= /

Mä en jaksa :ashamed:

Mä en käsitä mitä mun pitää tehdä tuolle lapselle..

Se ei ole puhunut sanaakaan kohta neljään päivään, eikä mennyt kouluun.

syö kuitenkin, ja "toimii" mut..

Kuraattorille yritin taas äsken soittaa, mut en saanut kiinni.

Itkettää tuon lapsen puolesta, sillä on ihan kamalan paha olla, tiedän et se pitäis pakottaa kouluun (ja olen yrittänytkin, uskokaa pois) mut toisaalta sydäntä raastaa pakottaa se sinne mikä tän tilanteen ilmeisesti on aiheuttanut.

Aika varmaankin auttaisi, mut eihän tuo voi olla pois koulusta, samoin asioiden selvittäminen, mut milläs selvität kun ei se puhu?

Nyt oikeesti tuntuu siltä, et tekis mieli luovuttaa, mut sitä en tietenkään tee.

Illalla huomasin, et mulla on koko kroppa täynnä pientä näppylää, stressi aiheuttanut, ruoka ei maistu ja vituttaa |O

Pahinta tässä on nyt se, et tää tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, puheliaasta mykäksi, iloisesta surulliseksi, oikeestaan yhdessä yössä :/

miks mä en osaa auttaa sitä, miks mä oon niin huono? :ashamed:
 
vieras
Perheneuvola voi ehkä auttaa, on ns koulun ulkopuolinen. Opettajana en ehkä saisi sanoa näin, mutta ei se muutaman päivän/viikon poissaolo kummia tee. Ole paikalla, läsnä ihan fyysisesti niin paljon kuin voit, se auttaa vaikka tällä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Puhu lapsellesi siitä kuinka paljon hänestä välität, miten häntä rakastat - lapsi saattaa niin helposti tuntea syyllisyyttä vielä siitäkin, että aiheuttaa mielipahaa vanhemmilleen.
 
olis tietysti pitänyt jatkaa tähän samaan..mut tässä siis samasta aiheesta:

http://keskustelu.kaksplus.fi/t862814

14v poika on kyseessä, kasilla on.

Mä istuin jo aamulla 1,5 tuntia tuolla sen sängyn vieressä, tulin hetkeks pois.Pakko hengähtää itsekkin välillä..
 
voi surku.. taitaa tosiaan olla paha tilanne kun ei poika puhukaan :hug: Voimia teille ja toivottavasti asiat alkais pian selviämään..
Yritä tosiaan löytää joku luotto henkilö jolle poika puhuis.. osaisko pojan isä jutella pojan kanssa?? Jos olisi helpompi puhua miehelle? Niin että miehes jotenki ilmaisis että kyllä poikakin voi kertoa tunteistaan ja saa itkeä jne...
 
No niin, kuraattori soitti.

Viikonlopun suunnitelma on, et mä haalin kaikki mahdolliset ihmiset jotka tolle on tärkeitä, käymään, yksi kerrallaan tietysti, ja toivotaan et edes joku sen saa avautumaan.

Ja jos ei saada sitä puhumaan, on sitten terveyskeskus tms seuraava osoite.Mut se vasta sitten maanantaina, jos edistystä ei tule, mut aiemmin jos jotain takapakkia tästä tulee.

 
Olisko sellaista kaveria jolle voisit jutella. Jos joku osaisi kertoa mitä on tapahtunut? Onko lapsesi ollut ennen tätä seurallinen,puhelias tms? kiusattu?

p.s Mulle ei suostu nyt aukeamaan tuo laittamasi linkki. Kone käy jotenkin hitaalla... eli voin olla ihan hakoteillä kun en tiedä taustoista.
 
Voi että tulee ihan pahamieli teiän puolesta :'( Omaa esikkoa kiusattiin ala-asteella ja koko kevätlukukausi meni sen takia pilalle. Yritettiin auttaa ja reksi vältteli velvollisuuksiaan puuttua tilanteeseen, väitti vielä ettei hän voi puuttua tilanteeseen koska laki kieltää jne...vasta kesällä saimme tietää ettei reksi puhunut totta |O
Onneksi yläasteella tilanne muuttui radikaalisti, sillä täällä on nolla toleranssi yläasteella kiusaamisen suhteen (siellä puututaan jopa siihen, jos opettaja kiusaa oppilasta).
 
Alkuperäinen kirjoittaja hinku:
Olisko sellaista kaveria jolle voisit jutella. Jos joku osaisi kertoa mitä on tapahtunut? Onko lapsesi ollut ennen tätä seurallinen,puhelias tms? kiusattu?

p.s Mulle ei suostu nyt aukeamaan tuo laittamasi linkki. Kone käy jotenkin hitaalla... eli voin olla ihan hakoteillä kun en tiedä taustoista.
Juu, on sellaisia kavereita, pitää illalla ottaa niihin yhteyttä, nyt ovat koulussa.

Sällillä on ollu ongelmia (ei tämmöistä kuitenkaan) sekä itsensä et muiden kanssa, oli pienempänä räjähdys altis, raivareita sai jne, sitä sit osa luokkakavereista alkoi käyttää hyväkseen, ärsyttivät ja ärsyttivät niin kauan et tuo hermostu ja joutui ongelmiin.
Siitä päästiin sitten eroon ja tuo on tässä vuosien aikana oppinut hillitsemään itsensä, mut luultavasti nyt mennyt sit liian pitkälle, eli kerää kaikki itseensä, eikä pysty järkevästi "tyhjäämään päätään" ja nyt ollaan sit tässä.
Viime vuonna oli kiusaaminen pahana, keväällä kun asiaan puuttui rehtori, se helpotti ja kesä meni loistavasti, ehkä sit liiankin hyvin..
Joku oppilas oli eilen opettajalle sanonut, et jotain koulussa on ollut, mut ei niin pahana ku viime vuonna :headwall: tosi lohduttavaa :/

 
Toi kuulostaa tosi pahalta :eek: Toivottavasti saatte asiaan jonkilaisen ratkaisun ja tilanne laukeaa.

Voi olla aika naiivi ehdotus, mutta olisko jostain harrastuksesta apua? Sitä kauttahan saa uusia ystäviä ja itsevarmuutta sekä sellaisia ihmisiä ympärille jotka tulee väliin jos kiusataan. Harrastuksen kautta saa sitä ylimääräistä energiaakin tahkottua pois ja nollattua tilannetta.
 
No niin..
Eilen sitten isänsä soitti pojalle, ja hetken puhui puhelimessa sopivat viikonloppuna näkevänsä (pyysin isää soittamaan, et saadaan edes jollekkin se puhumaan )

Sitten tuli yks sen kaveri käymään, ja noin 10min se oli taas "normaali" leikki pikkusiskonsa kanssa taas ja alkoi puhumaan.

Nyt sit edessä asioiden selvittelyä, eilen ei vielä suostunut mykkäkoulustaan puhumaan, toivottavasti tänään jo jotain.

kauhulla odotan maanantaita, saa nähdä miten käy, mut, nyt olen tyytyväinen siihen, et se edes puhuu jotain, edes vähän positiivista, vaikka eihän tämä asia ole vielä selvä.
 

Yhteistyössä