Abortista

En tiedä kuuluuko tää juttu tänne vai minne mutta kysympähän kuitenkin.

Onko joukossa sellaisia joilta olisi raskaus joskus keskeytetty, miten siitä selvisitte, komplikaatioita ja onko vauvan odotus nyt mennyt hyvin? Entä onko parisuhteenne kestänyt abortin? Meillä on mieheni kanssa aivan mahdoton tilanne hankkia lasta, joka ehkäisystä huolimatta on tulossa. Halutaan kyllä lapsia mutta ei vielä. Molemmat vaihtoehdot pelottavat! :'(

 

Minulle ei ole tehty aborttia, mutta olen lueskellut aiheesta sen verran, että: teoriassa abortti ei lisää mitään riskiä seuraavassa raskaudessa, ei aiheuta komplikaatioita tai muutakaan. tästä tietysti on olemassa onnettomat poikkeukset. Psyykkisesti abortin tehneet ovat paremmin turvassa kuin synnyttäneet, synnytyksen jälkeen psykoosi on yleisempi kuin abortin jälkeen. Kuitenkin uskon, että abortti tulee mieleesi seuraavan raskauden yhteydessä ja silloin se voi tuntua todella pahalta. Alkuraskaudesta varmaan kaikkia pelottaa vaikka raskaus olisi suunniteltukin. Tunnen pari nuorta naista jotka hädissään tekivät abortin, kun elämäntilanne oli opiskelujen ja parisuhteen takia huono, MUTTA hankkiutuivatkin parin kuukauden kuluttua uudelleen raskaaksi. Eli oisko tuolloin ollut kyse pelosta, joka liian nopean toiminnan ja myöhäisen harkinnan jälkeen osoittautui liioitelluksi.

 

Jos kirjaudut, laitan yytä. :flower:

 

Nyt rekisteröityneenä täällä! Ja KIITOS vastauksista :flower:

 

Itellä ei ole kokemusta aborteista, mutta kuulemma keho rupee hylkimään raskautta jos on tehty liian monta aborttia... tää on siis vaan kuulopuhetta, tosin lääkärin suusta, mutta kuitenkin...
Tsemppiä päätöksen tekoon!

 

Heips! Tällä hetkellä vieressäni tuhisee kuukauden vanha pieni poika, mutta aikoinaan olen joutunut käymään läpi myös raskauden keskeytyksen. Omalta kohdaltani suru ja katumus abortin jälkeen oli hirvittävä, ja miehen oli vaikea tätä ymmärtää. Lopulta suhde pienen vauvanalun isään katkesikin.
Mutta uusi raskaus monen vuoden jälkeen teki unelmista totta. Aina välillä tulee itku silmään kun aikaisempaa vauvaa ajattelee; minkä ikäinen hän nyt olisi ym. En voi siis suositella aborttia kenellekään, mutta ymmärrän kyllä jos se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Naiselle abortin läpikäyminen saattaa kuitenkin aiheuttaa vielä pitkään jälkeenkin päin surua ja masennusta, joten kehotan harkitsemaan tarkoin. Onnea elämäänne joka tapauksessa ja tsemppiä!

 

Minulle on tehty abortti vuonna 2002. Olin silloin puolivuotiaan pojan äiti ja juuri eronnut lapsen isästä. Tilanteeni oli siis sellainen etten olisi selviytynyt kahden pienen lapsen yksinhuoltajana ja päädyin aborttiin... Päivääkään en ole asiaa katunut, mutta kyllä aina joka vuosi siihen aikaan kun abortin tein, on olo haikea. Olen yrittänyt olla miettimättä asiaa enää tapahtuman jälkeen, mutta nyt kun olen jo puoli vuotta yrittänyt tulla raskaaksi tuloksetta niin väkisinkin mietin että onko tällä abortilla osuutta asiaan.... No en halua ketään tuomita, mutta jos tilanteenne ei ole kovin epätoivoinen niin suosittelen että annat lapsen syntyä. :hug: Ja voimia... :flower:

 

Äitini olisi tehnyt kuulemma abortin jos olisi ehtinyt mutta huomasi olevansa raskaana liian myöhään. Antoi sitten minut siskolleni hoidettavaksi ja nyt olen onnellisen lapsuuden viettänyt kahden ihanan pojan äiti. Äitini oli tuolloin 70-luvulla 17-vuotias ja pystyi tähän niin mikset sinä pystyisi? Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni ettei tehnyt aborttia ja niin tulisi olemaan sinunkin lapsesi, mielestäni abortti on oman lapsensa tappamista. Sorry jos pahoitin mielesi mutta pitäisi ajatella lasta eikä itseään. Nykyään kun tuntuu että ihmisten mielestä lapsen kannalta on parempi tehdä abortti kuin antaa adoptoitavaksi, pöyristyttävää?!

 

olen samaa mieltä, mikä voi olla tärkeämpää kuin ihmishenki? Työ, parisuhde, rahakuviot? Kyllä on arvot kohdallaan nykynaisilla!

 

\

En tiedä kuuluuko tää juttu tänne vai minne mutta kysympähän kuitenkin.

