A
auttakaa
Vieras
Olen yh, meillä on kaikki tarvittavat kodinkoneet mitä tarvitsee. Meillä on puhtaat ja ehjät vaatteet. Ja varsinkin tytöllä niitä on, varmasti seitsemät farkutkin, paitoja pilvin pimein. On meikkejä ja puhdistusaineita, kaikkea mitä teinityttö tarvitsee, ja varmaan tulisi ilman noitakin toimeen.
Maksan laskut ajallaan ja ruokaa on aina kaapissa. Harvemmin käymme ulkona syömässä, tuskin koskaan. Eilen annoin 10 euroa ja toisen 10 hiusten väriaineeseen. Tuohon kymmeneen euroon hänen piti imuroida ja siivota wc. Imurointi on aina vähän niin ja näin. Jos siitä huomautan, ottaa nokkiinsa. Melkein itse pitäisi imuroida perässä. Sohvan alukset ja nurkat, varsinkin jos sieltä löytyy johtoläjä jäävät imuroimatta. Siellähän se pahin pöly pesii.
Tänään sitten laittoi tekstarin; anna pitsaraha. Laitoin takaisin, että olisi säästänyt siitä eileisetä kympistä. Oli kuulemma ollut kuulevinaan, että mentäisiin tänään pitsalle...no, se oli harhakuulo kun en ollut sellaista sanonut. Laitoin siis viestin, että tämä maailma ei ole Liisa Ihemmaassa- maa, että heräisi todellisuuteen. No vastasi viestiin; aivan sama...
Kun oikeasti niin masentaa tuo arvostamattomuus. Mihin kaikkeen pitäisi ratketa, jos ei sitä rahaa oikeasti ole. Pitääkö ottaa lainaa, että teinityttö saa kaiken mitä haluaa. Eihän nuo isoja asioita ole, mutta jos niitä tulee monesti kasvaa niistä iso kupla. Alkaa aina niin masentamaan käytös ja tulee sellainen olo, että on tosi epäonnistunut ihminen. Miten voisi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, olla välittämättä siitä, että lapsi on pettynyt kotielämään.
Maksan laskut ajallaan ja ruokaa on aina kaapissa. Harvemmin käymme ulkona syömässä, tuskin koskaan. Eilen annoin 10 euroa ja toisen 10 hiusten väriaineeseen. Tuohon kymmeneen euroon hänen piti imuroida ja siivota wc. Imurointi on aina vähän niin ja näin. Jos siitä huomautan, ottaa nokkiinsa. Melkein itse pitäisi imuroida perässä. Sohvan alukset ja nurkat, varsinkin jos sieltä löytyy johtoläjä jäävät imuroimatta. Siellähän se pahin pöly pesii.
Tänään sitten laittoi tekstarin; anna pitsaraha. Laitoin takaisin, että olisi säästänyt siitä eileisetä kympistä. Oli kuulemma ollut kuulevinaan, että mentäisiin tänään pitsalle...no, se oli harhakuulo kun en ollut sellaista sanonut. Laitoin siis viestin, että tämä maailma ei ole Liisa Ihemmaassa- maa, että heräisi todellisuuteen. No vastasi viestiin; aivan sama...
Kun oikeasti niin masentaa tuo arvostamattomuus. Mihin kaikkeen pitäisi ratketa, jos ei sitä rahaa oikeasti ole. Pitääkö ottaa lainaa, että teinityttö saa kaiken mitä haluaa. Eihän nuo isoja asioita ole, mutta jos niitä tulee monesti kasvaa niistä iso kupla. Alkaa aina niin masentamaan käytös ja tulee sellainen olo, että on tosi epäonnistunut ihminen. Miten voisi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, olla välittämättä siitä, että lapsi on pettynyt kotielämään.