Abortista

[kerttuli]

Tohon skeletonin tekstiin vastaisin että uskon vaikeuksien yleensä joita yhdessä selvitellään, lähentävän meitä, en tarkoittanut aborttia nimenomaan vaikka se tässä tilanteessa nyt onkin tiellämme oleva vaikea asia... Teini-ikäisten suhteet eivät usein kestä, aborttia tai ei, joten en itse laita kovin suurta paino-arvoa sille, että abortin takia minun parisuhteeni ei kestäisi!

Ja tosiaan, en ole kysynyt sitä onko abortti oikein vai ei, ainoastaan kokemuksia siitä kuten alussa mainitsin! Olette kaikki lasten äitejä joten en uskokkaan kenenkään teistä kannattavan aborttia. En tekisi minäkään jos minulla jo lapsi olisi!

 

[skeleton]

Tarkoitinkin sitä, että jos kolmekymppisten ihmisten suhde ei kestä lasta nyt, niin miten tilanne olisi erilainen esim. parin vuoden päästä? Jos nyt ei ole kysymys työn, koulutuksen tai rahan puutteesta, kuten usein nuorilla vanhemmilla. Eli en täysin ehkä ymmärtänyt, miksi tilanne lapsen syntymiseen nyt on mahdoton.
Kannattaa silti antaa painoarvoa noiden äitien kommenteille, jotka ovat joskus päätyneet aborttiin ja nyt myöhemmin ovat sitä katuneet. Abortti kun on paljon muutakin kuin fyysisiä komplikaatioita tai mahdollista lapsettomuutta tai tulehduksia. Väittäisin, että abortti on toimenpiteenä aika turvallinen, enemmänkin se henkinen puoli siinä on se mikä aiheuttaa hankaluuksia.
Lapsi jota nyt odotat on ainutkertainen yksilö. Mahdollisesti myöhemmin saamasi lapsi on taas omanlaisensa. Tämä on sinun mahdollisuutesi synnyttää juuri tämä vauva, jolla on oma ainutlaatuinen perimänsä.
Mutta jos sinä ajattelet raskauden keskeytystä noiden komplikaatioiden kannalta ja uskot sekä oman että miehesi psyyken kestävän abortin, niin silloin siinä ei liene ongelmaa. Valinta on viimekädessä sinun.

 

[viinia]

Hei!

Oman kokemuksen perusteella voin vain sanoa että jos tilanne ei ole mahdoton elä tee.

Minulla on ollut kaksi ns. pillereiden aikaan raskaaksi tuloa. Elämässäni oli tuolloin kauhea srtessi ja ilmeisesti stressin vaikutuksesta ne eivät toimineet toivotulla tavalla.

Molemmat abortit keskeytettiin lääkkeillä niin varhaisessa vaiheessa ettei kohdussa ollut nähtävissä sydämmensykettä yms. eikä vuotokaan ollut kuin normaali kuukautisvuotoa, ei edes hyytymiä.

Minun tilanteessani oli pakko keskeyttää koska tuolloinen avopuoliseni hakkasi minut raskauksien takia. Hakkasi kyllä muutenkin. Elin kyseisessä suhteessa 3 vuotta pelon, väkivallan ja henkisen ahdistuksen alla ennekuin uskalsin siitä lähteä.

En kadu abortteja. Olisi kauheaa jos joutuisin olemaan tekemisissä kyseisen miehen kanssa. Pelkäisin todella paljon myös lastenikin puolesta. Nyt minulla on salainen puhelinnumero miehen takia eikä hän myöskään tiedä minun elämästäni mitään.

Nyt minulla on MAAILMAN IHANIN pieni poika 4 kk ja ihana mies. Raskaudessa oli paljon ongelmia mutta ne eivät johtuneet keskeytyksistä. Nykyinen mieheni ei ole koskaan minua tuominnut teoistani ja ymmärtää täysin miksi olen ne tehnyt vaikka hänellä on aikaisemmaltaan kaksi lasta.

Tsemppiä teille!! Teet varmasti oikean ratkaisun kun mietit elämääsi. Muista raha ei ole este lapsille eikä opiskelu... aina sitä pärjää! Se on vain asenteesta kiinni.

 

[kerttuli]

Hei teille kaikille vastanneille!

Keskeytin raskauden jonka jatkamista tuskailin muutaman viikon. Olo on mitä parhain, ruoka maistuu ja ratkaisu oli paras ja ainoa mahdollinen! Lääkärit ja neuvolatädit olivat kaikki sitä mieltä että älä hanki vauvaa jos ajatus tuskastuttaa noin etkä tunne olevasi valmis ja halukas sitä tekemään!!!! Kukaan ei syyllistänyt eikä painostanut muuhun.

