6-vuotiaan pelot

[Tihis]

Onko normaalia, kun syksyllä eskariin menevä tyttö pelkää muutamaa asiaa:

Yksi pelko on tulipalo. On illalla usein sanonut, että on "huonoja ajatuksia" ja sitten on puhunut tulipalon pelosta. Sitten katsotaan yhdessä liesi ja saunan kiuas, että ovat poissa päältä ja lapsi nukahtaa äidin kainaloon ja nukkuu levollisesti aamuun asti. Olen sanonut, että hyvä kun puhuu ja sitten on juteltu pelosta vähän aikaa ja sen jälkeen kivoista asioista.

Sitten kun ajan autoa, lapsi kyselee koko ajan, että ethän äiti aja ylinopeutta. Tuo on vielä aika lievä...

Kolmas ja pahiten oireileva pelko tulee kun esim. kaupassa on vieraita ihmisiä, joita lapsi epäilee lapsia varasteleviksi. Erityisesti huolehtii, että pikkusisko kävelee koko ajan vieressä, ettei mene hukkaan tai ettei häntä varasteta. Tänäänkin kaupassa käynti oli aika vaikeaa, kun pikkusiskon pari askelta edelle meno aiheutti itkua ja "mä en kestä tätä"-huutoa. Minun piti koko ajan pitää pikkusiskoa kädestä kiinni, ja hän sitten rimpuili irti, koska halusi itse kävellä. Ja isosisko huusi. :/ Tätä on ollut enemmän tai vähemmän noin kuukauden ajan.

Tarhassa ja kotona ei kuulemma pelota mikään, ja oikein reippaasti on toiminut esim. lääkärissä ja sairaalassa käydessään.

Pitääkö asialle tehdä jotain ja jos, niin mitä? Perheneuvolaan?

 

[pej]

En oo mikään ammattilainen, mutta jos nuo pelot ilmenee vaan kotiporukoiden kanssa, lähtisin siitä että lapsi totutetaan kestämään niitä just niin kuin olette sen tulipaloasian kanssa tehneet. Puhutaan asioista lapsen kanssa ja osoitetaan niiden oikea mittakaava. Se kauppajuttukin on kuitenkin ihan järjetön pelko aikuisen näkökulmasta, ja se on aikuisen asia tehdä myös lapselle selväksi. Sit jos tuntuu ettei niitä saa omin konstein hallintaan ottaisin neuvolaan tms. yhteyttä. Mulla on saman ikäinen poika, mutta vielä ei ole tullut mitään vastaavaa eteen.

 

[Squawe]

Meillä 6v poika pelkää roistoja... Eskariopen kanssa puhuttiin, että kun lapseni omaa valtaisan mielikuvituksen, niin olisiko noita pelottavia asioita sen takia sitten enemmän. Toki minun lapseni pelailikin liikaa itsekseen tietokonepelejä. Pelailua onkin nyt rajoitettu kovalla kädellä.

Tulipaloasiasta pakko mainita, että omassa naapurustossani on ollut monta tulipaloa. Ensimmäisen näin ollessani viisivuotias ja mulla on jäänyt niistä kauhu. Mä olin varmaan murrosikäinen ennenkuin tuo tunne helpotti, mutta edelleen tarkistan levyt yms vaikka kuinka moneen kertaan johonkin lähtiessäni.

 

[IhanaValo]

Meillä eskarilainen pelkää myös kun ajetaan autolla (tai no siis istutaan kyydissä) että isä ajaa liian kovaa/katsoo muualle kuin tietä,pitäis koko ajan kattoa/ei pidä molempia käsiä ratissa jne.
Sit toinen pelko on että hai purasee häntä...vaikka makais omassa sängyssään.

 

[Squawe]

Olisikohan iälle tyypillinen vaihe, jos kerran muittenkin samanikäisillä lapsilla tällaista. Ilmeisesti ikään liittyy myös tämä vilkas mielikuvitus mielikuvitusystävineen ja muiden ilmiöiden ja tunnetilojen vaihtelu saattaisi kuulua ikään... Vai onko liian kaukaa haettua?

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Olen pelännyt noin 5-vuotiaasta saakka ap:n kuvailemia asioita - myös aikuisena. Olen kärsinyt vaihtelevasti ahdistusneurooseista + erilaisista peloista ja pakoista. Mutta aika lievinä, eivätkä ne ole elämänonneani pahemmin painaneet.

Olen ollut aina herkkä. Ehkä lapsesikin? Tai sitten tuo kaikki kuuluu vain ikävaiheeseen. Vaikea tietää.

Kannattaa opettaa lapsi rohkeasti kohtaamaan pelottavia asioita.