Kirjottelen tässä nyt vähän synnytyksestä kun tyttö makailee rinnalla lepäämässä
eli 11.10. alettiin käynnistää, kolme cytotec-murusta ehdittiin päivän aikana laittaa kohdunsuulle. Päivän mittaan tuli pientä supistelua mut illalla kymmenen aikoihin alko tosi kovat supistukset, kohdunsuu oli tollon 1 cm auki. Yön kärvistelin kipulääkkeitten voimalla ja viljapusseilla, aamulla supistukset alko laimenemaan ja torkuin hetken. Kahdeksalta meni lapsivesi ja alko KAMALAT supparit... Kivut oli ihan hirveet koko synnytyksen kun supistukset oli keinotekosia ja lähti niin rajusti liikkeelle. Puol ysiltä oltiinkin jo salissa. Ennen puol kymmentä kivut oli niin uskomattomat et sain epiduraalin vaikka en ollut edelleenkään auennut lisää... Epiduraali autto tosi paljon, ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä
mulle alettiin tiputtaa oksitosiinia että synnytys edistyis, olin sen jälkeen kauan 3-4 cm auki. Jossain kohtaa huomattiin laskuja vauvan sydänäänissä ja vauvalle pistettiin pinni päähän. Sydänäänet laski aina supistusten aikana ja mulle jouduttiin antamaan lisähappea. 16.15 alko ponnistuttamaan ja taas kipu oli ihan järkyttävä. Huusin ja itkin ja rukoilin et pääsisin sektioon, kätilö tarkisti tilanteen ja olin auennut 9 cm. Kätilö työnsi sormin loput reunst pois ja sain slkaa ponnistaa. Yhtäkkiä huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia, vauvan sydänäänet ja happiarvot oli pudonnu ponnistaessa. Alko kauhee sählinki kun vauva piti saada nopeasti ulos. Päähän laitettiin imukuppi ja noin 5 min päästä vauva saatiin ulos. Väliliha piti leikata ja lisäksi repesin, tikkejen tarkkaa määrää eivät suostu kertomaan mut yli 10... Vauva oli sininen ja eloton ja juoksutettiin ulos salista sanomatta mitään. Ikuisuudelta tuntuvan parin minuutin jälkeen joku tuli kertomaan että vauva alkoi hengittää. Se odottelu oli hirveempää ku mikään muu maailmassa...
reilun tunnin päästä sain vihdoin vauvan rinnalle kun saatiin lämpökaapissa virkistymään. Tyttö alkoi heti imeä hyvällä halulla <3 pisteitä tuli 4/6/8. 2885grammaa ja 49 cm, pipo 35,5cm
jälkeisten syntyminen sattus jonkun verran, kivuliainta siinä oli se kun kätilö paineli kohtua TOSI kovaa
ompelu ei tuntunut missään. Nyt on onneksi tyttö hyvässä kunnossa
mulla on paikat tosi kipeet kun tuli niin paljon tikattavaa mut kyl tää tästä. Synnyttämään en kyllä lähde enää ikinä, se oli mun elämän kamalin ja ihanin päivä. Onneks se on ohi ja sain siitä ihanan palkinnon <3 olo on vielkin vähän sekava, toivottavasti tästä saa selkoa...
niin ja vauva siis synty rv 37+6
mahdoinkohan unohtaa kertoa jotain oleellista...