Syyllisyydestä ei ole tietoakaan eikä varmasti kaduta sillä kaikki meni hyvin! Mies on ollut mitä parhaimmin tukenani ja oli vieressäni heti kun heräämöstä tulin! Kyyneleet silmissä kun oli huolissaan terveydestäni. Ehdin miettiä asiaa niin kauan ettei minulla ollut epäilyksen häivääkään asiasta. Suhteemme ei varmasti kaadu aborttiin, päinvastoin kokemus on vahvistanut meitä ja olemme varmoja että haluamme varmasti olla aina yhdessä! :heart: Vauva ei huonoa suhdetta pelasta ja olen varma että olisin jäänyt yksin ennemmin tai myöhemmin kun kumpikaan meistä ei lasta todella halunnut enkä haluaisi olla katkera viattomalle lapselle.

Tällä halusin sanoa vaan, että raskauden keskeytys ei aina merkitse suurta syyllisyyttä ja suhteen kaatumista! Se voi olla myös helpotus ja uuden tilaisuuden antaminen sekä itselle että parisuhteelle! Jos ehkäisyä käytetään ja vahinko sattuu ei koko elämää tarvitse muuttaa ja lapsen odotusta tuskailla väkisin ja haluttomana vain sen takia ettei aborttia tarvitsisi tulevaisuudessa katua!! Miettikää silti samassa tilanteessa olevat asiaa tarkkaan älkääkä tehkö paniikkiratkaisuja! Jos odotus tuntuu vastemieliseltä ja pahalta vielä viikkojen päästä, ajattele, ettet ole vielä valmis ottamaan vastaan uutta perheenjäsentä äläkä syyllistä itseäsi turhaan!!

 

[mijute]

:hug:

 

[lurppa]

minä myös olen tehnyt abortin, kaksikin.
kipeää ne käy, kun miettii.
ole aina halunnut ison perheen, paljon lapsia ja menoa ja vilskettä.

mutta nämä miehenretaleet eivät ole lasta halajanneet.
suhteet ovat yleensä niihin kaatuneet.
toivottavasti teillä paremmin.

eihä lasta voi tehdä, ilman isänkin suostumusta ja haluamista.
minun mielestäni lapsen pitäisi syntyä molempien halusta, eikä voin sen takia, että toinen haluaa.

lasta ei pitäisi tehdä suhteen pelastajaksi, kiistakapulaksi ja ei-toivotuksi.

lapset tehdään rakkauteen.

enkä nyt tarkoita, että kaikki yh-äidit, jotka ovat tehneet lapsen ilman miehen suostumusta, ovat huonoja.
he tekevät oman hienon, uskomattoman arvokkaan työnsä ja he kantavat vaikeasta tilanteestaan hedelmän.

 

[pia]

mulle tehtiin kesällä abortti. olen naimisissa ja kahden alle 3-vuotiaan tytön äiti.miehellä vakityö että sillain olis mahdollista ollu pitää lapsi. vaikka tästä moni vetää varmaan herneet nenään olin itsekäs ja päädyin aborttiin kun olin syksyllä alottamassa opiskelut. alotin koulun enkä oo katunu!

 

[tietoinen]

hei.
minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys helmikuussa 2004.
ei ollut helppo ratkaisu mutta sitä mieltä olen ettei lapsia kannata hankkia jos ei oikeasti ole valmis ja halukas.
ihmisillä on monenlaisia eri elämäntilanteita ja kaikkiin ei lapset vaan sovellu.
tsemppiä ja jaksamista sinulle :hug:

 

[Maikki]

Mulle tehtiin abortti v.2000 kun toinen lapseni oli vasta puolivuotias.Muutaman päivän jälkeen alkoi tulla masennusoireita,yöllä heräsin painajaisiin ym.lopulta olin tosi maas,onneks tajusin hakea apua ja sain hyvän terapeutin jonka kanssa kävin juttelemas n.1kk lääkkeitä söin n3kk.Raskas kokemus oli mutta jos tähän päädyt niin ois varmaan hyvä jos juttelisit jonkun kanssa asiasta ettei jäis kaiveleen.Mieti tarkkaan ja oli valintasi kumpi hyvänsä niin voimia sulle!

 

[aaargg]

\

Abortti voi aiheuttaa lapsettomuuden. Joten sinuna miettisin tarkkaan olisinko valmis ottamaan niin ison riskin, kun kuitenkin olet jo "äidin ikäinen". Itse en ollut valmis riskeeraamaan... Ja olen samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa: kyllä asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella!

