V
"vieras"
Vieras
Suomalaisten lasten kuolemat sattuvat yli kaksinkertaisella todennäköisyydellä huono-osaiseen perheeseen kuin hyväosaiseen.
Lapsikuolleisuudesta ensi viikolla Helsingin yliopistossa väittelevä Hanna Remes kertoo Uuden Suomen haastattelussa, että kuolemanriskin lisäksi huono-osaisuus on periytyvää:
- Vähemmän koulutettujen vanhempien lapset päätyvät todennäköisemmin vähemmän koulutetuiksi, Remes kertoo tutkimuksensa tuloksista.
Kyseessä on eräänlainen kehä, jossa suhteellinen riski kuolla jo lapsena on selkeästi suurempi vähäosaiseen perheeseen syntyneillä lapsilla. Ja vähäosaiset jäävät helpommin vähäosaisiksi.
Erityisesti yksinhuoltajaperheiden lapsia uhkaa sosiaalisen perinnön raskas taakan.
- Nuorilla yksinhuoltajilla tulee erityisen selvästi esiin se, että huono-osaisuus jatkaa kulkuaan. Nuorten yksinhuoltajien kuolleisuus näkyy sekä äideillä itsellään että heidän lapsillaan, Remes sanoo.
Tulot vaikuttavat
Toinen vaikuttava seikka on perheen tulot.
- Kun mennään tuloluokissa alaspäin, kuolleisuus kasvaa. Alimmassa luokassa kuolleisuus on 2,5-kertaista ylimpään verrattuna, Remes kertoo.
Erityisesti hukkumiskuolemat, liikennekuolemat ja synnynnäisten sairauksien aiheuttamat kuolemat ovat yleisempiä heikossa sosioekonomisessa asemassa olevilla lapsilla.
Suomessa tapahtuu lapsikuolemia hyvin vähän. 2000-luvun loppupuolella 1-15-vuotiaita kuoli Suomessa noin 120 lasta vuodessa. Syntyneitä oli samaan aikaan noin 60 000 lasta vuodessa.
Korkea kuolleisuus viittaa Remeksen mukaan siihen, että huono-osaisten perheiden lapset ovat alttiimpia tapaturmille ja heikolle terveydelle. Kuolema kun on äärimmäinen huonon terveyden ilmentymä.
Lama ei tapa lapsia
Kiinnostava tulos Remeksen aineistosta oli se, ettei kansakunnan yleisellä taloudellisella tilanteella näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta lapsikuolleisuuteen.
Remeksen aineisto käsitteli lapsia 1990-2004. Tähän aikaväliin mahtuu 1990-luvun lama, 2000-luvun alun lama ja muutama nopean kasvun kausi.
- Laman jälkeen lapsiperheiden köyhyys lisääntyi, mutta yhteyttä kuolleisuuseroihin ei löytynyt. Lapsikuolemien määrä on vähentynyt koko ajan, Remes kertoo.
Huono-osaisuuden kehästä pääsee ulos
Lapsikuolemien ehkäisyssä tärkeintä on puuttua neuvolassa ja myöhemmin koulussa ongelmiin.
- Raskauden aikana äidille ja perheille tulee antaa kaikki mahdollinen tuki. Suomessa on erinomainen neuvolaverkosto ja kouluterveydenhuolto. Puuttumisen paikkoja on, Remes sanoo.
Huono-osaisuuden periytymisestä huolimatta teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla oma sosiaalinen asema sekä asumismuoto ovat selvästi perhetaustaa ja vanhempien ominaisuuksia tärkeämpiä.
Huono-osaisuuden periytyvästä kehästä on siis mahdollista murtautua ulos.
Lapsikuolleisuudesta ensi viikolla Helsingin yliopistossa väittelevä Hanna Remes kertoo Uuden Suomen haastattelussa, että kuolemanriskin lisäksi huono-osaisuus on periytyvää:
- Vähemmän koulutettujen vanhempien lapset päätyvät todennäköisemmin vähemmän koulutetuiksi, Remes kertoo tutkimuksensa tuloksista.
Kyseessä on eräänlainen kehä, jossa suhteellinen riski kuolla jo lapsena on selkeästi suurempi vähäosaiseen perheeseen syntyneillä lapsilla. Ja vähäosaiset jäävät helpommin vähäosaisiksi.
Erityisesti yksinhuoltajaperheiden lapsia uhkaa sosiaalisen perinnön raskas taakan.
- Nuorilla yksinhuoltajilla tulee erityisen selvästi esiin se, että huono-osaisuus jatkaa kulkuaan. Nuorten yksinhuoltajien kuolleisuus näkyy sekä äideillä itsellään että heidän lapsillaan, Remes sanoo.
Tulot vaikuttavat
Toinen vaikuttava seikka on perheen tulot.
- Kun mennään tuloluokissa alaspäin, kuolleisuus kasvaa. Alimmassa luokassa kuolleisuus on 2,5-kertaista ylimpään verrattuna, Remes kertoo.
Erityisesti hukkumiskuolemat, liikennekuolemat ja synnynnäisten sairauksien aiheuttamat kuolemat ovat yleisempiä heikossa sosioekonomisessa asemassa olevilla lapsilla.
Suomessa tapahtuu lapsikuolemia hyvin vähän. 2000-luvun loppupuolella 1-15-vuotiaita kuoli Suomessa noin 120 lasta vuodessa. Syntyneitä oli samaan aikaan noin 60 000 lasta vuodessa.
Korkea kuolleisuus viittaa Remeksen mukaan siihen, että huono-osaisten perheiden lapset ovat alttiimpia tapaturmille ja heikolle terveydelle. Kuolema kun on äärimmäinen huonon terveyden ilmentymä.
Lama ei tapa lapsia
Kiinnostava tulos Remeksen aineistosta oli se, ettei kansakunnan yleisellä taloudellisella tilanteella näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta lapsikuolleisuuteen.
Remeksen aineisto käsitteli lapsia 1990-2004. Tähän aikaväliin mahtuu 1990-luvun lama, 2000-luvun alun lama ja muutama nopean kasvun kausi.
- Laman jälkeen lapsiperheiden köyhyys lisääntyi, mutta yhteyttä kuolleisuuseroihin ei löytynyt. Lapsikuolemien määrä on vähentynyt koko ajan, Remes kertoo.
Huono-osaisuuden kehästä pääsee ulos
Lapsikuolemien ehkäisyssä tärkeintä on puuttua neuvolassa ja myöhemmin koulussa ongelmiin.
- Raskauden aikana äidille ja perheille tulee antaa kaikki mahdollinen tuki. Suomessa on erinomainen neuvolaverkosto ja kouluterveydenhuolto. Puuttumisen paikkoja on, Remes sanoo.
Huono-osaisuuden periytymisestä huolimatta teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla oma sosiaalinen asema sekä asumismuoto ovat selvästi perhetaustaa ja vanhempien ominaisuuksia tärkeämpiä.
Huono-osaisuuden periytyvästä kehästä on siis mahdollista murtautua ulos.
