9kk hoitoon

[äiti-78]

Kaipaisin kokemuksia teiltä, jotka olette vieneet vauvanne päivähoitoon ALLE vuoden ikäisenä. Täällä elleissä on tullut moneen kertaan jo selväksi, että suurin osa tuntuu olevan hyvin jyrkästi sitä mieltä, ettei alle vuoden ikäistä saisi viedä hoitoon. Haluaisinkin kuulla kokemuksia aiheesta, eli miten on mennyt ja onko tästä ollut jotain haittaa lapselle ja tekisittekö jotain toisin? Ja te jotka olette hoitoon viemistä vastaan, voisitteko kertoa faktoja, miten lapsi tästä kärsii, jos päällisin puolin tuntuisi hoidossa viihtyvän? Jääkö jotain ""traumoja"" vai kuinka??

 

[vivi]

Ihan hurjia kokemuksia ei vielä ole mutta minä jouduin/sain mennä töihin kun äitiysloma loppu. Nyt olen ollut töissä 4vkoa, 3pvä/vko. Jatkossa päivät lisääntyvät koska nyt käytän kertyneitä lomia kotona olemiseen. Meillä hoito on järjestetty niin että minä siis hoidan 1-2pvää/vko, mieheni 1pvä/vko (hän käyttää myös lomistansa nämä päivät) ja loput päivät joko oma äitini tai sitten hoitaja. Äidilläni poika on aina viihtynyt joten se ei aiheuttanut mitään mutta tuo ""tuntemattomalle"" hoitajalle (minä siis tunsin hänet, poikani ei) vieminen kyllä mietitytti ja paljon.

Tässä kokemusksia: ihmeen hyvin on lapseni sopeutunut! Heti ensimmäisenä päivänä sain töihin tekstiviestin että ei näin helppoa lasta voi kenelläkään olla. Ei mitään itkuja tms. hoitopaikassa, hän söi ja nukkui normaalisti. Ainut minkä olen nyt huomannut että aina kun palaan töistä, menen sitten poikaa hoidosta hakemaan tai onhan kotona jo valmiiksi niin kyllä hänen ikävä on ollut. Joskus vähän kitisee tai muuten vaan nuhjaa minussa kiinni. Eli siis äitiä on ollut ikävä mutta hän tajuaa sen vasta sitten kun taas näkee minut. Ja jotenkin tuntuu että tuokin helpottaa aina päivä päivältä enemmän. Meillä tosiaan on se onnellinen tilanne että saamme olla itse vähän kotona ja hoito on näin onnistunut muuten. Syksyllä poika meneekin sitten kokopäivä tarhaan.

Mielestäni tämä hoitosysteemi on ollut ihmeen vaivatonta, ainut hankala on tuo hoitoon raahaaminen kun tavaraa on aina kamalasti (vaunut, ruoat, jnejne.) Olen yrittänyt viedä perustavarat jokaiseen hoitopaikkaan jotta kaikkea ei aina tarvitsisi raahata. Ja ajanmyötä tämäkin helpottaa kun ruokavalikoima kasvaa ja maitokin menee mukista =)

Onhan tuo poika pieni ja välillä sitä miettii että voisiko tämän tehdä toisin. Paljon tätä töihin menoa mietin ja pelkäsin mutta tuntuu että tämä tekee kaikille vain hyvää. Mä saan jotain muuta ajateltavaa eikä miehen väärässä asennossa olevat kengät häiritse =) Myös mieheni saa viettää enemmän aikaa pojan kanssa ja poika hoidossa ollessaan saa uusia touhuja, tuolla hoitopaikassa kun on muutama muukin lapsi.

Mielummin todellakin näin kun että minä kiristelisin hampaitani kotona kun rahat eivät riitä mihinkään. Ja tämä töihinmeno oli oikeastaan ehto sille että työsopimustani jatkettiin.

 

[ap]

kiitos vastauksestasi! Lisää kokemuksia kaivataan!
Itse menen töihin lapseni ollessa vähän reilu 9kk ja hän menee kunnalliseen perhepäivähoitoon 5pv/vko, n.6h/pv..

