9v käytös, apua!

[vierailija]

Kyseessä pian 9v kummipoikani, jota olen hoitanut pienestä asti säännöllisesti. Nyt alkaa olla itsellä hermot ihan lopussa, enkä enää oikein tiedä, haluanko lasta hoitoon ottaa. Valitettavasti.

Ei tottele mitään. Ei kauniisti sanottuna, ei tiukemmin sanottuna. Saa kauheat itkupotkuraivarit joka asiasta, mikä ei mene mielensä mukaan. Aivan tolkuttoman kohtauksen. Ei esim. osaa jakaa leluja toisen kanssa, suuttuu, kun pitäisi antaa toisen vuorollaan leikkiä jollain ja alkaa huutaa ja raivota. Jos joutuu kieltämään jotain, ei tottele. Sitten kun lopulta ottaa tavaran tai lelun pois, saa kauhean raivokohtauksen. Nämä esimerkiksi tilanteissa, joissa paiskoo jotain tavaraa ja yrittää kieltää ja lopulta ottaa tavaran pois. Ei pyydä anteeksi, saa raivokohtauksen. Siis ihan joka ikisestä mielestäni normaalista asiasta alkaa huuto ja parku. Ei saa syödä olohuoneessa, raivokohtaus. Pitää mennä nukkumaan, lisää huutoa. Pitää tehdä läksyt, ei onnistu... Osaa kyllä välillä käyttäytyä, mutta vain, jos kaikki, aivan kaikki, menee hänen ehdoillaan.

En enää tajua, missä ihmeessä mennään. Onko tämä normaalia käytöstä tuon ikäiseltä? Tuntuu, ettei osaa yhtään säädellä pettymyksen tunnetta. Käytös on pahempaa, kuin 3-vuotiaalla. Alan olla loppu koko lapseen. En vain tiedä, miten voisin hoitamisen lopettaakaan. Jos itse en kestä muutamaa iltaa viikossa, miten ihmeessä äiti pärjää yksin kotona (isä ei ole koskaan ollut mukana kasvatuksessa). Sama meno sielläkin, ehkä jopa parempana. Ja koulusta myös koko ajan noottia käytöksestä. Onko tämä ihan normaalia? Tiedän, että äiti on pienestä asti pitänyt kuria. Kyse ei ole siitä.

 

[vierailija]

Meillä samanikäinen poika, joka ollut vaativa pienestä asti. Mutta tuo kuulostaa kyllä aika haastavalle. Tuli ensimmäisenä itselle sääli poikaa kohtaan, kun kerroit, ettei isä ole koskaan osallistunut kasvatukseen. Ensimmäisenä tulee mieleen, että voiko tuo asia olla syynä lapsen käyttäytymiseen... Aika iso asia lapselle, ettei toinen vanhempi ole lainkaan kasvattamassa häntä. Jollakin tavallahan tuollainen asia joskus tulee vastaan. Toisaalta alkaa olla esimurros iässä, joten voi ihan johtua pelkästään siitäkin. Ei nyt tämä isä asia tullut tässä tarkemmin esille, mutta tällaista tuli tämän perusteella mieleen.

 

[vierailija]

Ei ole normaalia käytöstä.
sinä kuvailit rajojaan etsivän taaperon, et 9v isoa koululaista.

herranen aika sentään, jos lapsi käyttäytyy noin, niin ei sitä vain kestetä, vaan siihen on puututtava lujalla kädellä.
teini-iässä tuo lapsi on todella potentiaalinen vanhempien pahoinpitelijä, pikku pomo

en usko, että on kasvanut perheessä, jossa on kuri, rajat ja rakkaus sopivassa suhteessa.
pienestä taaperosta asti lapsi oppii käyttäytymistä.
tuo oppi on nyt jäänyt saamatta
tai sitten lapsella on häiriö, johon tarvitsee lääketieteellistä apua.

vaikka ensin keskustelu koulun terveydenhoitajan ja koululääkärin kanssa.
sieltä ohjaus tutkimuksiin ja mahdolliseen terapiaan.
jonot näihin pitkät, joten kannattaa ottaa heti työn alle, jotta saa pyörät pyörimään kesän jälkeen. kesällä ei oikein tapahdu mitään

 

[vierailija]

Kuulostaa olevan tunne-elämän ja itsensä hallinnan kanssa isoja haasteita. Ammattiapua soisi lapsen saavan pikimmiten. Nyt olisi vielä hyvä ikä saada homma hallintaan!

