Kiva, että tänne löytää koko ajan enemmän meidän ikäsiä äitejä.
Te jotka olette jo kokeneet synnytyksen, voisitteko jakaa kokemuksen meidän kanssa?
Otitteko mitään kivun lievitystä jne.
Moikka kaikille!
Mun la oli 21.4.2011, mutta tyllerö päätti ulostautua vasta 1.5.2011.
Vapunaattona mulla oli alaselkäkipuja koko päivän, mutta käytiin kaverin kanssa silti ravintolassa syömässä ja kävelyllä keskustassa.
Kahden aikaan yöllä selkäkivut kovenivat ja alkoi tulla supistuksia säännöllisesti.
Olin lämpimässä suihkussa jonnekin neljään saakka, mutta suihku ei enää auttanut suppareihin joten soitin kättärille ja sieltä toivotettiin tervetulleeksi.
Imuroin, meikkasin, jätin lapun kaverille joka oli yökylässä ja lähdin.
Saavuin kuudelta aamulla taksilla kättärille, synnytyksessä mukana ollut ystäväni oli siellä jo odottelemassa.
Aamu meni supistellessa, käveleskelin, hilluin suihkussa ja pyörittelin lantiota jumppapallon avulla.
Yhden aikoihin päivällä laitettiin epiduraalipuudutus joka ei tehonnut, kätilö meinasi, että johtui pituudestani ehkä.
Sitten laitettiin aquarakkuloita, suosittelen niitä todella!
Eli laitettiin piikillä steriloitua vettä ihon alle sellaisiksi rakkuloiksi.
Ensin laitettiin muutama alaselkään, ja kipujen yltyessä laitettiin lisää ja alavatsaan myös. Niiden rakkuloiden laitto sattui ihan p*rkeleesti, mutta vain about 20sek jonka jälkeen kivut lievenivät huomattavasti.
Ilokaasua kokeilin, mutta se ei mielestäni tehonnut itse kipuun lainkaan.
Tuli tosi känninen olo, eli kivun tunsi, mutta oli niin pöhnässä ettei sitä ajatellut.
Kahden jälkeen puhkaistiin kalvot, jonka jälkeen helvetti oli irti.
Avautumisen loppu 8-10cm oli
todella kivulias ja keskityin täysillä vain hengittämään, sattui niin paljon.
Kun olin avautunut kokonaan, koitti hetkellinen helpotus ja kivut hävisivät.
Sitten vauva alkoi painaa aivan jumalattoman paljon, ja sain luvan alkaa ponnistaa.
Siirryin Relaxbirth-synnytystukeen istumaan, kätilö laittoi sellaset valjaat mulle päälle, että pysyn siinä tukevasti ja laitoin kädet tukevasti käsinojien välistä, jotta saa niistäkin tukea ja voimaa.
Siinä sitten pari kertaa ponnistelin, loput hoiti vauva itse. Ulkona neiti oli 15:59.
Synnytyksessähän ei tarvi ponnistella, kohtu on lihas joka ponnistaa itse vauvan ulos, mutta yleensä synnyttäjälle itselleen tulee tarve ponnistaa.
Koin tuossa Relaxbirth-synnytystuessa synnyttämisen ihanaksi kokemukseksi, mulla oli jo raskauden alusta asti selvää, että puoli-istuen sängyllä en missään tapauksessa synnytä, koska se asento jo lisää repeämiä ja on tuskallisempi äidille sekä epäergonominen kätilölle. Jos joskus vielä synnytän, haluan ehdottomasti ponnistaa toisessakin synnytyksessä istualteen.
Synnytyksen jälkeen mut ommeltiin, vauva oli samalla rinnalla ja mun paidan alla turvassa. :heart:
Mulle tuli toisen asteen repeämät, jotka paranivat kuukaudessa täysin.
Episiotomiaa ei tehty, enkä olisi halunnutkaan.
Väliliha ei revennyt, mutta klitoris repesi ja sisäisiä repeämiä tuli myös.
Synnytyksen ja tikkailujen jälkeen kävin salissa suihkussa ja kävelin vauvan kanssa osastolle huoneeseen jossa muutaman tunnin vauvan intensiivisen tuijottelun jälkeen nukuttiin molemmat makoisat unet.
Synnytys kesti siis kokonaisuudessaan 14h, josta sairaalassa 9h.
Ystävä mukana oli valtavan hyvä juttu, olisin kuollut tylsyyteen yksin siellä.
Ystävästä oli apua ihan vaan siinä, että hän jutteli koko ajan kaikenlaista ja siksi mäkään en "vellonut" siinä kivussa vaan kuuntelin myös hänen juttujaan siinä samalla, vaikka en välillä jaksanut vastata.
Päällisinpuolin synnytys oli aivan mahtava kokemus, yllätti kuinka helppo tapahtuma se lopulta olikaan. Voisin synnyttää vaikka heti uudelleen, mutta niitä jälkioloja en ihan heti haluaisi.
Yllätyin myös siitä, että kuinka yksinkertainen koko tapahtuma oli.
Olin luullut, että synnytyksessä olisi kätilön lisäksi hoitajia ja että synnyttäjä huutaa ja kiroilee, mutta mun synnytyksessä oli läsnä mun lisäksi ystävä ja se yksi kätilö. Ääntä en korottanut missään vaiheessa.
Tsemppiä kaikille synnytyksiin, kysykää toki lisää jos kiinnostaa.
Synnytykseen ja vauvaan liittyy niin paljon kaikkea ettei tässä nyt tule edes kaikkea mieleen!
Ai niin, olen siis kohta 5kk ikäisen Adanna-tyttösen 92-syntynyt äiti Helsingistä! :wave: