Abortti vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hupsista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä tulin raskaaksi 2viikkoa ensitapaamisemme jälkeen. Tosin yhteisestä päätöksestä. Nyt elämää yhdessä takana 2v, toinen lapsi tulossa ja olemme naimisissa. Hyvinkin voi käydä ja toivon teille hyvää tulevaisuutta.
 
pitkästä aikaa tulin lukemaan tätä puolta. Olen kirjoitellut odotusaika puolella huhtimammoissa jonkun verran. Lupasin tulla vielä kertomaan fiiliksistä ja kuulumisista. Päätöstä emme ole katuneet! Meillä menee tosin hyvin alun vääntämisen jälkeen. Uskomatonta miten elämä voikin kuljettaa näin. Olen onnellinen tulevasta lapsesta ja ihanasta miehestä joka käveli elämääni aivan yllättäen=)
 
Onnea!!! Hienon ratkaisun teistä. Olen onnellinen puolestasi/puolestanne.

Kerro vielä, onko ihana mies siis myös lapsesi isä, vai oletko tavannut jonkun uuden? Onnea joka tapauksessa. On mukavaa kun sinulla on joku jonka kanssa voit raskauden jakaa.
 
Abortin todellisuus on raaka, ruma ja irvokas. http://www.lopettakaatappaminen.info/

Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, jolloin uusi ihmisyksilö äitinsä kohdussa saa alkunsa ja alkaa nopeasti kehittyä. Abortissa tämä ihmisyksilö tapetaan raalla tavalla. Ihmiselämä on lahja, eikä siihen ole toisella oikeutta puuttua.

Kaikkien pitäisi tukea ja rohkaista äitiä pitämään lapsensa, jos hän sitä epäröi. Myös miehen tulee kantaa vastuunsa lapsesta ja äidistä, koska hän on lapsen isä - luonnollista. Yhdistäköön rakkaus vanhemmat toisiinsa.

Kenenkään ei pidä vieroksua äitiä, vaikka lapsi olisi saanut alkunsa tuntemattoman henkilön raiskauksesta, vaan rakastaa ja tukea häntä. Ihmiselämän arvo ei riipu syistä, joista se on saanut alkunsa.
 
Lukekaapa suomalaisen naistentautien erikoislääkärin kirjoittaman kirjan "elämäni lopetetut elämät". Siinä hän, entinen abortin vastustaja kasvaa huomaamaan, ettei elämä ole mustavalkoista, ja kunnioittamaan naisten päätösvaltaa omaan kehoonsa. Hyvin kirjoitettu, todelliseen elämään suoraan pohjautuva kirja, joka pistää ajattelmaan.
 
Minulla on yksi lapsi 14 vuotias tyttö ja olen avoliitossa.Tein abortin joulukuussa ja päätös oli helppo koska en halua enempää lapsia.Mieheni olisi halunnut yhteisen lapsen mutta minusta yksi lapsi riittää meille koska elämässä on muitakin tärkeitä asioita kuin lasten hoito ja meille jää yhteistä aikaa kun tyttöni on jo iso. Työskentelen lastenhoito työssä ja tykkään työstä mutta en jaksaisi enää vauvanhoitoa.
 
Muutama päivä sitten tein raskaustestin ja näytti positiivista, 5. kuulla. Enkä todellakaan olisi uskonut. Varasin samantien ajan lääkäriin että tekisin abortin. Ei ollut kysymystäkään lapsen pitämisestä. Keskustelimme poikaystäväni kanssa pitkään asiasta.
Kuitenkin kun syvemmin asiaa ajattelee tunnen itseni kauhean syylliseksi. Olen itkenyt tämän asian takiani yksin ja poikaystäväni olkapäälle.En tiedä mitä tehdä.
Vatsassani kasvaa tälläkin hetkellä uusi elämä, ja minä haluan lopettaa sen. Miksi? Olen vasta 16 vuotias, olen seurustellut vasta puolivuotta. Enkä voisi ikinä kertoa vanhemmilleni. Tiedän että he ovat ymmärtäväisiä, mutta raskaus on tosiaan eri asia.
Pelkään että abortin tehtyäni masennun pahasti, ja elämä menee raiteiltaan. Tämä on kuitenki todella iso juttu minulle, niinkuin varmasti monelle muullekkin. Lapsi ei kuulu 16 vuotiaan elämään mielestäni.18 vuotias poikaystäväni olisi valmis isäksi, vaikka on itsekkin vielä niin nuori. Pystyisimme huolehtimaan ja elättämään lapsemme, mutta vanhempani ovat esteenä. Enkä varmasti olisi itsekkään 100 prosenttisen valmis kasvattamaan lasta. Eri asia olisi jos olisin edes 18 vuotias.
Vaikka haluanki tehdä abortin,
mietin mielessäni silti koko ajan etten halua antaa sitä pois. Onko se poika vai tyttö? Minkä näköinen se olisi?Mikä sen nimeksi?