 

[vierailija]

Meillä samanikäinen poika, joka ollut vaativa pienestä asti. Mutta tuo kuulostaa kyllä aika haastavalle. Tuli ensimmäisenä itselle sääli poikaa kohtaan, kun kerroit, ettei isä ole koskaan osallistunut kasvatukseen. Ensimmäisenä tulee mieleen, että voiko tuo asia olla syynä lapsen käyttäytymiseen... Aika iso asia lapselle, ettei toinen vanhempi ole lainkaan kasvattamassa häntä. Jollakin tavallahan tuollainen asia joskus tulee vastaan. Toisaalta alkaa olla esimurros iässä, joten voi ihan johtua pelkästään siitäkin. Ei nyt tämä isä asia tullut tässä tarkemmin esille, mutta tällaista tuli tämän perusteella mieleen.

ystävällä samanikäinen tyttö, jonka isä ei ole koskaan osallistunut kasvatukseen. tyttö on ihan normaali käytökseltään, iloinen ja tyytyväinen lapsi. isättömyyttä ei mielestäni voi syyttää vaan katsoa mitä se lähikasvattaja tekee.

toisella ystävällä on nuorempi eskari-ikäinen lapsi joka käyttäytyy kuten ap:n kummipoika. hän on aika vapaasti kasvatettu, vanhemmat on sanoneetkin että pääsee helpommalla kun ei ala taistelemaan. tuollainen ei voi oppiakaan sietämään pettymyksiä jos niitä ei ikinä lapselle tuoteta, muutenkin lapselle on iso kuorma ja luo turvattomuutta jos aikuinen ei ota aikuisen paikkaa ja sanele selvästi sääntöjä.

 

[vierailija]

Tuollainen käytös ei aina johdu vanhemmista tai rajojen puutteesta. Taustalla voi olla myös esim. aistiyliherkkyyttä tai neurologisia asioita. Pikaista puuttumista tilanteeseen suosittelen, ennenkuin murrosikä tulee ryminällä ja asiat vaikeutuvat entisestään.

 

[viisikymppinen isoäiti]

kuulostaa perheen ainoalta lapselta, joka on saanut yliotteen.

 

[vierailija]

Meillä samanikäinen poika, joka ollut vaativa pienestä asti.

Ai sillä termillä sitä nykyisin kutsutaan. Lapsi on kuin seinästä revitty perkele ja tilannetta kuvataan "lapsi on vaativa".

Samaa litanniaa kuuluu jatkaa seuraavasti: "lapsella on aistiyliherkkyyttä, vauvalla koliikkia, nuoruusiän ADHD tai hän on koulukiusattu. Äidissä ei ole mitään vikaa, eikä kasvatuksessa parantamista. Älä sinä tule neuvomaan, sillä kyllä minä oman lapseni tunnen! Opettaja on välinpitämätön, kuraattori kostonhimoinen ja lääkäri epäpätevä. Vaativan käytöksen taustalla ei ole missään nimessä tietokonepelit, epäsäännöllinen nukkumisrytmi tai huonot ruokailutottumukset. Päinvastoin joku Tri. Miller jossain jenkkilässä on neuvonut, että enemmän vain energiajuomaa, pannupizzaa ja uusi pleikkari hankintaan. Sitä kannattaa kokeilla ja ole sinä hiljaa, kyllä minä oman lapseni tunnen".

