tämän takia on tärkeää että lapsen tulevat vanhemmat tietävät mihin he ryhtyvät ja heidät on todettu vahvoiksi ja sopiviksi tähän.

Minä olisin valmis sijaisvanhemmaksi mutta en adoptoimaan vieraasta maasta. En voi ottaa kontolleni sitä että vien lapsen pois hänen omasta kulttuuristaan, ja näin tehdessäni saatan jopa rahoittaa ihmiskauppaa. Ei se rakastamisen halusta ja rakkaudesta ole kiinni.

Minä uskon auttamiseen paikan päällä, ja Haitin tapauksessa lasten sijoittamiseen Etelä-Amerikassa jossa kulttuurit ovat lähempänä toisiaan kuin täällä Suomessa.

 

[vieras]

Joka vuosi varmasti miljoonia lapsia kuolee nälkään afrikan orpokodeissa. Annetaan kuolla. :'(

Näin juuri. Annetaan kuolla vaan, koska ketään ei saa auttaa. Ei varsinkaan lapsia sillä, että antaisi heille kodin ja perheen. Se on väärin. Parempi on kun lapsi saa olla siellä kotimaassaan ja jutella muiden orpojen kanssa kokemuksistaan.

Joo, ehkä mun on parempi lopettaa tästä aiheesta kirjoittelu koska en mitenkään voi ymmärtää, miksi niiden Haitinkin lapsien on parempi olla siellä. Ehkä tämä on sitä nykyajan länsimaalaisten kylmäsydämisyyttä: miljoona perustelua sille, miksi koti, perhe ja rakkaus on huono asia.

Ei kukaan saa varmasti sua ymmärtämäänkään. Mutta nopeat adoptiot maanjäristysalueelta on takuuvarma tie lapsikauppaan, lasten riistämiseen omilta sukulaisiltaan, lapsen vaikeuksiin uudessa kotimaassa nyt ja aikuisena, uusien perheiden kyvyttömyyteen rakastaa ja tukea lasta.

Ongelmat eivät ratkea raijaamalla miljoonia lapsia länsimaihin.