uhmaapa hyvinki...ennen niin reipas ja sopeutuva tyttö on nykyisin mitä milloinkin.
On välistä niinreipas, huomaavainen, aurinkoinen, itse rakkaus... seuraavassa hetkessä mököttää, kiusaa pikkuveljeä, huutaa, raivoaa, ovia paiskoo, kun seuraavassa hetkessä taantuu ihan vauvaksi, ei muka osaa, tekee ihan tyhmiä, mitä tosiaanki tieteää ettei saa tehä.....
Siinäpä sitten osaat olla aina oikein reagoimassa joka tilanteelle... :\|
Mutta sitä kasvuahan tämä on, ihan tervettä uhmaa, haetaan omaa reviiriä, uutta minää ja omaa tilaa.Ollaan vielä pikkutyttöjä, mutta samalla halutaan olla jo vähän isonpaa..
kunpa sitä vaan jaksaisi/osaisi joka tilanteessa rakkaudella kurittaa ja kasvattaa, ymmärtää tätä pikkuihmisen mieltä... :heart: