un pysytään kohdunsisäisessä kehityksessä, voimme nähdä siinä useita kehitysvaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Näistä kehitysvaiheista voidaan huomata, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntymätön lapsi muistuttaa täysin jo tähän maailmaan syntyneitä ihmisiä niin, että hänellä esiintyvät samat ruumiinjäsenet. Katsomme kehitysvaiheita luettelomaisesti lävitse:
- Vaikka uusi yksilö on toisena elinviikkonaan omenansiementäkin pienempi, riittää se pysäyttämään äidin kuukautiset. Tästä lähtien syntymätön lapsi vaikuttaa äitinsä ruumiiseen koko raskauden ajan.
- Noin 3 viikon ikäisenä lapsen sydän alkaa pumpata verta sen omassa ruumiissa. Sen veriryhmä voi olla myös aivan eri kuin äidillä. Muutamia päiviä tämän jälkeen tulevat esille käsien ja jalkojen alut.
- Noin 6 viikon ikäiseltä lapselta voidaan mitata aivojen sähkökäyrä eli EEG. Sen mittaaminen on sikäli merkittävää, että ihmiselämän loppuminen määritellään yleensä tämän toiminnon lakkaamisesta.
- 7-8 viikon ikäiselle lapselle ovat jo muodostuneet kädet, jalat, sormet ja varpaat sekä myös kasvot, joissa ovat silmät, nenä ja suu. Myös yksilölliset sormenjäljet muodostuvat pian tämän jälkeen eivätkä ne enää muutu kuin kokonsa puolesta. Tässä vaiheessa lapsi kykenee myös tarttumaan käsillään ja tuntemaan kipua. Useimmat abortit tehdään juuri 8. viikon kohdalla.
- 14 viikon ikäinen lapsi on aikuisen kämmenen kokoinen ja hänen sydämensä pumppaa verta joka päivä 24 litraa. Samoin kasvojen piirteet alkavat muistuttaa vanhempien kasvoja jo tässä vaiheessa.
- 20-21-viikkoisia lapsia voidaan nykyään pitää hengissä myös kohdun ulkopuolella ja he jäävät elämään. Joissakin maissa abortoidaan vielä tätä vanhempia lapsia.
ADOPTIO VAIHTOEHTONA. Kun ymmärretään, että abortti on väärin, koska se lopettaa jo alkaneen ihmiselämän (koeputkihedelmöityksessä ja tietyissä ehkäisymenetelmissä, kuten kierukan käytössä, kohtaamme saman eettisen ongelman, koska niissä voi tuhoutua ylimääräisiä hedelmöittyneitä munasoluja.), niin jää jäljelle vain se vaihtoehto, että saattaa raskauden loppuun ja antaa lapsen elää. Se on syytä saattaa loppuun, koska muuten se johtaa jo alkaneen ihmiselämän tuhoutumiseen.
Jos etsitään poikkeusta tähän asiaan, voi sellaisen tuoda ehkä vain yksi seikka, ja se on tilanne, jossa äidin henki on vaarassa. Sillä jos äidin henki on vaarassa, johtaa se tietysti siihen, ettei lapsellakaan ole mahdollisuuksia. Hänellä ei ole mahdollisuuksia, koska hänen elämänsä on sidottu äidin elämään. Tällaisissa tilanteissa, joita tosin tulee eteen erittäin harvoin, voidaan ymmärtää raskauden keskeyttämisen olevan ehkä perusteltua.
Toisaalta, jos omalla kohdallasi olet raskaana ja siinä tilanteessa, että voimasi lapsesta huolehtimiseen ovat rajalliset, on sinun syytä miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja. Sillä tilanteissa, joissa tuntuu, ettei pystykään huolehtimaan lapsesta - esim. raiskauksen kautta raskaaksi tuleminen - on syytä kysyä, voiko antaa lapsen adoptoitavaksi. Joskus adoptio voi olla paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Se voi olla parasta lapsen kannalta, äidin kannalta, mutta myös monien lapsettomien avioparien kannalta, jotka ovat jo pitkään toivoneet lasta itselleen. Jos olet tässä tilanteessa, ja et ehkä kykene huolehtimaan lapsestasi, kannattaa sinun miettiä tätä mahdollisuutta yhtenä hyvänä vaihtoehtona.