6v ruvennu saamaan ihan kamalia raivareita, oon ihan mykistyny kun koko lapsi on ihan muuttunu....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja monsterin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

monsterin äiti

Vieras
ollu aina rauhallinen ja pohdiskeleva poika, ei mikään rämäpää, mutta vauhtiakin löytyy. hoikka ja pitkä, mutta ei tippaakaan urheilullinen, ollaan yritetty perheenä luistella ja hiihtää ja pyöräillä jne, mutta kun ei niin ei. kirjoittamaan oppi just 5v täytettyään ja numerot on kiinnostanut aina. humoristinen ja hauska poika laajalla sanavarastolla, on osannut aina harmituksensa purkaa puhumalla ja juttelemalla.

mutta nyt siitä on tullu ihan "hirviö" :o
KAIKESTA tapellaan ja jos ei saa tahtoaan läpi huutaa ja kiljuu niin että meinaa oikeesti kuulo mennä! hermot menee joka asiasta ja mikään ei toimi... koko ajan on tylsää ja ei oo mitään tekemistä ja kun ehdottaa jotain niin ei käy... ja sit on tullu tää dramaattisuus.. huh... "ai mä en ENÄÄ IKINÄ voi mennä Pekalle leikkiin!!" joo just niin, ihan oikeen ymmärsit.... :D

tänään sai ihan kamalan raivarin mummulassa kun en antanut jäädä yöksi, kiljui ja raivosi, huusi ja meuhkasi, heitteli tavaroita ja läpsi itseään... heitin koko jannun sisävaatteilla autoon ja roiskasin haalarin syliin, iskin vöihin ja lähdettiin kotiin.... matkalla sitten rauhottu, mutta huhhuh sanon minä :o

sanokaa et tää on ihan normaalia vai oonko mä tehny kauheen kasvatusvirheen jossain välissä? :D
 
Hei. Mulla ei ole henk koht kokemusta asiasta,mutta just muutama päivä sitten eräässä äitien tapaamisessa oli puhetta "6v-uhmaiästä". Siis että just eskari-iässä monille lapsille puhkeaa "toinen uhmakausi" joka on jotain taapero/leikki-iän uhman ja murrosiän väliltä. Se on jonkinlaista itsenäistymisen alkua,kun lapsi alkaa toisaalta olla jo "iso",kokeilee vanhempien hermoja/sääntöjä/rajoja,mutta toisaalta haluaa vielä olla se pieni lapsi eli varmistaa että vanhemmat rakastaa vaikkei oliskaan aina kiltti tms.

Varmasti on raskasta aikaa,joten paljon voimia ja pitkää pinnaa sulle ap!
 
Onko koska täyttänyt 6v? Meillä tuollainen touhu alkoi vähän sen jälkeen kun poika täytti 6v. Meillä poika on kyllä aina ollut vilkas ja kiinnostunut urheilusta, mutta nuo raivokohtaukset olivat shokki. Jopa niin suuri, että puhuin niistä päiväkodin vasu-keskustelussakin. Poika täyttää ensi kuussa 7 ja sama meno jatkuu. Välillä parkuu jopa kaupassa, jos ei saa juuri niin isoa karkkipussia kuin haluaa tms. lyyhistyy lattialle jne. :D Kyllä hävettää. Mitään tälläistä ei ole ollut sitten uhmaiän vuosikausiin ennen tätä.

Yleensä yritän puhua järkeä, joskusa auttaa, useimmin ei. Toinen mikä meillä on,että poika ei usko,ei sitten millään. Uhmaa selvästi, kun huomaa, että niin voi halutessaan tehdä. Aaarg! Aina melkein sitä joutuu sitten kovalla äänellä käskemään, kun ei muuten usko. Huh huh!
 
Tervetuloa 6-vuotiaiden maailmaan :D Aiemmat uhmat on aika pientä siihen nähden. Minulla ihan samanlainen poika kuin kuvasit, mutta tulisuutta on löytynyt aiemminkin. 6v kun täytti, alkoi sama vaihe, joka jatkuu edelleen ekalla.
 
Kuin olisin itse tuon kirjoittanut, sillä erotuksella että meillä on tyttö. Joka tosin on aina ollut enemmän tai vähemmän "haasteellinen", mutta nyt on juurikin meneillään tuo "ei ole mitään tekemistä"- vaihe, kaikki tapahtuu kitisemällä ja saa myös raivareita. Ja tuo ylidramatisointi . Jos jotain kieltää, niin se automaattisesti tarkoittaa ettei ikinä.

Hermoja koetellaan, mutta mä luotan siihen että menee joskus ohi. Tyttö täyttää siis heinäkuussa seitsemän.
 
meidän ipana täytti just 6v ihan hiljattain... tuntuu et päässä napsahti tasan sillä syntymähetkellä :D

ja yhtenä juttuna vielä tuo, että ei enää tottele eikä usko mitä sanotaan!! aivan sairaan ärsyttävää, jopa ärsyttävämpää kun se raivoominen, se saa mut lähinnä naureskeleen kun on niin teatraalista.. en mä lapselle päin naamaa naura, mutta tiedätte kai mitä tarkotan... :)

oon aina saanu olla ylpee siitä et mun lapsen on voinu ottaa aina ja joka paikkaan mukaan, on aina osannu käyttäytyä, ihan pienenäkin, ei koskaan ole ollut sitä vaihetta et olis laittanu suuhun kaiken mitä saa käsiinsä, ei oo juuri kitissy eikä varmaan koskaan reissuilla kiukutellu, mutta nykyään... mä en välttämättä jaksa ottaa sitä ees ruokakauppaan mukaan kun saattaa just heittäytyä siellä lattialle karjuun jostain ihan pöljästä asiasta eikä auta mitkään puheet, uhkailut, kiristykset tai lahjonnat ja naama punasena saat kantaa ostokset ja sätkivän ja huutavan lapsen ulos kaupasta... kamalaa :D
 
[QUOTE="solen";23580716]Tutun kuuloista. Huomaavaiselle ja kiltille lapselle tullut nyt ihan vastakkainen ääripää. Täällä myös odotellaan milloin alkaisi helpottamaan.[/QUOTE]

jollain tapaa oon osannu odottaakin jotain "kapinavaihetta" kun ollut tosiaan niin helppo syntymästään asti, mutta kapinavaiheesta tulikin apinavaihe :D

mun mies oli 24 kun alettiin seurusteleen eikä se oo koskaan mun aikana heittäytyny kaupan lattialle huutaan, että ehkä se loppuu joskus :D
 
Meillä poika täytti maaliskuussa 6v ja rauhallisesta pojasta on tullut ihan hirviö. Huutaa, kinaa, väittää vastaan ja kiljuu. Kiusaa pikkusiskoaan (5v ) mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Välillä jopa lyö häntä, vaikka sitäkään ei ole koskaan tehnyt. On ollut erittäin rauhallinen "taiteilijatyyppi" mietiskelijä, mutta nyt on kyllä aivan kamala. Ei hänellä ole edes ollut tähän mennessä mitään uhmaa. No, nyt on ja aivan kamala onkin!!!!
 

Yhteistyössä