Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkoholismi on rankka sairaus sitä sairastavan läheisille, mutta ei pidä unohtaa et se joka sitä alkoholismia sairastaa ei nauti siitä niin itsekään vaikka toisin luullaan. Alkoholismi on oikeasti sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Vaikka se joskus läheisistä tuntuu ettei heistä välitetä ja tämä alkoholisti on itsekäs muttei se asia todellakaan niin mene.
Sanoppa, minkä luulet tässä olevan kaikista rankinta mulle, joka olen alkoholisti? :|
Se kun sä välität toisista. Sulla tekee toisten vuoksi pahaa sun oma sairaus ja siitä se kierre jatkuu vaan. Ja sä pelkäät sitä alkoholitonta elämää.
Niin. Selvinpäin kyllä pystyn olemaan, mutta ne painajaiset jotka tulee päälle sillon, ne on jotain sellasta etten niistä selviä avaamatta korkkia tai tekemättä jotain muuta yhtä typerää. Ja jumalauta että mie välitän minun läheisistä enemmän ku itestäni ikinä, mut olen niille enemmän ihminen ku juon. Selvinpäin olen hirviö. Piruilen ja vittuilen ja teen pahaa. Joillaki se on toisinpäin. Ja niin on ollu aina. Isäki tapas sanoa että sen jälkeen ku mulle teininä rupes viina maistumaan, muutuin paljon lempeämmäksi ja rauhallisemmaksi.
Koska kaikki, mitä teen päissään, voin tehdä myös selvänä ja toisin päin. Olen vaan jotenki, en tiä, ihmismäisempi.
Ja olen sen pari vuotta ollu selvänä välillä, minun elämä oli yhtä helvettiä. En vaan osaa olla itteni kans.
Siinä mielessä kai tämä on sairaus, että siihen olotilaan jää jotenki kiinni. Ku maailma ei enää näytäkään niin pahalta. Ku kaikki ei enää tunnukaan niin pahalta. Voi nauttia ihan tosissaan olostaan, elää.
Joillekki siitä juomisesta tulee paha olo. Morkkis ja paha mieli. Mulle ei, mulla se on toisin päin.