Kun kävelen kaupungilla, katselen vatsaani ja pidän siitä kädellä kiinni. Puhun sille.
Silti haluan lopettaa tulevan elämän.
Huomenna menen tyksiin aborttia tekemään.
Olen katumapäällä jo nyt. Mitä teen?


Kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
 
Jos olet katumapäällä, niin mieti vielä! Peru se huominen aika, ota vielä aikaa miettiä asiaa.

Jos vanhempasi ovat suurin syy abortille, niin muista, että elämä kantaa ja vanhemmat voivat yllättää iloisestikin alkujärkytyksestä toivuttuaa.
 
Aurora: Tiedän tunteen,kun ajattelet vanhempiasi tässä asiassa.Asiaan vaikuttaa varmasti se ,että olet vielä niin nuori.Kaipaat vanhemmiltasi tukea ja ymmärrystä.Mutta kyse on nyt SINUN omasta elämästäsi,ei vanhempiesi mielipiteistä,suhtautumisesta jne.Jos sinun ei tarvitsisi ajatella muuta kuin itseäsi,minkä päätöksen tekisit?Pitäisit lapsen vai tekisit abortin?
Mitäpä jos keräisit kaikki rohkeutesi ja kertoisit vanhemmillesi asiasta ja pyytäsit heiltä apua asian ratkaisuun?Ethän voi tietää mikä heidän suhtautuminen on alkujärkytyksen jälkeen.Varmasti eka ajatus heillä on negatiivinen,mutta kun aikaa menee hetki,he saattaisivat olla onnellisia tulevasta lapsenlapsesta.

Jokatapauksessa...en ole mikään abortin vastustaja ja sanottakoon,että en usko että olisin itse sinun ikäisenä ollut valmis ottamaan niin suurta vastuuta.Kun mietin sitä edelleenkin,vaikka alan olemaan lähemmäs 30 vuotias kuin 20 vuotias.
Ajattelin vain,kerta epäröit ja tunnet syyllisyyttä mahdollisesta raskauden keskeytyksestä...kuuntele sydäntäsi,mitä se sanoo?Voittaako järki vai tunteet?Nyt sinulla on tilaisuus kääntää elämäsi kulkua suuntaan tai toiseen...muuta en osaa sanoa,vaikea tilanne varmasti,siitä ei ole epäilystäkään!!
lähetän sinulle paljon voimia ja uskallusta tehdä asiat niin kuin ne parhaaksi näet!!tsemppiä!! <3
 
Oletko siis jo 5.kuulla?

Voimia sinulle! Vaikka tuntuu vaikealta, mieti edes vanhemillesi kertomista. Hekin ovat olleet nuoria ja ymmärtävät varmasti paremmin kuin ikinä kuvitteletkaan. Jos teet abortin, he voivat tukea sinua.
 
Aurora, olin itse 17-vuotias ja vahvasti abortin vastustaja, kun tulin raskaaksi ehkäisyn pettäessä. Olin seurustellut reilut puolivuotta poikakaverini kanssa ja asuimmekin yhdessä. Päädyin silti aborttiin, koska olin aivan liian nuori äidiksi, silloinen poikakaverini ei ole vieläkään isä vaikka onkin jo 32v. Olen kokenut yhden keskenmenon ja silloin kirosin itseni helvettiin, se oli rangaistukseni abortista. Mutta totuus on, että juurikaan muulloin en asiaa ole ajatellut. Jos joku minulta nyt kysyy, oli abortti ainoa oikea ratkaisu minulle tuolloin. On tylysti sanottava, että uusia lapsia tulee ja heille vanhempi äiti oli onni.
 
Aurora; sinulla on edessä iso päätös, teit mitä tahansa. Sinä et kuitenkaan ole päätöksessäsi yksin. Oletko saanut oikeasti puhua asiasta jonkun aikuisen kanssa? Tuo tilanne, mikä sinulla juuri nyt on, on tuttu useamille naisille kuin arvaatkaan. Minä suosittelen, että keskustelet nyt kunnolla aikuisen naisen kanssa. Teit mitä tahansa, tarvitset päätöksesi jälkeen paljon tukea muilta, ja sinun täytyy saada puhua asiasta vielä moneen kertaan, jos siltä tuntuu.