Onhan asioilla tapana järjestyä mutta mutta..minun mielestä kyllä kannattaa harkita kaikkia vaihtoehtoja varsinkin jos haluaa kokonaisen ja rakastavan perheen lapselleen,ei ole kauhean oikein riistää tahallaan lapselta mahdollisuutta ehjään RAKASTAVAAN perheeseen,jota ilmeisesti vielä heillä ei mahdollista antaa!
Olen itse tehnyt aikoinani abortin ja suren sitä paljon vieläkin mutta olkoon se hinta sille etten todellakaan olisi pystynyt kunnialla sitä vastuuta yksin kantamaan silloin.Tsemppiä teidän päätökselle!!kiva tietää muuten että kolmekymppinen on äidinikäinen,mitäköhän minä olen 21v äiti sitten???

 

[skeleton]

Jos kerttuli vielä lueskelet tätä, niin haluan toivottaa kaikkea hyvää sinulle ja toivon, että asiat menevät suunnitelmiesi mukaan. Olet päätynyt siihen ratkaisuun, jonka uskot olevan oikea. Hyvä niin.

 

[memmu]

kyllä minä tekisin ainakin niin tein vuosi sitte ja ihana poika tuli! kerran eletää

 

[Ei tarvi vastata]

Ja sitten muutaman vuoden (pahimmassa tapauksessa) muutaman kuukauden kuluttua itket ja ruikutat täällä, kuinka et tule raskaaksi ja mitä pahaa olet tehnyt - TOIVOTTAVASTI AINAKIN!!!

Harvinaisen säälittävä ihminen olet, ei voi muuta sanoa.

 

[Eppu]

ohhoh.. ja sinä olet harvinaisen ilkeä ihminen.
kylläpäs on sullakin pokkaa arvostella nimettömänä ja vielä tuommoisesta asiasta.

minä itse en usko, että ihmiset voivat sanoa mitään näistä hankalista tilanteista, jolleivat itse ole joutuneet samaan tilanteeseen.

mutta oli miten oli, viestisi oli törkeä ja loukkaava.
hyvää joulumieltä.

 

[pupu]

mulla ei ole omakohtaista kokemustaabortista, mutta oli tilanne mikä tahansa en usko että abotin voisin tehdä, ainoona vaihtoehtona tulee mieleen jos se on vaikka raiskauksen jälkitulos niin sitten..no itse olen nyt puolessa välissä raskaana ihan suunnitellusti ja kun sain tietää olevan raskaan, herrajumala mikä pakokauhu ja pelko tunnemyräkkä tuli, oli aivan uskomatonta mutta nyt en onnelisempi voisi olla. eli elämää toisaalta on turha suunitella liian tarkkaan asioilla on tapana järjestyä mm. rahaa ei ikinä ole tarpeeksi ja kouluttutua voi myöhemminkin! tsemppiä teille päätökseenne mikä se sitten onkin!

 

[Vuosi74]

sekunnilleen! Mua ärsyttää suunnattomasti tuommoinen että "nyt ei ollu oikea aika vauvalle!" No milloin se sitten on? Ja että abortti LÄHENTÄISI parisuhteessa olevia.Hahahah. Ihmiselämään voi tulla niin paljon kaikennäköistä eteen, että välttämättä et koskaan saa edes lasta. Olisit antanut tämän lapsen syntyä. Sinä riistit häneltä mahdollisuuden elää! Aikuinen ihminen kantaa vastuun teoistaan!!! Itse en ole tehnyt aborttia enkä tekisi missään tilanteessa. Olen ollut kauan töissä paikassa jossa ko. toimenpiteitä tehdään.

Ja nähnyt kaikenlaista.

 

[tähtihedelmä]

\

Psyykkisesti abortin tehneet ovat paremmin turvassa kuin synnyttäneet, synnytyksen jälkeen psykoosi on yleisempi kuin abortin jälkeen. Kuitenkin uskon, että abortti tulee mieleesi seuraavan raskauden yhteydessä ja silloin se voi tuntua todella pahalta.

vaikken tälle osastolle kuulu niin haluaisin tohon lisätä ihan käytännön kokemuksesta (ei omakohtaisesta) että pahalta ei välttämättä tunnu ainoastaa oman seuraavan raskauden kohdalla vaan joka kerta kun näet raskaana olevan naisen. ystäväni teki nuorena abortin ja odottaessani esikoistamme tää tyttö ei halunnu tulla käymään tai sit itki ku kävi. lopussa tää tietysti hellitti ja oli siinä varmaan jääny vähän asia käsittelemättäkin mut silti. toisaalta jos on aivan mahdoton tilanne niin ettei asioita lapselle hyväksi mitenkään saa järjestettyä perusteellisen harkinnan jälkeenkään niin parempi kai päätyä aborttiin. jokaisen oma päätös.