6-viikkoisen 'unikoulu'

[vieras]

Meillä ei auttanut muu kuin perhepeti tuossa tilanteessa.Minä nukutin vauvan illalla meidän sänkyyn ja muurasin sitten tyynyjen ja peittojen avulla keskelle omaan pieneen koloon kunnes itse mentiin miehen kanssa nukkumaan.Omaan sänkyyn jos vauvan laittoi niin teki juuri tuota,että alkoi itkemään ihan mahdottomasti.Näin me sitten elettiin muutama ensimmäinen kuukausi ja reilu 3kk ikäisenä poika oppi nukkumaan omassa sängyssään vaikka tällä tavoin oltiikin jo piloille hemmoteltu ja pahoille tavoille opetettu..Mä siis olin noin tunnin verran joka ilta nukuttamassa poikaa.Hän oli rinnalla ja välillä lopetti ja sitten taas jatkoi ja kun tuo aika tarkkaan tunti oli kulunut niin saatoin lähteä pois.

 

[Bindi]

meillä oli ihan samanlaista tämän kuopuksen kanssa alussa. kyllä se rytmi sitten löytyy myöhemmin, laita ukko vaikka toiseen huoneeseen nukkumaan jos vauvan itku noin paljon häiritsee.

 

[ap]

No ainut mitä mun mielestä voisi koittaa on se, et kun vauva alkaa siinä sylissä olla hämärän rajamailla niin lasket sänkyyn siis juuri ja juuri hereillä. Pistä vielä hiukan vilttiä ympärille ettei mene kylmään sänkyyn. (olettaen siis että vauva on rauhallinen eikä itke.)
Näin pikkuhiljaa oppii nukahtamaan uudelleen kun se aika koittaa.

Siinä olen samaa mieltä muiden kanssa, että itkuun tulee vastata. Ei se tahallaan itke tuon ikäinen.

No tätähän me tehdäänkin, vauva on joko hämärän rajamailla tai, kunnolla unessa sylissä, mutta sit omaan sänkyyn laskun jälkeen alkaa huuto parin minuutin sisällä.

Tämä on miehen mukaan niitä pahoja tapoja, joista vauvaa ei saa sit kasvatettua pois ollenkaan. Ja vauva pitää niin isoa ääntä unissaan ja huitoo käsillään, ettei siinä tule meidän vanhempien nukkumisesta mitään.
Kokeilkaa pitää vauva vieressänne. Lähes kaikissa mun tuttavaperheissä vauva on nukkunut vanhempien vieressä tai omassa sängyssä, joka on kiinni vanhempien sängyssä, ekat kuukaudet. Ehkäpä vauva vaan kaipaa läheisyyttä. Pienet vauvat kun oikein tankkaavat sitä äidin ja isän läheisyyttä.

 

[leijona76]

Kiitokset vastauksistanne.
Kyseessä on siis vain yksi kerta yössä kun vauva itkeskelee ns. turhaan, ilman syyta, koska tuntuu tarvitsevan ulkopuolista apua unensaamiseen. Mies on lukenut yhden kirjan, jossa neuvottiin (näin ymmärsin) ettei vauvalle saisi antaa turhaa huomiota, silloin kun on varmuus siitä ettei mitään hätää ole (esim on juuri syötetty ja on kuiva vaippa, ja sopiva lämpötila jne). Muuten vauva kuulemma oppii saavansa huomiota aina kun vähän itkeskelee ja ei koskaan opi pois noista tavoista vaan vaatii aina sen tuudittamisen uneen pääsemiseksi.

Ja lukiko tässä kirjassa nimenomaan, että jo kuusiviikkoisen kanssa tulisi toimia näin?

Toisekseen, lastenhoito-oppaita on joka lähtöön ja moni niistä perustuu yhä 70 -luvun vanhoihin ja jo tieteellisesti vääriksi osoitettuihin 'teorioihin'. Esim. 70 -luvulla oli ohjeena syöttää lapsi tiukasti kellon mukaan tietyn väliajoin eikä silloin kun vauvalla on nälkä. Tämäkin neuvo on jo aikoja sitten vääräksi osoitettu. Kannattaa hieman olla kriittinen minkälaisia 'vauvaoppaita' lukee -ja lukea niitä hyviäkin pitäen tarkasti mielessä esim. ikäsuositukset (eli samat ohjeet eivät päde kuusiviikkoiseen ja vaikkapa kuusikuukautiseen vauvaan).