Mietit kovasti vanhempiesi ajatuksia ja haluat suojella heitä tältä, mutta oletko miettinyt, että he ajattelevat sinun hyvinvointiasi suurimman osan ajastaan, ja rakastavat sinua enemmän kuin ovat ketään muuta ihmistä rakastaneet. Jos sinä olet nyt surullinen ja poissa tolaltasi, ovat hekin sinusta jo nyt huolissaan. Vaikka äitisi olisi vihainenkin, hän kuitenkin ymmärtää, kuinka ristiriitaisia tunteita raskaus naisessa herättää, ja osaa kyllä kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Ei hänen rakkautensa sinuun todellakaan lopu sillä, että hän ymmärtää sinun käyvän läpi vaikeita asioita.Teit sitten abortin tai pidit lapsen, uskon että harteiltasi putoaa iso taakka, jos vain saat kerrottua asian äidillesi -äidit voi olla näissä asioissa viisaampia kuin ennalta osaa arvatakkaan.:)

Minusta on sydäntäsärkevää ajatella, että menet lääkäriin yksin; siinä tilanteessa sinä juuri tarvitsisit sitä rakasta poikaystävääsi pitämään kädestä, lohduttamaan ja rauhoittamaan. Se olisi tärkeä myös teidän seurustelunne kannalta. Näin isoa yhteistä asiaa ei saa jättää pelkästään tytön hoidettavaksi, myös pojan on ymmärrettävä, että parisuhteessa vastuu tarkoittaa juuri sitä, että tyttöystävästä pidetään tällaisissa tilanteissa erityisesti huolta.
 
Tiedä taas onko tämä totta vai ei, muttta 5 KUULLA?
Nuori naineen, sisälläsi on jokehittynyt ihminen, ei abortti ole edes vaihtoehto.
Nyt keräämään rohkeutta ja kertomaan vanhemmillesi, ei sinulla mielestäni oikein muita vaihtoehtoja ole.
Voimia ja onnea tulevaisuuteen joka tapauksessa :)
 
Aborttia ei tehdä missään nimessä yli 12vk kuin vain ja ainoastaan mikäli jonkun henki on vaarassa. Normaali takaraja on 9vk, tapauskohtaisesti siis jopa sinne 12vk. Nimimerkillä "tuon valinnan tehnyt ja kaksi vuotta sitä katunut ja itkenyt joka ikinen päivä"
 
Abortti pelasti minut kerran isyydeltä, tällöin olin 17v enkä olisi mitenkään onnistunut osallistumaan lapsen kasvatukseen. Sanokaa mitä sanotte kuhanvain pidätte abortin laillisena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aurora.:
18 vuotias poikaystäväni olisi valmis isäksi, vaikka on itsekkin vielä niin nuori. /quote]


Voin kertoa, että ei tasan tarkkaan ole valmis isäksi. Tuskin edes ymmärtää mitä kaikkea se pitää sisällään. Ja todellakaan kukaan 16-vuotias ei ole kypsä vanhemmaksi, abortti on tässä tapauksessa ainoa järkevä ja vastuullinen vaihtoehto. Mitenkäs tämä sun poikaystäväsi aikoo perheensä elättää jos pitäisitte lapsen?
 
Raskaus voidaan keskeyttää viikolle 22 asti. Viikolla 23 vauva on jo elinkelpoinen, jolloin keskeytys ei tule enää kysymykseen. Raskauskuukaudet menevät 4 viikon jaksoissa, eli 22. raskausviikko vastaisi 6. raskauskuutta. Mikäli raskaus halutaan keskeyttää esimerkiksi vasta viikolla 20, tarvitaan keskeytykselle kuitenkin painava syy (Äidin ikä, huumausaineet raskauaikana...). Asiasta tulee keskustella lääkärin kanssa.

Lapsivesipunktiossa, istukkabiopsiassa ja rakenneultrassakin tulokset tulevat usein vasta viikolla 20. Tätä siis pidetään viimeisenä tilaisuutena tehdä päätös raskauden keskeytyksestä, mikäli jotain yllättävää löytyy. Normaali abortti ei tosin enää tuossa vaiheessa tule kysymukseen, vaan sikiö on synnytettävä.
 

Similar threads

Yhteistyössä