Onko joukossa sellaisia joilta olisi raskaus joskus keskeytetty, miten siitä selvisitte, komplikaatioita ja onko vauvan odotus nyt mennyt hyvin? Entä onko parisuhteenne kestänyt abortin? Meillä on mieheni kanssa aivan mahdoton tilanne hankkia lasta, joka ehkäisystä huolimatta on tulossa. Halutaan kyllä lapsia mutta ei vielä. Molemmat vaihtoehdot pelottavat! :'(

voin kertoo kokemuksesta sen verran että kerran on raskaus keskeytetty kun olin liian nuori tekemään lapsia.itselläni ei ollut abortin yhteydessä mitään komplikaatioita.nyt minulla on kaksi lasta ja olen todella onnellinen heistä kummastakin.

 

ÄLÄ TEE ABORTTIA! Ethän sinäkään halua, että kukaan surmaa sinua tai päättää sinun päiväsi?? Jokainen lapsi on vanhemmille tavallaan lahja.. Etkä koskaan välttämättä tunne olevasi valmis.. JOKAISELLA ELÄMÄLLÄ ON TARKOITUS. -olen kehitysvammaisen lapsen äiti, enkä missään nimessä tekisi koskaan aborttia-

 

Ja vielä.. ABORTTI EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLE RATKAISU!! Vanhemmuuteen kasvaa odotusaikana.. Luonto suunnitellut homman niin..

 

itse tein marraskuussa abortin sillä mieheni ei halunnut kolmatta lasta syynä sekin sillä molemmat lapsemme alle 2vuotiaita.elämäni vaikein päätös oli ja en toivo kenenkään joutuvan kokemaan samaa.Kyllä tässä pystyy asian kanssa elämään mutta se on on tuolla"taustalla" aina muistuttamassa kuinka kamala ihminen olen ollut,en tiedä selviänkö koskaan... :'(

 

haluan sanoa että..rahalla ei ole merkitystä. jos lasket vaan rahaksi kaikki sitten ei tule elämästä mitään. mun mielestä lapsen syntymä teke vaan hyvä. molemille. olkko mikalainen ongelma lystä

 

Minulle on tehty abortti v. 2001 heinäkuussa. Enkä ole selvinnyt asian yli vieläkään. Enään en joka päivä mieti asiaa,mutta varmasti viikottain asia tulee mielen. Abortin tehdessäni olin varma etten ole valmis äidiksi,mutta heti teon jälkeen kaduin asiaa. Mieti asiaa joka kannalta ja puhu asiasta läheistesi kanssa. Ja kuuntele heidän mielipiteitään myös,mutta tee ratkaisu oman miehesi kanssa koska te kannatte asiaa lopun elämäänne. Meillä parisuhde ei aborttia kestännyt. Paljon voimia teille!!

 

Minulle on 16-vuotiaana tehty abortti, ei siis nykyisen miehen lasta odottaessa. Koskaan en ole asiaa katunut, koska tilanne olisi ollut aivan mahdoton lapsen kasvatukseen tai odotukseen (haukkukaa itsekkääksi, jotka tarpeelliseksi koette, mutta myöhässä olette 10 vuotta). Jos nykyisessä parisuhteessa, ts. toimivassa ja pysyvässä, tulisin ei-toivotusti raskaaksi, en voisi aborttia tehdä. Miettikää tilannettanne todella tarkkaan, koska jos liittonne on hyvä, eikä estettä lapsen suotuisalle kasvuympäristölle käytännössä ole, pelkäänpä että kadut(te) myöhemmin, jos aborttiin päädytte.

 

Itsessään aborttia en ole koskaan tehnyt, mutta kolmesti olen tullut raskaaksi e-pillereistä huolimatta 15v ja kahdesti 16-vuotiaana. Jokaisella kerralla mennyt kesken, joista kerran jouduin vielä jälkikäteen kaavintaan. Siihen lisäksi iski kohtuun vielä pahanlaatuinen tulehdus. Joten mulle ei enää ikimaailmassa tulisi mieleenkään edes harkita aborttia. Toisaalta tilanteeni on myös hieman erilainen siinä mielessä, että lääkärit ovat suoraan sanoneet, että mulla voi olla vaikeuksia saada koskaan lapsia.
Silti olen nyt onnellinen 10 viikkoisen terveen pojan äiti.
Kun raskaus selvisi tuli vanhat muistot mieleen ja oli todella vaikeaa olla stressaamatta, kun olin varma ettei tämäkään selviäisi.
Onneksi raskaus eteni suht normaalisti lukuunottamatta rv20 tienoilla alkaneita kipeitä supistuksia (jotka tosin ovat yllättävän yleisiä) ja muutamia muita pikku seikkoja. Onneksi kaikki meni hyvin ja poika syntyi rv39+2.

 

Kiva kun olette viitsineet vastata!