 

[vierailija]

ystävällä samanikäinen tyttö, jonka isä ei ole koskaan osallistunut kasvatukseen. tyttö on ihan normaali käytökseltään, iloinen ja tyytyväinen lapsi. isättömyyttä ei mielestäni voi syyttää vaan katsoa mitä se lähikasvattaja tekee.

toisella ystävällä on nuorempi eskari-ikäinen lapsi joka käyttäytyy kuten ap:n kummipoika. hän on aika vapaasti kasvatettu, vanhemmat on sanoneetkin että pääsee helpommalla kun ei ala taistelemaan. tuollainen ei voi oppiakaan sietämään pettymyksiä jos niitä ei ikinä lapselle tuoteta, muutenkin lapselle on iso kuorma ja luo turvattomuutta jos aikuinen ei ota aikuisen paikkaa ja sanele selvästi sääntöjä.

Tottakai myös ilman isän kasvatusta voi kasvaa ihan normaali lapsi ja aikuinen. Luultavimmin näin käykin. Kirjoitinkin, että ei voi tuosta isä asiasta mitään päätellä, kun ei tarkemmin tiedä. Uskon edelleen, että vaikea isäsuhde, isän läsnäolon puuttuminen tai isän puuttuminen elämästä kokonaan saattaa jossakin kohtaa elämässä tulla tavalla tai toisella vastaan. Toisilla lapsena ja toisilla aikuisena.

 

[vierailija]

Ai sillä termillä sitä nykyisin kutsutaan. Lapsi on kuin seinästä revitty perkele ja tilannetta kuvataan "lapsi on vaativa".

Samaa litanniaa kuuluu jatkaa seuraavasti: "lapsella on aistiyliherkkyyttä, vauvalla koliikkia, nuoruusiän ADHD tai hän on koulukiusattu. Äidissä ei ole mitään vikaa, eikä kasvatuksessa parantamista. Älä sinä tule neuvomaan, sillä kyllä minä oman lapseni tunnen! Opettaja on välinpitämätön, kuraattori kostonhimoinen ja lääkäri epäpätevä. Vaativan käytöksen taustalla ei ole missään nimessä tietokonepelit, epäsäännöllinen nukkumisrytmi tai huonot ruokailutottumukset. Päinvastoin joku Tri. Miller jossain jenkkilässä on neuvonut, että enemmän vain energiajuomaa, pannupizzaa ja uusi pleikkari hankintaan. Sitä kannattaa kokeilla ja ole sinä hiljaa, kyllä minä oman lapseni tunnen".

No meidän "vaativa" lapsi käyttäytyy kyllä fiksusti, mutta siinä mielessä on vaativa, että on aina sinnikkäämmin yrittänyt esim. saada tahtonsa läpi, kuin siskonsa. On myös luonteeltaan temperamenttinen ja hermostuu nollasta sataan sadasosa sekunnissa. Hirveästi sinua naurattaa nämä omat oivalluksesi, mutta harmiksesi voin kertoa, että tämä lapsi ei ole seinästä revitty perkele, hänellä ei ole ADHD:tä, eikä muitakaan sairauksia, myöskin opettajansa ovat maailman mukavimpia. Ja aatella, meillä syödään joka päivä ja vieläpä on ihan ruokailu ajatkin. Ja urheilukin kiinnostaa häntä paljon enemmän, kuin tietokonepelit, aatella

Kannatta varmasti nyt ottaa peili käteen ja tuijotella hetki sitä ja miettiä, että tuliko sittenkin kirjoitettua ihan omasta kokemuksesta. Kannatta myös hetki hengähtää, ennenkuin kädet täristen alkaa tänne pahaa oloaan purkamaan.

 

[vierailija]

Ai sillä termillä sitä nykyisin kutsutaan. Lapsi on kuin seinästä revitty perkele ja tilannetta kuvataan "lapsi on vaativa".

