Adhd/add-diagnoosin aikuisiällä saaneet

Kuinka lähditte asian kanssa etenemään?
Miten homma käytännössä meni, oliko vain haastatteluja vaiko jotain oikeita testejäkin?
Maksaako diagnoosi jotain?
Onko diagnoosin jälkeen oikeutettu esim. kursseilla tai vertaistukiryhmissä käymiseen?

 

Itse vasta odottelen tutkimuksiin kutsua, joten aihe kiinnostaa itseänikin. Oma polkuni kävi parisuhdeterapiasta yksilöterapiaan, josta psykiatrille, jonka mielestä ongelmani johtuvat ennemminkin adhd:stä kuin lapsuuden traumoista. Nyt sitten odottelen siis kutsua tutkimuksiin neurologian tai psykiatrian polille (en enää muista kumpaan).

 

mitä oireita teillä on?

mulla ois kaikki "klassiset" oirett. lääkärilel en ole menny, viellä. kovasti kaveri siihen kyllä kannustaa tarpeeksi kahvia niin homam pysyy hanskassa energiajuomalla varmaan nukkusun kellon ympäri

 

adhdsta
tossa on juttua, lisää keskusteluissa.

ite sain dg:n sen jälkeen kun muksu sai omansa. Hänellä add ja luulin itekkin että saisin saman, mutta h tuli mukaan , ei toki hyperaktiivisuuden takia vaan impulssiivisuuden. oma tietämättömyys adhdta kohtaan oli varmaan osasyy etten ees kuvitellu ikänä moinen olevani. mä kun en persettä saa ylös juur ollenkaa, kaikki tekeminen on työn ja tuskan takana. siis alottaminen. toisaalta osaan ylikeskittyä ja toisaalta en ollenkaan.

en voi kattoo elokuvia, en lukee kirjaa. mutta tietokonetta jaksan säätää tuntitolkulla.

soitin siis vaan kunnalliseen mielenterveystoimistoon, sanoin että koitin lapseni lääkettä, tein sitä ja tätä (ts. sain aikaseks) jollon psykiatri pyys että listaisin oireitani paperille ja menisin niitten kanssa sinne. kun kiikutin 2 A4:sta täynnä oireitani listattuna, vähän tätiä hymyilytti, totes että alotetaan lääkekokeilu, concerta 18mg joka viime syksynä nostettiin 27 mg:n.

 

Mä aina aloitan hirveällä höyryllä kaikkea ja se kaikki jää aina kesken. Unohtelu on kaikkein pahin; laskut jää maksamatta, työhommat hoitamatta jne. Mitähän muuta osaisin kertoa? Noh, ainakin sen, että epämieluisat hommat jää aina hoitamatta, kun lennän tekemässä kaikkea kivempaa. Lisäksi alisuoriutuminen kouluissa; alkuun vedin ryhmän parhaita numeroita ja kun kiinnostus laski, niin rimaa hipoen kurssit läpi. Nyt odotteluaikana vielä kävin työterveyshuollossa otattamassa kilpirauhaskokeet, ettei vaan siitä olisi kyse.

 

No niin, nyt voinkin vastata omiin kysymyksiini. Ehkä tästä on jollekin neuvoa

Sain sit kutsun erikoispsykiatrille, joka antoi täytettäväksi testikaavakkeen ja kyseli paljon oireista ja niiden vaikutuksesta elämään, etenkin lapsuusaikana (eli kannattaa etukäteen keskustella vaikka vanhempien ja sisarusten/koulukavereiden/entisten opettajien kanssa, jos ei itellä muistikuvat riitä).

Testituloksen ja haastattelun perusteella hän sitten päätyi diagnosoimaan ADHD:n, ja diagnoosi ei siis mitään maksanut tässä tapauksessa ainakaan. Reseptin sain myös.

Ilmeisesti riippuu vähän kurssista, tarvitaanko sinne lääkärin lausuntoa, mutta psykiatri lupas sellasen kirjottaa tarvittaessa. Itellä on suunnitelmissa tässä vuoden sisään hakeutua jollekin kurssille ainakin.

 

Minä sain diagnoosin tänä vuonna. Ensin oli mielenterveys puolen lääkärin haastattelu, sitten toinen haastattelu, sitten psykologisia testejä, sitten oli vielä haastattelu ja lääkekokeilu.. Eli monen mutkan kautta..

 

Citizens Commission on Human Rights, CCHR: Watch Hard-Hitting Documentaries & Videos From CCHR.

 

Omalääkäriltä lähete Tyksiin neuropsykkarille ja kaikenmaailman testeihin. Siinäpä se lyhykäisyydessään.