 

[+]

nostetaan

 

[V]

Meidän tyttö aloitti maanataina päiväkodissa ja täyttää parin päivän päästä 9 kk. On hoidossa 4h/päivä 4-5 pv viikossa. Nämä kolme päivää ovat ainakin menneet ihan hyvin, on tosiaan syönyt ja nukkunut normaalisti. Ja kun äiti illalla tulee kotiin töistä(on silloin isänsä kanssa jo kotona) on joka kerta tullut iso hymy palkinnoksi...ihanaa! Isommat lapset tarhassa ovat ottaneet tytön avosylin vastaan ja paijaavat häntä ja pitävät ""maskottina"". Ja kaikki hoitotädit ovat tosi ihania, yksi heistä jopa vanha tuttumme. Olisin varmaan muutaman kuukauden pitempään ollut kotona, jos rahatilanne olisi antanut periksi mutta onneksi on nyt lähtenyt näin hyvin käyntiin tuo homma. En epäile etteikö jatkossakin pärjää

 

[2]

up

 

[10 kk]

Poika meni 10 kk vanhana perhepäivähoitoon. 5pv/vko max 6h/pv. Ongelmitta on sujunut. Äitiä itseään tilanne suretti enemmän kuin poikasta. Muutamana päivänä oli itkuaamu ja silloin tuntui pahalta jättää hoitoon. Noina iltapäivinä, kun keskustelimme hoitajan kanssa, miten päivä sitten oli sujunut. Hoitaja kertoi, että oven sulkeuduttua lapsi alkoi leikkiä ja touhuta. (Itkuaamuja on ollut koko aikana alle 10. Ikää on nyt pojalla 1v3kk.)

Alkuun veimme hoitopaikkaan korviketta. Myöhemmin totutimme tavalliseen maitoon. Hoitopaikassa poika söi samaa ruokaa kuin muut lapset.

Poika menee aina mielellään hoitoon. Hoitopäivät ovat edelleen lyhyet.

 

[ap]

Löytyisikö vielä kokemuksia/ rakentavia mielipiteitä?

 

[Sirkku]

Minulla on 3,5 vuotias poika, joka meni perhepäivähoitoon heti äitiyslomani jälkeen eli noin 9kk iässä. Sinne mennessään hän ei osannut edes ryömiä, istua vain. Hän oli hoidossa heti täydet päivät, 5 päivää viikossa, 9 tuntia päivässä.

Tietysti ensimmäisinä päivinä jouduin jättämään hänet itkevänä sinne, mutta itku ei kuulemma kestänyt kauaa. Pian jo löytyi jotain muuta tekemistä. Ja toki hoitajan rauhoittava syli auttoi alkuun.

Nykyään hänellä on niin hyviä kavereita hoidossa, että hän oikein odottaa sinne pääsemistä.

En kadu lainkaan, että vein pojan niin pienenä hoitoon. En usko hänen kärsineen siitä. Päin vastoin, hän on oppinut monia asioita, pottatouhut yms., aikaisemmin kuin kotona olleet kaverinsa. Myöskään mikään kehitysvaihe ei ole jäänyt meiltä väliin hoidossa olemisen vuoksi.

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla pojan kuukauden vanhan siskon kanssa ja pidän silti pojan hoidossa. Siellä hänellä on paljon enemmän tekemistä kuin katsella koko ajan imettävää äitiä. Nautimme sitten iltaisin toistemme hyvästä seurasta enemmän.

 

[edelliselle]

Et ole tosissasi? poika on hoidossa? katsella imettävää äitiä? imetätkö tunnin välein?
Mulla ainakin äitiysloma oli helppo, vauva söi vain 3 tunnin välein ja oli aikaa tehdä mitä vain! kyllä siinä olisi yksi tai kaksi muutakin lasta mennyt!

 

[Edelliselle]

Mulla lapsi (ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa) söi vauvana lähes jatkuvasti välillä nukkui rinnalla. Siis ihan tuntikaupalla, luin sinä aikana enemmän kirjoja kuin ikinä aiemmin yhteensä Joillekin on oikea ratkaisu pitää esikoinen hoidossa toisille ehkä oikea ratkaisu pitää kotona. Annetaan jokaisen perheen tehdä ratkaisunsa itse ilman arvostelua.