Samaa litanniaa kuuluu jatkaa seuraavasti: "lapsella on aistiyliherkkyyttä, vauvalla koliikkia, nuoruusiän ADHD tai hän on koulukiusattu. Äidissä ei ole mitään vikaa, eikä kasvatuksessa parantamista. Älä sinä tule neuvomaan, sillä kyllä minä oman lapseni tunnen! Opettaja on välinpitämätön, kuraattori kostonhimoinen ja lääkäri epäpätevä. Vaativan käytöksen taustalla ei ole missään nimessä tietokonepelit, epäsäännöllinen nukkumisrytmi tai huonot ruokailutottumukset. Päinvastoin joku Tri. Miller jossain jenkkilässä on neuvonut, että enemmän vain energiajuomaa, pannupizzaa ja uusi pleikkari hankintaan. Sitä kannattaa kokeilla ja ole sinä hiljaa, kyllä minä oman lapseni tunnen".

Tämän kirjoittanut voisi tosiaankin miettiä pari kertaa ennenkuin avaa sanaisen arkkunsa. Ehkä hänellä on mainitsemistaan syistä vaativia lapsia. Kaikki ei kuitenkaan aina ole sitä miltä ensin näyttää ja mitä ensimmäiseksi tulee mieleen.

 

[vierailija]

Riittävästi lapsia nähneenä sanoisin, että suurin osa näistä vaativista lapsista ON oikeasti huonosti kasvatettuja. Vain murto-osalla ongelma on jossain muualla. Siksi tähän murto-osaankaan ei esimerkiksi varhaiskasvatuksessa puututa helposti, koska ne niputetaan usein kasvatuksen piikkiin.

Mutta jos 9 vuotta on mennyt ilman, että kukaan ulkopuolinen päiväkodista/koulusta on ilmoittanut huolensa lapsen käytöksestä, niin käytös ei ole todennäköisesti täyttänyt sellaisia kriteereitä joilla lähdettäisi tutkimaan vaikka neurologisia ongelmia, vaan käytös viittaa enemmänkin kasvatukseen. Esimerkiksi ADHD:lla tai aistihäiriöisellä lapsella ja huonosti kasvatetulla lapsella on eronsa, jotka varhaiskasvatuksessa ym. ainakin pitäisi osata tunnistaa.

 

[AivanSama]

Riittävästi lapsia nähneenä sanoisin, että suurin osa näistä vaativista lapsista ON oikeasti huonosti kasvatettuja. Vain murto-osalla ongelma on jossain muualla. Siksi tähän murto-osaankaan ei esimerkiksi varhaiskasvatuksessa puututa helposti, koska ne niputetaan usein kasvatuksen piikkiin.

Mutta jos 9 vuotta on mennyt ilman, että kukaan ulkopuolinen päiväkodista/koulusta on ilmoittanut huolensa lapsen käytöksestä, niin käytös ei ole todennäköisesti täyttänyt sellaisia kriteereitä joilla lähdettäisi tutkimaan vaikka neurologisia ongelmia, vaan käytös viittaa enemmänkin kasvatukseen. Esimerkiksi ADHD:lla tai aistihäiriöisellä lapsella ja huonosti kasvatetulla lapsella on eronsa, jotka varhaiskasvatuksessa ym. ainakin pitäisi osata tunnistaa.

Lapset nyt vaan on erilaisia keskenään.
Toinen lapsistamme on rauhallinen ja järkevä. Toinen on tuuliviiri ja vastarannankiiski. Ihan samanlaisen kasvatuksen ne on saaneet ja samat säännöt kummallakin. Toisen kanssa saa vaan vääntää huomattavasti enemmän kuin toisen.

Sitten on niitä "huonosti" kasvatettuja, jotka ei vaan osaa kohdata pettymyksiä eivätkä omaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Mun mielestä kuitenkaan ei pidä sekoittaa kovapäisiä lapsia huonokäytöksisiin lapsiin. Lisäksi näiden "huonokäytöksisten" kohdalla on otettava huomioon, ettei ongelma edes välttämättä ole kasvatuksessa vaan hankala käytös saattaa liittyä neurologisiin vaivoihin.