En ole itse lukenut kirjaa, vaikka mies suosittelikin (yllättäen ei ole aikaa...). Iästä ei kuulemma puhuttu, vaan yleisesti vauvan opettamisesta pahoille tavoille.

Ja nuo "pahan tavat" saa heittää harakoille heti alkuunsa. Ei sellasia olekaan vaan vauvan tarpeita ja hänen osaamansa käytös eli itku kun tarvitsee jotakin. Oli se hellyyttä, ruokaa, uniapua tai kuivaa vaippaa. Kuuntele sydäntäsi ja tee sen mukaan. Missään ei ole sanottu mitään ikärajoja jolloin on pakko osata jotakin.

 

[miu]

ja meillä mun vauva, joka nukahti iltatissin jälkeen pinnasänkyyn, jossa nukkui täysiä öitä tosi pienestä, könyää nykyään 1 jälkeen omasta sängystään meidän väliin.

että oppivat ne niitä "pahoja" (minusta ihana kun pörröpää tulee saman peiton alle) vanhempanakin.

 

[ap]

meni tuossa edellisessä vastauksessa lainaukset väärin...

 

[vieras]

Jos vauva haluaa olla vanhempiensa lähellä myös yöllä nukkuessaan niin se hänelle suotakoon vaikka olisi miten huitovaista sorttia.Ei ole mitään pahoja tapoja kun on kyse noin pienestä vauvasta,joten nyt unohdat ihan kokonaan sen miehes lukeman opuksen.

 

[anu]

minä vastaavassa tilanteessa nukutin tissille ja meidän sängystä siirsin omaan petiin vasta kun itse menin nukkumaan. unikoulutettiin sit puolivuotiaana ja ongelmitta siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen samalla... yöunet siitä lähtien heräämättä 10-12h. että mun neuvo olis antaa vauvalle alle puolivuotiaana niin paljon läheisyyttä kun se kaipaa, ei tarvi nukahtaa yksin omaan sänkyyn kun vasta on 9kk:ssa mahassasi ollut lähellä äidin sydämmen sykettä jne... mut sitten kun ikää se 6kk:tta niin pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja lempeällä mutta päättäväisellä unikoululla opettaa miten nukutaan. jotkus vauvat oppii tämän itsekin, meillä molemmat piti opettaa.

 

[leijona76]

Meillä auttoi vierekkäin nukkuminen+kapalo jotta ei huiskinut ja siten häiriintyny uni. Kyl se oli pikkuvauvan kanssa sitä että nukkumaan puoliltaöin iltaitkujen+syöpöttelyn perään ja tarvitsi apua päästäkseen kunnon uneen.

 

[ap]

Tuskaa siis siten, että viimeisen syötön jälkeen vauva ei nukahda lopullisesti vaan aina herää uudestaan viimeistään parin minuutin kuluttua itkemään. Tuttia imee ja sen itse pudottaakin, mutta uni ei sitten kestä vaan taas alkaa itku. Rytmi on muuten hyvä, syö päivällä noin 4 tunnin välein, jolloin 1,5tuntia hereillä ja nukkuu välit. Illalla syö vähän useammin, ja yritetään vähän pitää hereillä, jotta olisi tarpeeksi väsy yöunille.

Kauanko tuota nukahtamisvaihetta kestää?Siis tuota,että nukahtaa ja herää muutaman minuutin päästä taas.Onko vauva omassa sängyssä vai teidän sängyssä vai sylissä vai missä?Suosittelen kokeilemaan kaikkia konsteja tilanteeseen,mutta ehdottomasti niin,että vauva ei joudu itkemään turhaan.

Lohduttaako yhtään, että tuo vaihe saattaa kestää vain n. yhteen ikävuoteen saakka?

Ei lohduta. Itse asiassa kuvittelin asian parantuvan paljonkin aikaisemmin.

 

[vieras]

Koittakaa kääriä pieni kunnon myttyyn illalla kun aloitatte unitankkauksen.Kuitenkin siis niin,ettei tule hiki.Ja siis vaikka teidän sängyllä.Otatte siis pienen todellakin pahojen tapojenkin uhalla sinne teidän viereen nukkumaan.Vastaus voi todella olla näinkin yksinkertainen,että vauva vain kaipaa teitä heti.