-Ellen-

 

[tuhnu]

Meillä oli esikoinen vuosi ja kuukauden kun vein hänet kunnalliseen päivähoitoon. Kotona olisin minäkin vielä silloin viihtynyt pidempään mutta se rahatilanne ajoi takaisin töihin.
Päiväkotiin meno ei alkanut aivan mukavasti. Lapsi itki tosi paljon alussa (niin myös äiti..) mutta sitkeesti yritin vaan jatkaa. Alkuun oli päiviä että hän itki vähän pitkin päivää, pikkuhiljaa hän tottui ja itkut olivat lähinnä enään aamulla jätettäessä tai päivänokosille mentäessä. Mutta ensimmäisen kerran hän jäi päiväkotiin itkemättä vasta kun oli käynyt neljä kuukautta, pitkä aika mutta siitä lähti nousu.
Alkoi viihtymään ja oppi pian paljon asioita. Tuli sosiaallisemmaksi ja tottui muihin lapsiin ja otti nämä huomioon jne.. Ja tulihan sieltä sekin aika että kun menin häntä kotiin hakemaan niin sanottiin vaan etten mä ihan vielä ehdi, leikit kesken.. =)
Mutta nyt ollaan taas kotosalla kun hänestä tuli isoveli. Mutta olen pitänyt yllä tuota tuntumaa päiväkoteihin sillä että hän käy kerhossa kaksi kertaa viikossa. Ja tykkää kyllä käydä niissä.

 

[???]

Sirkku: Itse en, anteeksi vaan, voi ymmärtää, että viedään toinen lapsi hoitoon, jos äiti on kotona! Siis just näitä päivähoitopaikkojen turhia täyttäjiä! Sitten ei sellaiset, jotka ehdottomasti tarvitsisivat, saa paikkaa!!!
Voi veljet sentään. Eikö lapset pitäis kuitenkin ensisijaisesti hoitaa ihmisen itse, jos heitä on halunnut ja saanutkin?

 

[...]

Omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta itse saataisin myös pitää vanhemman lapsen edes osapäiväisesti tai ainakin pari päivää viikossa hoidossa vaikka olisinkin äitiyslomalla. Lapsi joka on jo tottunut hoitorytmiin ja saanut uusia ystäviä hoitopaikassa, joutuisi jättämään muutamaksi kuukaudeksi tämän kaiken ja mahdollisesti taas joutuisi uuteen hoitopaikkaan sen jälkeen. Äitikin varmasti jaksaa paremmin kummankin lapsen kanssa jos saa ""rauhassa"" tutustua uuteen tulokkaaseen edes osapäiväisesti.
No, tämä oli vain minun mielipiteeni vaikkei minulla olekkaan kuin yksi lapsi, joka menee myös hoitoon 10kk ikäisenä.

 

[mie vaan]

Itsekkään en ymmärrä että lapsi jonka vanhemmista jompikumpi on kotona niin viedään päivähoitoon. On olemassa erilaisia kerhoja (ja osa ilmaisia sellaisia) joita on muutamia kertoja viikossa, joissa voi käyttää lastaan että pääsee näkemään niitä kavereita jne. On olemassa myöskin sellaisia perhekahviloita joihin voi äitit ja isät mennä kaikkien lapsiensa kanssa viettää aikaa ja moikkaamaan tuttuja.
Annetaan ne päivähoitopaikat niille jotka käyvät oikeasti töissä ja niitä surkeasti tarvitsevat. Niitä hoitopaikkoja kun ei ole yhtään ylimääräisiä..
-molemmat lapset kotona-

 

[äiti-78]

Tuli jotenkin huojentunut olo näitä teidän hoitokokemuksia lukiessa. Emmeköhän mekin selviä Hoidon aloittaminen on aina suuri muutos lapselle, mutta niin se on äidillekin ja taitaa olla niin, että sen hoitopäivän aikana asiaa murehtii enemmän nimenomaan äiti..
Meillä poika on reipas, eikä ole kova vierastamaan ja tuntuu pitävän kovasti muiden lasten seurasta, eli uskon hänen pärjäävän hyvin hoidossa. KUitenkin jännittää jo ihan sekin, että miten sitä jaksaa arjen pyörityksen tän hoito/työ rumban ohella. Osaako siinä sitten viikonloppuna ollenkaan relata ja nauttia yhteisestä ajasta kun on siivoukset ym. rästissä viikon ajalta...?

