V
vierailija
Vieras
Ukrainan tilanteen jatkuvasti kiristyessä alkaa olla syytä mahdollisimman objektiivisesti katsoa mitä vaihtoehtoja tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voisiko tilanteelle oikeasti tehdä jotakin, jottei se menisi aivan tolkuttomaksi?
Tilanteen vakavuus on siinä, että Venäjän mielestä kyseessä on "eksistentiaalinen (eli olemassa oloa uhkaava) kriisi", kun taas länsiliittouma (johon kuuluvat periaatteessa USA ja EU sekä jotkut muut länsimaalaista globalismia kannattavat maat kuten Australia) on omien sanojensa mukaan vanhaa tuttua "demokratiaa ja vapautta" puolustamassa.
Lännessä maalaillaan uhkakuvaa, että jos Venäjä voittaa Ukrainassa (mitä se sitten pitääkään sisällään) imperialistinen Putin ei pysähdy Ukrainaan, vaan jatkaa vanhan Neuvostoliiton uudelleen kokoamistaan ja uhkaa siten pian muitakin naapureitaan valtauksella. Innokkaimmat Venäjän vastustajat vaativat jo avoimesti Venäjän pysättämisen lisäksi sen totaalista tuhoamista. Siksi ehkä Venäjän näkökulmalla saattaa olla todenperäinen tausta. Sen olemassaolon oikeutusta todella uhkaillaan.
Tässä siis tämänhetkinen tilanne. Koska Venäjä katsoo nyt taistelevansa olemassaolonsa puolesta, se saattaa hyvinkin tarttua äärimmäisiin keinoihin puolustaakseen oikeutustaan. Venäjä ei mitä todennäköisimmin lainkaan bluffaa, kun se toistuvasti muistuttaa siitä, että se on valmis puolustautumaan jopa ydinasein. Ja kuten jokainen ajatteleva olento varmasti ymmärtää, tämä johtaisi hallitsemattomasti niin kutsuttuun "Mutual Assured Destruction" (MAD) eli totaalisesti varmistettuun molemminpuoliseen tuhoon.
Toisaalta länsiliittoumakaan ei ole valmis luovuttamaan mistään hinnasta. Se vannoo, että Ukraina liitetään NATOon ennemmin tai myöhemmin, vaikka tämä on Venäjälle ehdoton EI, ja se ei missään nimessä aio antaa Venäjälle tilaisuutta julistaa Ukrainan tilanteessa voittoa. Päinvastoin länsi aikoo vaatia Venäjää kunnioittamaan Ukrainan vuoden 1991 rajoja, jolloin se joutuu palauttamaan sekä Ukrainan itäosat että Krimin. Venäjä ei näistä itseensä liittämistä pyytäneistä alueista enää kuitenkaan aio erota.
Kyseessä on siis todellinen umpikuja, jossa kahden eri näkemyksen välille näyttää olevan täysin mahdotonta aikaansaada sovintoa - ellei sitten jompikumpi osapuolista ole valmis tekemään perustavanlaatuisia kompromisseja.
Alussa tämä olisi ollut helppoa: jos Ukrainassa ei oltaisi provosoitu vallankaapausta, sitä seuranneita tapahtumia ei olisi lainkaan tullut. Ukrainan ja Venäjän välillä olisi edelleen hyvät kauppasuhteet, ja demokratian kehitys ja länteen liittymisen pyrkimykset olisivat vapaasti ja luonnollisesti saaneet kehittyä.
Vielä matkan varrellakin olisi ollut mahdollisuuksia kompromissiin, vaikka Venäjä sitten sai mahdollisuuden omia sitä äänestäneen (eli demokratiaa!) Krimin itselleen. Itäisille alueille olisi annettu enemmän itsenäistä päätäntävaltaa (eli demokratiaa!) ja ne olisivat pysyneet Ukrainan alueina.
Mitä pidemmälle kriisi on kehittynyt, sitä huonommaksi ovat Ukrainan kortit käyneet, sillä Venäjä on kaikista lännen maalaamista visioista huolimatta se osapuoli, joka lännen aseellisesta tuesta huolimatta on niskan päällä. Tietenkin NATO voisi suoraan puuttua peliin, mutta se tietäisi muutamassa hetkessä koko maailman mittaista tulipätsiä.
Tässä vaiheessa neuvottelut olisivat vielä mahdollisia, ja sen puolesta puhuvat monet viisaat. Toiset puolestaan haluavat lisätä Venäjän vastaista toimintaa hinnalla millä hyvänsä. Jälkimmäisen vaihtoehdon vakavana ongelmana on kuitenkin se, ettei se mitenkään voi päätyä onnellisesti koko ihmiskunnan kannalta.
Mitä vaihtoehtoja Ukrainan kriisin pysäyttämiseksi sitten voisi olla tarjolla? Miten kukin osapuoli voisi ajatella joustavansa ehdottomista vaatimuksistaan? Sillä jotakin joustoa vaaditaan tämän umpisolmun avaamiseksi.