Miksei teillä parisuhde ole aborttia kestänyt? Kysyn nyt lähinnä niiltä jotka kertoivat että suhde oli sen jälkeen katkennut. Meillä parisuhde on nyt niin heikko ettemme kumpikaan usko sen kestävän vauvan tuomaa stressiä, uudelle paikkakunnalle muuttoa jne. kaikkia muutoksia yhtä aikaa. Mies inhoaa ajatusta vielä enemmän kuin minä joten yksinhuoltajaksi päätyisin todennäköisesti jos vauvan aikoisin pitää! Meillä ikä on kypsä, jo lähes 30 mutta parisuhde ei...
Vauvan paras sylihän on vanhempien hyvä rakkaussuhde. Meillä näin ei ole. Itse uskon niin, että abortti ja sen sulattelu lähentää meitä ja auttaa rakentamaan kestävämpää pohjaa perheen perustamiselle muutaman vuoden päästä.

 

Abortti voi aiheuttaa lapsettomuuden. Joten sinuna miettisin tarkkaan olisinko valmis ottamaan niin ison riskin, kun kuitenkin olet jo "äidin ikäinen". Itse en ollut valmis riskeeraamaan... Ja olen samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa: kyllä asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella!

 

Mulle tehtiin keskeytys tämän vuoden alussa. Se todella kauhee koettelemus henkisesti. Tämän asian kanssa joutuu elämään lopun elämäänsä. Mulla oli jo ennestään nuo suloiset tyttäret joita rakastan ylikaiken. Kun he syöksähtävät kaulaani ja kerttovat kuinka ihana äiti olen, silloin kyllä päästän itkun :'( :'( :'( älä tee jos vähänkin epäröit :hug: :hug:

 

Ei oo kokemusta abortista mut lapsettomuudresta kylläkin...Joten ajattelen asiaa siltä kannalta että on myös paljon ihmisiä jotka ei voi saada koskaan lapsia joten oma mielipiteeni asiasta on että jos ei itse halua/pysty lastaan hoitamaan niin antais sen mielummin vaikka adoptoitavaks. Se ois kultaakin kalliimpi lahja lapsettomuudesta kärsiville! Harkitkaa kuitenkin asiaa tarkkaan,tuskin kukaan on 100% valmis äidiks jo odotusaikana,mutta siihen kyllä kasvaa lapsen myötä!

 

taasko tää alkaa...aloittaja kysy abortin kokeneiden mielipiteitä ja tuntemuksia, ei sitä onko abortti oikein vai väärin.

\|O \|O \|O

 

Lisäisin tähän vielä, että miksi ap ajattelee, että ette kestäisi vauvan tuomaa "sirkusta" ja "stressiä"? Kuka on väittänyt, että lapset ovat "rasite"?

Meitä lapset ovat lähentäneet, ja stressamatta on pakko lasten kanssa opetella olemaan.

Toisaalta lasta ei kannata tehdä suhdetta paikkaamaankaan.

 

\

Kiva kun olette viitsineet vastata!

Miksei teillä parisuhde ole aborttia kestänyt? Kysyn nyt lähinnä niiltä jotka kertoivat että suhde oli sen jälkeen katkennut. Meillä parisuhde on nyt niin heikko ettemme kumpikaan usko sen kestävän vauvan tuomaa stressiä, uudelle paikkakunnalle muuttoa jne. kaikkia muutoksia yhtä aikaa. Mies inhoaa ajatusta vielä enemmän kuin minä joten yksinhuoltajaksi päätyisin todennäköisesti jos vauvan aikoisin pitää! Meillä ikä on kypsä, jo lähes 30 mutta parisuhde ei...
Vauvan paras sylihän on vanhempien hyvä rakkaussuhde. Meillä näin ei ole. Itse uskon niin, että abortti ja sen sulattelu lähentää meitä ja auttaa rakentamaan kestävämpää pohjaa perheen perustamiselle muutaman vuoden päästä.

Luota omaan harkintakykyysi ja tee niinkuin parhaaksi näet. Mieti kuitenkin haluatko lapsesi isäksi henkilön, jonka vahingon satuttua uskot jättävän sinut huolehtimaan lapsestaan.

 

\[quote="08.12.2004 klo 12:40 Kerttuli kirjoitti"
Vauvan paras sylihän on vanhempien hyvä rakkaussuhde. Meillä näin ei ole. Itse uskon niin, että abortti ja sen sulattelu lähentää meitä ja auttaa rakentamaan kestävämpää pohjaa perheen perustamiselle muutaman vuoden päästä.
[/quote]

Kuulostaa aika karmeelta, että abortti lähentää parisuhdetta. Itse kyllä luulen että siinä kävis päinvastoin.
Olen sen verran pessimisti, että minusta äidin pitää AINA olla valmis vastaamaan lapsestaan viime kädessä itse. Ei koskaan voi olla sata varma, että parisuhde kestää, se on minusta lapsellista hyväuskoisuutta.
Luulenpa, että jos suhde ei nyt kestä lasta, niin ei se kestä sitä parin vuoden päästäkään. Jos kyse ei kerran ole edes mistään teiniäitiydestä..
Kuulostinpa nyt tylyltä.. tilanteesi ei kuitenkaan ole helppo, joten toivon sinulle voimia päätyä teille parhaaseen ratkaisuun. :flower: