Adoptio ja masennus

Miten adoptioneuvonnassa suhtaudutaan sairastettuun masennukseen?
Meillä on jo yksi vajaa 2-vuotias lapsi, mutta toista emme tule saamaan ilman hoitoja ja hoitoihin lähtö mietityttää. Olemmekin miettineet adoptiota vaihtoehtona.
Minulla on kuitenkin aika rankka masennustausta ja pelkään, että se vaikuttaa adoptiolapsen saantiin. Takana on itsemurhayrityksiä, osastohoitoja, terapiaa, psykoottisuutta... Näistä kaikista on jo vuosia.

 

varma en ole, mutta mun mielestä noi on painavia syitä ettei adoptio onnistu. mielestäni tuttavallani, jolla samanlainen tausta, ei saanut adoptio- oikeutta.

 

Kannattaa kuitenkin kysyä neuvontaa järjestävältä taholta. Ainakin jos neuvontaa teille antaa Pela, niin he osaavat arvioida tilanteen. Ja viime aikoinahan on käyty keskustelua siitä, että neuvontaa pitää antaa kaikille halukkaille, eli periaatteessa teidän pitäisi päästä ainakin arviointikäynnille sosiaalityöntekijän pakeille. Sinulla on jo yksi lapsi ja mikäli häntä jaksat hoitaa ongelmitta, niin teillä voi ehkä ollakin mahdollisuuksia adoptioon.

 

Kertomallasi taustalla voi varmaankin päästä aloittamaan neuvonnan, mutta ulkomaisissa kontakteissa tuskin löytyy sellaista, joka hyväksyisi teidät. Itsemurhayritys on aika rankka juttu, vaikka siitä olisikin aikaa ja nyt asiat olisivat kunnossa. Tuntuu ilkeältä kaataa kylmää vettä niskaan, mutta kovin suuria toiveita ei myöskään kannata herätellä. Ja toisaalta, eikö ole vähän kaikkien osapuolien ajan ja voimavarojen tuhlausta, jos jo etukäteen on kohtuullisen vahvat oletukset, että vaikka prosessi menisikin Suomen päässä läpi, niin ulkomaille papereita ei päästä lähettämään?
Anteeksi tämä negatiivisuus, mutta minusta on väärin myös teitä kohtaan, jos teidän annetaan ymmärtää että kannattaa yrittää mutta stoppi tulee kuitenkin jossain vaiheessa.