 

[Lollipop]

Mun poika meni puolikkaaseen perhepäivähoitoon ollessaan 9,5kk (heti kun äitiys- ja vanhempainloma loppui). Hän on hoidossa 2-4 päivää viikossa, 5t päivässä. Meillä on molemmilla vuorotyö, niin ei tuu pojalle paljoa hoitopäiviä.

Vajaa 2kk on hoitoa takana ja ainakin toistaseksi kaikki on sujunut oikein hyvin! Poika ei oo vierastanut koskaan, eikä oo jäänyt itkemään meidän perään. Hän tykkää kovasti puuhailla muiden lasten kanssa. Tottakai riemuitsee, kun tullaan hakemaan!
Hoidossa poikamme syö ja nukkuu tosi hyvin. Lisäksi hän on oppinut sosiaalisia taitoja. Hoitaja on aivan ihana ihminen. Eli pelkästään positiivisia kokemuksia!!!

 

[Taina]

Meillä poika meni heti äitiysloman päätyttyä hoitoon. Nyt teen lyhennettyä työpäivää 6h/pvä, mutta heti alkuun sitä vaihtoehtoa ei ollut. Ja kaikki sujui todella hyvin! Äiti oli huomattavasti enemmän kauhuissaan ja itki töissä ensimmäiset päivät, mutta poika otti tilanteen rauhallisesti. Taisi jäädä kolmena ensimmäisenä aamuna hieman surkeana hoitajan syliin ja itkeäkin kun lähdin, mutta vastassa oli aina hyväntuulinen ja reipas poika kun tulin töistä. Lapset ovat todella sopeutuvaisia. Nyt lapsi on 1v 5kk ja välillä joudun kantamaan rimpuilevan lapsen autoon kun keskeytän hyvät leikit... ;o)

Luulen, että asia on eniten lapsen luonteesta kiinni. Jos lapsesi on reipas ja vilkas niin sopeutuu varmasti ongelmitta ja viihtyy hoidossa, mutta jos taas lapsi on arka ja luonteltaan sellainen rauhallinen sivusta seurailija niin sopeutuminen voi olla vaikeampaa. itse sinä lapsesi parhaiten tunnet ja tiedät mikä on teidän perheen jäsenille paras vaihtoehto.

 

[Lapsesta riippuu]

miten hoitoon sopeutuu. Meidän esikoinen olisi varmaan seonnut, vierasti niin paljon melkein 1,5-vuotiaaksi saakka, että hoitoon sopeutuminen olisi taatusti ollut traumaattista. Kakkonen sitä vastoin on huomattavasti mukautuvaisempi, vierastaa kyllä, mutta ei mitenkään mahdottomasti.

Mitä siihen vanhemman lapsen hoitoon viemiseen tulee, niin kyllä ainakin meillä nyt 2,5 -vuotias kaipailee kovasti ohjelmaa. Ihan kotihoidossa on ollut, kapinoiden kestänyt 9 kk sen, että äidin huomio jakautuu kahdelle lapselle. Vauva on sitten saanut tietää olevansa ""ylimääräinen"", jatkuvasti mustasukkainen sisarus repimässä =( Meidän tilanteessa olisi ollut hyvä, että erittäinen aktiivinen esikoisemme olisi ollut pari kertaa viikossa hoidossa. Oltaisiin kaikki voitu paremmin. Nyt jatkuva isomman lapsen viihdyttäminen on uuvuttanut niin äidin kuin isänkin. Mutta kotihoito jatkuu, kun täällä meillä päin ei ole mitään kerhoja tai puistoja alle 3-vuotiaille. Lapsissa on eroja, meidän kakkonen on vähään tyytyväinen ja viihtyy hyvin itsekseen leluineen. Hänelle kotihoito sopii!