viera.s
[QUOTE="uskovainen";30101828]Merkitseekö se ihmisen ainutlaatuisuus sulle mitään?
Mulla ei ainakaan oo ollut mahdollisuutta valita mitään..!? Jos ensimmäisen olisin abortoinu, niin ei sitä olis saanut pelastettua uudelleen raskautumalla. Kyllä tätä rivistöä on katsottu sillä silmällä, että tästä ois lapsia pois, jos oltais ruvettu oikeen suunnittelemaan opintojen ja elintason mukaan. Nää on niinkuin kerran ikuisuudessa tilaisuuksia kirjaimellisesti.
Jos olisin ensin suorittanut opinnot loppuun, olisi mun kolmannen mutsilla ammatti, mutta ei se niitä kahta ekaa olisi lämmittänyt. Jos olisin päättänyt kahteen, ois niillä kahdella toki tilaa enempi leikkiä, mutta kolmen seuraavan leikit ois jäänyt kyllä kokonaan leikkimättä... jne. Mutta nytpä huomaan puhuvani jo perhesuunnitteluakin vastaan ja se taitaa olla liian radikaalia. Joten jääköön siihen, mutta ihmisen ainutlaatuisuutta yritin vaan tässä hehkuttaa, kun pidän sitä kuitenkin ihan hehkuttamisen arvoisena.
Echon kanssa oon taas samaa mieltä tosta, mitä sanoit ihmisarvoisen elämän käsitteen kaventumisesta. Muakin on jo moneen kertaan uhkailtu, ettei toi oo ihmisarvoista elämää (siis erityisesti lapsiluvun takia), mutta täälläpä me vaan mennä porskutetaan. Ja niin ne meidät tuntevat kritisoijat pikku hiljaa hiljenevät.[/QUOTE]
Jos perhesuunnitttelua hyödyntää, sairas tai huonoon aikaan syntynyt lapsi vie toisen parempana ajankohtana ja/tai terveenä syntyneen aivan yhtä ainutlaatuisen lapsen paikan. Minulla ei ole kokemusta abortista, mutta keskenmeno viikoilla 11+ ei jälkikäteen sureta lainkaan, sillä sainhan myöhemmin ihanan ja ainutlaatuisen lapseni, jota ei olisi syntynyt, mikäli keskeytynyt raskaus olisi jatkunut. Sitä paitsi todennäköisessä alkiossa oli jotain vikaa, kun ei pidemmälle kehittynyt.
Jos nyt toista lasta suunniteltaessa tulisin raskaaksi mutta saisin tietää odottavani sairasta lasta, kaikella todennäköisyydellä päätyisin aborttiin. Sen jälkeen minulla olisi mahdollisuus saada terve lapsi, joka ei syntyisi, mikäli synnyttäisin vammaisen tai sairaan lapsen. Mieluummin toivon lapseni olevan terveitä ja kun nykyään tähän pystyy monesti vaikuttamaan, miksi ei mahdollisuutta hyödyntäisi. Joissain tapauksissa on minusta suorastaan julmaa synnyttää lapsi kärsimään maailmaan, sitten vielä kärsimyksentäyteistä elämää pitkitetään lääketieteen keinoin. Aiemmin nämä olisi sentään kuolleet pian synnytyksen jälkeen.
Noista suurperheistä muuten. Aika usein kuulee suurperheen kasvattien kertovan ikäviä asioita lapsuudestaan. Jos eivät toivokaan jääneensä itse syntymättä, harva toivoo kymmentä sisarusta, varsinkaan jos eletään köyhyydessä. Eikä riittävää huomiota saa vanhemmilta millään, vaikka taloudelliset puitteet olisikin kunnossa. Ja minusta on parempi kasvattaa kaksi lasta, joille pystyy tarjoamaan kaiken tarvittavan, kuin kymmenen puutteessa ja kurjuudessa elävää lasta, jotka vielä aikuisenakin tuntevat katkeruutta vanhempiaan kohtaan.
