6-vuotias poika ja paha uhma

["muumimamma"]

en enää pärjää sen kanssa. Jos ei saa tahtoaan läpi huutaa raivoaa räkii jopa
lyö. Silloin kun olemme molemmat paikalla.
Ei ole hirveän kivaa, kun joka ilta kerrostalossa alkaa pikkumiehen uhma raivarit.
Kun olemme kahdestaan niin se ei ole niin pahaa.
Mies antaa periksi helpommin kuin minä.
Pikkumies saa raivarit, jos ei pääse tietokoneelle. Minä sen pystyn pitämään,
mutta mies antaa periksi.
Mitä tässä enää voi tehdä. Onko tuollainen käytös edes normaalia.
Tätä on nyt kestänyt n. kuukauden verran.
Itselläni on vielä krooninen sairaus, jota tälläiset uhmat eivät ainakaan paranna.

Apuja kaivataan.

 

[pitkää pinnaa]

Kun ei pitäisi antaa periksi. Mies kaivaa syvää uhmakuoppaa periksi antamalla. Olkaa johdonmukaisia ja samaa mieltä rajoista ja rangaistuksista.

 

["neljän äiti"]

Ihan normaalia on. Hakee rajoja. Periksi ei saa antaa jos on jotain kieltänyt. Pahin tilane on se jos toinen kieltää ja toinen myöntää, lapsi menee siitä ihan sekaisin. Tehkää tarkat pelisäännöt ja sopikaa miten "kilarit" saadaan menemään ohi, eli miten toimitaan kun uhmakohtaus tulee. (nämä sii ssilloin kun on hyvä tilanne päällä, kosk akohtauksen tullessa lapsi ei ole kovin vastaanottavaisella tuulella) Teillä voi olla vaikka joku yhdessä mietitty "koodisana", kun aikuinen sanoo sen, niin lapsi menee esim ennalta sovittuun paikkaan rauhoittumaan ja tulee takaisin kun ei enää raivoa.