7. vuoden kriisi

[kolmikymppnen]

Moi!

Meillä on 6. vuosi parisuhteessa lähtenyt juuri käyntiin. Pitkän taipaleen yhdessä kulkeneet, kertokaa, varoittakaa vaaroista, ja ennenkaikkea: mistä johtuu niin sanottu seitemännen vuoden kriisi, joka kuulemma johtaa yleensä joko eroon tai sitten entistä parempaan suhteeseen.

Mitä kriisi pitää sisällään ja mitä kannattaa ottaa huomioon?

Tämä kysymys kumpuaa siiitä, että meillä nämä kriisin merkit ovat ilmassa erittäin vahvasti. Olen alkanut huomata että en enää katso miehen vikoja läpi sormien, eikä hänkään minun. Ollaan alettu riidellä paljon. Välillä tuntuu että ero häämöttää, tai ainakin molemmat laskeskelemme jo suhteen plussia ja miinuksia. Välillä salamoi. Mitä tehdä että kriisi ei pääse tämän pidemmälle?

 

[kolmikymppinen]

meillä on 6. vuosi parisuhteessa lähtenyt juuri käyintiin!

 

[olen pieni muksis]

Meillä tuli 6. vuoden kriisi. Tai ei mitään erityistä, vaan ehkä kumpikin huomasi aidan toisella puolen vihertävän ja kotinurmen olevan tylsä, siisti ja tasainen... (tosi hieno vertauskuva). Eroakin yritettiin, vaan otti sekin liian koville. HIrveää kipuilua ja kyllästymistä oli ilmassa. Katseet harhailivat aidan yli. Sitä kesti noin vuoden verran ja välillä ihmettelen, että miten edes jaksettiin siinä ohuen langan varassa roikkua. Muutos parempaan tapahtui yllättäen. Yhtäkkiä vain huomattiin, että me viihdytäänkin tosi hyvin yhdessä - kaikesta huolimatta. Ehkä rakastuttiinkin uudelleen toisiimme. Nykyisin elämä hymyilee ja 10 yhteistä vuotta on plakkarissa.

 

[olen pieni muksis]

Niin ja ehkä se mitä kannattaa ottaa huomioon on tosiaan se, että punnitkaa tarkkaan haluatteko katsoa suhdettanne kaikesta huolimatta eteenpäin. Te itse arvioitte sen, onko se kaiken kriiseilyn arvoista. Loputtomiin ei tietysti kannata venyttää kriisiäkään, joten keskustelkaa avoimesti tunteistanne. Siitä mihin toisessa rakastuitte, mikä on hyvää ja mikä huonoa (ennen ja nyt).

 

[tuttu ja turvallinen]

meillä on se seitsemäs vuosi parhaillaan menossa ja kriisi päällä. tai lähinnä kai se kriisi on minulla, mies tuntuu ainakin päällisin puolin olevan varsin tyytyväinen. yhdessä ollaan oltu teineistä saakka, joten minun kohdalla tämä kriisi johtuu lähinnä siitä, että aidan takana oleva maailma on alkanut houkuttelemaan yhä enemmän ja enemmän. kun on ollut vain yhden miehen kanssa, alkaa sitä pakostakin jossain vaiheessa miettimään, millaista se olisi jonkun toisen kanssa... Kaikki kaverit alkavat avioitua ja saada lapsia, ja paine meilläkin siihen olisi kova (ei siis omalta puolen, vaan lähinnä sukulaisten ja tuttavien...). nyt olenkin alkanut todenteolla kyseenalaistamaan, onko tämä se mies, jonka kanssa haluan mennä naimisiin jne. ikää tulee kuitenkin koko ajan lisää, on vähän sellainen fiilis, että nyt pitäisi alkaa päätöksiä tekemään...

en siis osaa antaa mitään neuvoja, miten tästä pääsee yli, sillä itsekin sitä kovasti mietin...

 

[vieras10]

Edellinen vastaaja ei ainakaan ole yksin. Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin. Ja ei, en minäkään tiedä miten tästä pääsee yli, tai että pääseekö edes. Aiemmista kriiseistä on aina selvitty. Meillä kyllä tulee jo 10 vuotta täyteen mutta jotain on nyt muuttunut. Tuntuu että minä olen muuttunut mutta mies ei. Ikään kuin hän ei enää olisikaan sellainen jonka haluan.

 

[mies1]

Parisuhde on tahdon asia, eikä riitä, että yksi tahtoo.
Puoliso pitää nähdä haluttavana, eikä negatiivisena.
Kysymys on viimekädessä vain tunnetasolla.

 

[Pah!]

Kriisit, pah! Kuten edellinen sanoi, parisuhden on tahdon asia. Kaiken maailman kriiseihin on helppo vedota, jos itse ei osaa päättää.

 

[VanhaFrouva]

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä n. 31v, naimisissa 25v.
Mitään kriisejä emme ole kokeneet.
Toki liittomme on ajan myötä muuttunut.
Joskus on ollut vaiheita että toinen ärsyttää jo ihan pelkällä olemassa olollaan, mutta silloin on pitänyt mennä itseensä ja käydä itsensä kanssa syvällisiä keskusteluja mikä loppujen lopuksi onkaan vikana.
Usein tyytymättömyys itseen on se asia joka loppujen lopuksi ärsyttää.

Täytyy myös ottaa huomioon että ihminen muuttuu koko ajan, kukaan ei ikuisesti pysy samanlaisena.
Mutta täytyy punnita suhteen hyvät ja huonot puolet ja ennenkaikkea omat hyvät ja huonot puolensa ennenkuin lähtee mitään ratkaisuja tekemään.

Nuo suhteen vuosiluvuille "määrätyt" kriisit ovat kyllä pelkkää potaskaa.

 

[mies1]

Samoilla linjoilla edellisen kanssa, mutta kannattaa myös huomioida oma ja puolison jaksaminen; silloin kun on voimat loppu on loopu myös usein kärsivällisyys. Hyvävoimaisena jaksaa huonojakin jaksoja paremmin.
Kyllä minä syytän myös stressaavaa työtä, liian lyhyitä yöunia ja jopa liikunnan puutetta. laittakaa ensin nämä omaan ja puolison terveyteen liittyvät asiat kuntoon ja katsokaa sitten uudelleen miltä elämä maistuu.

 

[n30]

Meillä on kohta suhteen 7. vuosipäivä. Kriisejä ei ole ollut tai ehkä olen kriiseillyt pikkuisen itsekseni. Liittyy varmaan omaan "aikuiseksi kasvamiseeni". Suhteessamme on tähän asti ajateltu, ettei haluta lapsia eikä tarvitse mennä naimisiin. Nyt kuitenkin ajattelen, että ehkä haluaisin lapsen. Kuulin lääkäriltä, että minun tapauksessani ei kannata kauaa enää odottaa...Miehen kannan tiedän, jännittää puhua hänelle asiasta. Tämä mies on kuitenkin lasta tärkeämpi.