Mulla ei ainakaan oo ollut mahdollisuutta valita mitään..!? Jos ensimmäisen olisin abortoinu, niin ei sitä olis saanut pelastettua uudelleen raskautumalla. Kyllä tätä rivistöä on katsottu sillä silmällä, että tästä ois lapsia pois, jos oltais ruvettu oikeen suunnittelemaan opintojen ja elintason mukaan. Nää on niinkuin kerran ikuisuudessa tilaisuuksia kirjaimellisesti.
Jos olisin ensin suorittanut opinnot loppuun, olisi mun kolmannen mutsilla ammatti, mutta ei se niitä kahta ekaa olisi lämmittänyt. Jos olisin päättänyt kahteen, ois niillä kahdella toki tilaa enempi leikkiä, mutta kolmen seuraavan leikit ois jäänyt kyllä kokonaan leikkimättä... jne. Mutta nytpä huomaan puhuvani jo perhesuunnitteluakin vastaan ja se taitaa olla liian radikaalia. Joten jääköön siihen, mutta ihmisen ainutlaatuisuutta yritin vaan tässä hehkuttaa, kun pidän sitä kuitenkin ihan hehkuttamisen arvoisena.
Echon kanssa oon taas samaa mieltä tosta, mitä sanoit ihmisarvoisen elämän käsitteen kaventumisesta. Muakin on jo moneen kertaan uhkailtu, ettei toi oo ihmisarvoista elämää (siis erityisesti lapsiluvun takia), mutta täälläpä me vaan mennä porskutetaan. Ja niin ne meidät tuntevat kritisoijat pikku hiljaa hiljenevät.[/QUOTE]
Jos perhesuunnitttelua hyödyntää, sairas tai huonoon aikaan syntynyt lapsi vie toisen parempana ajankohtana ja/tai terveenä syntyneen aivan yhtä ainutlaatuisen lapsen paikan. Minulla ei ole kokemusta abortista, mutta keskenmeno viikoilla 11+ ei jälkikäteen sureta lainkaan, sillä sainhan myöhemmin ihanan ja ainutlaatuisen lapseni, jota ei olisi syntynyt, mikäli keskeytynyt raskaus olisi jatkunut. Sitä paitsi todennäköisessä alkiossa oli jotain vikaa, kun ei pidemmälle kehittynyt.
Jos nyt toista lasta suunniteltaessa tulisin raskaaksi mutta saisin tietää odottavani sairasta lasta, kaikella todennäköisyydellä päätyisin aborttiin. Sen jälkeen minulla olisi mahdollisuus saada terve lapsi, joka ei syntyisi, mikäli synnyttäisin vammaisen tai sairaan lapsen. Mieluummin toivon lapseni olevan terveitä ja kun nykyään tähän pystyy monesti vaikuttamaan, miksi ei mahdollisuutta hyödyntäisi. Joissain tapauksissa on minusta suorastaan julmaa synnyttää lapsi kärsimään maailmaan, sitten vielä kärsimyksentäyteistä elämää pitkitetään lääketieteen keinoin. Aiemmin nämä olisi sentään kuolleet pian synnytyksen jälkeen.
Noista suurperheistä muuten. Aika usein kuulee suurperheen kasvattien kertovan ikäviä asioita lapsuudestaan. Jos eivät toivokaan jääneensä itse syntymättä, harva toivoo kymmentä sisarusta, varsinkaan jos eletään köyhyydessä. Eikä riittävää huomiota saa vanhemmilta millään, vaikka taloudelliset puitteet olisikin kunnossa. Ja minusta on parempi kasvattaa kaksi lasta, joille pystyy tarjoamaan kaiken tarvittavan, kuin kymmenen puutteessa ja kurjuudessa elävää lasta, jotka vielä aikuisenakin tuntevat katkeruutta vanhempiaan kohtaan.