V
vierailija
Vieras
Kyseessä pian 9v kummipoikani, jota olen hoitanut pienestä asti säännöllisesti. Nyt alkaa olla itsellä hermot ihan lopussa, enkä enää oikein tiedä, haluanko lasta hoitoon ottaa. Valitettavasti. 
Ei tottele mitään. Ei kauniisti sanottuna, ei tiukemmin sanottuna. Saa kauheat itkupotkuraivarit joka asiasta, mikä ei mene mielensä mukaan. Aivan tolkuttoman kohtauksen. Ei esim. osaa jakaa leluja toisen kanssa, suuttuu, kun pitäisi antaa toisen vuorollaan leikkiä jollain ja alkaa huutaa ja raivota. Jos joutuu kieltämään jotain, ei tottele. Sitten kun lopulta ottaa tavaran tai lelun pois, saa kauhean raivokohtauksen. Nämä esimerkiksi tilanteissa, joissa paiskoo jotain tavaraa ja yrittää kieltää ja lopulta ottaa tavaran pois. Ei pyydä anteeksi, saa raivokohtauksen. Siis ihan joka ikisestä mielestäni normaalista asiasta alkaa huuto ja parku. Ei saa syödä olohuoneessa, raivokohtaus. Pitää mennä nukkumaan, lisää huutoa. Pitää tehdä läksyt, ei onnistu... Osaa kyllä välillä käyttäytyä, mutta vain, jos kaikki, aivan kaikki, menee hänen ehdoillaan.
En enää tajua, missä ihmeessä mennään. Onko tämä normaalia käytöstä tuon ikäiseltä? Tuntuu, ettei osaa yhtään säädellä pettymyksen tunnetta. Käytös on pahempaa, kuin 3-vuotiaalla. Alan olla loppu koko lapseen. En vain tiedä, miten voisin hoitamisen lopettaakaan. Jos itse en kestä muutamaa iltaa viikossa, miten ihmeessä äiti pärjää yksin kotona (isä ei ole koskaan ollut mukana kasvatuksessa). Sama meno sielläkin, ehkä jopa parempana. Ja koulusta myös koko ajan noottia käytöksestä. Onko tämä ihan normaalia? Tiedän, että äiti on pienestä asti pitänyt kuria. Kyse ei ole siitä.
Ei tottele mitään. Ei kauniisti sanottuna, ei tiukemmin sanottuna. Saa kauheat itkupotkuraivarit joka asiasta, mikä ei mene mielensä mukaan. Aivan tolkuttoman kohtauksen. Ei esim. osaa jakaa leluja toisen kanssa, suuttuu, kun pitäisi antaa toisen vuorollaan leikkiä jollain ja alkaa huutaa ja raivota. Jos joutuu kieltämään jotain, ei tottele. Sitten kun lopulta ottaa tavaran tai lelun pois, saa kauhean raivokohtauksen. Nämä esimerkiksi tilanteissa, joissa paiskoo jotain tavaraa ja yrittää kieltää ja lopulta ottaa tavaran pois. Ei pyydä anteeksi, saa raivokohtauksen. Siis ihan joka ikisestä mielestäni normaalista asiasta alkaa huuto ja parku. Ei saa syödä olohuoneessa, raivokohtaus. Pitää mennä nukkumaan, lisää huutoa. Pitää tehdä läksyt, ei onnistu... Osaa kyllä välillä käyttäytyä, mutta vain, jos kaikki, aivan kaikki, menee hänen ehdoillaan.
En enää tajua, missä ihmeessä mennään. Onko tämä normaalia käytöstä tuon ikäiseltä? Tuntuu, ettei osaa yhtään säädellä pettymyksen tunnetta. Käytös on pahempaa, kuin 3-vuotiaalla. Alan olla loppu koko lapseen. En vain tiedä, miten voisin hoitamisen lopettaakaan. Jos itse en kestä muutamaa iltaa viikossa, miten ihmeessä äiti pärjää yksin kotona (isä ei ole koskaan ollut mukana kasvatuksessa). Sama meno sielläkin, ehkä jopa parempana. Ja koulusta myös koko ajan noottia käytöksestä. Onko tämä ihan normaalia? Tiedän, että äiti on pienestä asti pitänyt kuria. Kyse ei ole siitä.