Tarjoan tässä vakavasti ja asiallisesti asiaan suhtautuville lukijoille alustan tehdä rakentavia ehdotuksia, ennen kuin itse jatkan niiden pohtimista.
Tilanteen vakavuus on siinä, että Venäjän mielestä kyseessä on "eksistentiaalinen (eli olemassa oloa uhkaava) kriisi", kun taas länsiliittouma (johon kuuluvat periaatteessa USA ja EU sekä jotkut muut länsimaalaista globalismia kannattavat maat kuten Australia) on omien sanojensa mukaan vanhaa tuttua "demokratiaa ja vapautta" puolustamassa.
Lännessä maalaillaan uhkakuvaa, että jos Venäjä voittaa Ukrainassa (mitä se sitten pitääkään sisällään) imperialistinen Putin ei pysähdy Ukrainaan, vaan jatkaa vanhan Neuvostoliiton uudelleen kokoamistaan ja uhkaa siten pian muitakin naapureitaan valtauksella. Innokkaimmat Venäjän vastustajat vaativat jo avoimesti Venäjän pysättämisen lisäksi sen totaalista tuhoamista. Siksi ehkä Venäjän näkökulmalla saattaa olla todenperäinen tausta. Sen olemassaolon oikeutusta todella uhkaillaan.
Tässä siis tämänhetkinen tilanne. Koska Venäjä katsoo nyt taistelevansa olemassaolonsa puolesta, se saattaa hyvinkin tarttua äärimmäisiin keinoihin puolustaakseen oikeutustaan. Venäjä ei mitä todennäköisimmin lainkaan bluffaa, kun se toistuvasti muistuttaa siitä, että se on valmis puolustautumaan jopa ydinasein. Ja kuten jokainen ajatteleva olento varmasti ymmärtää, tämä johtaisi hallitsemattomasti niin kutsuttuun "Mutual Assured Destruction" (MAD) eli totaalisesti varmistettuun molemminpuoliseen tuhoon.
Toisaalta länsiliittoumakaan ei ole valmis luovuttamaan mistään hinnasta. Se vannoo, että Ukraina liitetään NATOon ennemmin tai myöhemmin, vaikka tämä on Venäjälle ehdoton EI, ja se ei missään nimessä aio antaa Venäjälle tilaisuutta julistaa Ukrainan tilanteessa voittoa. Päinvastoin länsi aikoo vaatia Venäjää kunnioittamaan Ukrainan vuoden 1991 rajoja, jolloin se joutuu palauttamaan sekä Ukrainan itäosat että Krimin. Venäjä ei näistä itseensä liittämistä pyytäneistä alueista enää kuitenkaan aio erota.
Kyseessä on siis todellinen umpikuja, jossa kahden eri näkemyksen välille näyttää olevan täysin mahdotonta aikaansaada sovintoa - ellei sitten jompikumpi osapuolista ole valmis tekemään perustavanlaatuisia kompromisseja.
Alussa tämä olisi ollut helppoa: jos Ukrainassa ei oltaisi provosoitu vallankaapausta, sitä seuranneita tapahtumia ei olisi lainkaan tullut. Ukrainan ja Venäjän välillä olisi edelleen hyvät kauppasuhteet, ja demokratian kehitys ja länteen liittymisen pyrkimykset olisivat vapaasti ja luonnollisesti saaneet kehittyä.
Vielä matkan varrellakin olisi ollut mahdollisuuksia kompromissiin, vaikka Venäjä sitten sai mahdollisuuden omia sitä äänestäneen (eli demokratiaa!) Krimin itselleen. Itäisille alueille olisi annettu enemmän itsenäistä päätäntävaltaa (eli demokratiaa!) ja ne olisivat pysyneet Ukrainan alueina.
Mitä pidemmälle kriisi on kehittynyt, sitä huonommaksi ovat Ukrainan kortit käyneet, sillä Venäjä on kaikista lännen maalaamista visioista huolimatta se osapuoli, joka lännen aseellisesta tuesta huolimatta on niskan päällä. Tietenkin NATO voisi suoraan puuttua peliin, mutta se tietäisi muutamassa hetkessä koko maailman mittaista tulipätsiä.
Tässä vaiheessa neuvottelut olisivat vielä mahdollisia, ja sen puolesta puhuvat monet viisaat. Toiset puolestaan haluavat lisätä Venäjän vastaista toimintaa hinnalla millä hyvänsä. Jälkimmäisen vaihtoehdon vakavana ongelmana on kuitenkin se, ettei se mitenkään voi päätyä onnellisesti koko ihmiskunnan kannalta.
Mitä vaihtoehtoja Ukrainan kriisin pysäyttämiseksi sitten voisi olla tarjolla? Miten kukin osapuoli voisi ajatella joustavansa ehdottomista vaatimuksistaan? Sillä jotakin joustoa vaaditaan tämän umpisolmun avaamiseksi.
Tarjoan tässä vakavasti ja asiallisesti asiaan suhtautuville lukijoille alustan tehdä rakentavia ehdotuksia, ennen kuin itse jatkan niiden pohtimista.