Mitä tulee ap:n huoleen, niin kehottaisin sinua puhumaan pojan vanhempien kanssa asiasta ja pyytää heitä selvittämään miksi poika käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Voisit myös varovaisesti keskustella itse tämän 9- vuotiaan kanssa tilanteesta ja hänen käytöksestään.

 

[vierailija]

Riittävästi lapsia nähneenä sanoisin, että suurin osa näistä vaativista lapsista ON oikeasti huonosti kasvatettuja. Vain murto-osalla ongelma on jossain muualla. Siksi tähän murto-osaankaan ei esimerkiksi varhaiskasvatuksessa puututa helposti, koska ne niputetaan usein kasvatuksen piikkiin.

Mutta jos 9 vuotta on mennyt ilman, että kukaan ulkopuolinen päiväkodista/koulusta on ilmoittanut huolensa lapsen käytöksestä, niin käytös ei ole todennäköisesti täyttänyt sellaisia kriteereitä joilla lähdettäisi tutkimaan vaikka neurologisia ongelmia, vaan käytös viittaa enemmänkin kasvatukseen. Esimerkiksi ADHD:lla tai aistihäiriöisellä lapsella ja huonosti kasvatetulla lapsella on eronsa, jotka varhaiskasvatuksessa ym. ainakin pitäisi osata tunnistaa.

Siltikin tuntematta tapausta ei voi lähteä päättelemään mitään eikä näitä eroja todellakaan kaikkialla osata tunnistaa. Meillä esimerkiksi on eskarin ja koulun mielestä ihana kiltti ja rauhallinen poika. Kotona sama lapsi saa järjettömiä raivokohtauksia. Kun näistä puhuimme, pyöriteltiin vain silmiä eikä kukaan uskonut. Lopulta asioita kuitenkin selviteltiin ja taustalta löytyi kasvatuksesta johtumattomia syitä.

Alkuperäiselle vielä: olet pojan kanssa niin tuttu, että yritäpä rauhallisena hetkenä jutella hänen kanssaan ja kysellä, osaako hän itse kertoa mistä käytös johtuu tai mitä niissä tilanteissa hänen mielestään tapahtuu.

 

[vierailija]

Kuulostaa olevan tunne-elämän ja itsensä hallinnan kanssa isoja haasteita. Ammattiapua soisi lapsen saavan pikimmiten. Nyt olisi vielä hyvä ikä saada homma hallintaan!

Ammattiapua ei tarvita jos lapsi osataan itse kasvattaa.

Ei muuta ku vaikean lapsen paperit mukulalle ja teni ikäisenä kärsitään loput seuraukset laitoshoidoissa.

 

[AivanSama]

Ammattiapua ei tarvita jos lapsi osataan itse kasvattaa.

Ei muuta ku vaikean lapsen paperit mukulalle ja teni ikäisenä kärsitään loput seuraukset laitoshoidoissa.

Tavallaan totta.
Kaikki aikuiset eivät kykene ymmärtämään erityistä lastaan... joskus mulla on vaikeuksia ymmärtää täysin normaalinkaan lapsen ajatusmaailmaa. Siksipä on hyvä, että on olemassa ammattilaisia, jotka ymmärtävät näitä erityisempiä lapsia ja voivat antaa toimintaohjeita lapsen vanhemmille, jottei näiden tarvitse itse rämpiä kaikkia karikoita läpi. Eikö ole hienoa?

 

[vierailija]

Ammattiapua ei tarvita jos lapsi osataan itse kasvattaa.

Ei muuta ku vaikean lapsen paperit mukulalle ja teni ikäisenä kärsitään loput seuraukset laitoshoidoissa.

On sulla kyllä loistava asenne . Toivottavasti et saa itse koskaan erityista lasta perheeseesi.