Itsekin luulin esikoisen kohdalla,että vauvat vain syövät,nukkuvat ja kakkaavat.Toista oli todellisuus ja monta kikka kolmosta tuli ensimmäisen vuoden aikana kokeiltua.Ensisijainen ajatukseni kuitenkin oli aina,että vauvaa ei huudateta.

 

[tiuku]

No meillä pidettiin pieni nukahtamiskoulu parikuukautiselle vauvalle kun ei osannut nukahtaa ilman tissiä. Meilläkin mies oli se joka sitä ehdotti.

Täällä uskalsin asiasta kysyä ja sain just tämänkaltaisia kommentteja, mutta ei kyllä yhtään harmita että se tehtiin. Nyt nukahtaa useimmiten itkuitta kun laitetaan sänkyyn, ikä 3,5kk. Ja jos itkeskelee niin silitellään ja hyräillään ja siitä rauhoittuu. Heräilee toki vielä öisin.

Ja kuten minunkin kysymykseeni, moni toitottaa täällä että "ei voi opettaa mitään rytmiä tuonikäiselle". Mutta ethän mitään rytmiä ole opettamassakaan!

Ei sitä kannata antaa vauvan itseään itkeä uneen, mutta kokeilkaa erilaisia nukutuskonsteja. Silitystä, ssssh-ääniä, lauleskeluja. Kapalointia, mahallaan nukkumista, pyllytaputusta, pyllyn ja selän hieromista, pään silittelyä. Antakaa välillä vähän itkeäkin, kokeilkaa josko itku kuitenkin laantuisi muutamassa minuutissa ja vauva nukahtaisi.

Meillä se unikoulu oli lähinnä sitä että me vanhemmat opeteltiin kantapään kautta nukuttamaan lasta.

Lohdutukseksi voin kertoa, että mitään tutkimuksia ei ole tehty siitä miten ns. huudatusunikoulu vaikuttaa lapsen psyykeen. On vain psykologien erilaisia teorioita ja mielipiteitä. Suomessa on tällä hetkellä vallalla sellainen näkemys että huudatus on pahaksi.

(Ja vielä: en minä nyt tuon ikäiselle sitä huudatusta suosittelisikaan.)

 

[anu]

ap - jos annat alle puolivuotiaana hellyyttä ja läheisyyttä myös nukahtamis- ja yöaikaan ilman rajoituksia, alat meneen vaikka vauvan kanssa yhdessä nukkumaan ja annat nukkua vieressä, siirrät omaan petiin ekan yösyötön jälkeen. MUTTA pidät puolivuotiaana sen unikoulun ei sulla ole 1-vuotiasta uniongelmaista. unikoulukin onnistuu paremmin vauvalla jolla perusluottamus hyvä. ja sen perusluottamuksen saa läheisyydellä ja huolenpidolla, ei sillä että huudatetaan uneen liian pienenä.

 

[2:n äiti]

Meillä lapset ovat alle 6kk iässä nukkuneet enemmän tai vähemmän minun kainalossani. Ja vähän isompina uni on maistunut varsin hyvin omassa sängyssä. Lapsi kehittyy, ja irtaantuu ajallaan. 6 vkon ikäisen kohdalla on turha odottaa vielä mitään rytmiä tai säännönmukaisuutta, saatika itsenäistymistä. Pahoja tapoja ei tämänikäisellä ole olemassakaan, ja muutenkin nuo vanhajana lastenkasvatusneuvot saisi heittää hevonkuuseen ("älä pidä sitä sylissä, se tottuu siihen" jne potaska). Kuulostaa, että vauva säikähtää kun siirrätte hänet lähes unessa omaan sänkyyn. Hän nukahtaa syliin, ja siitä ongelma kun herääkin sängyssä. Annahan pienen nukkua lähelläsi, esim vähitellen opettamalla pinnasänkyyn joka sijaitsee oman sänkysi vieressä kiinni. Siitä voi kädellä rauhoitella lasta yön aikana helpostikin. Myöhemmin voitte sitten yrittää omaan huoneeseen siirtymistä, lähempänä 6kk ikää, jos näyttää sille että lapsi voisi olla valmis. AIKAA ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, vähän semmosta vaistonvaraista vanhemmuutta enemmän ja niitä oppaita ei ollenkaan...

 

[vieras]

No ainut mitä mun mielestä voisi koittaa on se, et kun vauva alkaa siinä sylissä olla hämärän rajamailla niin lasket sänkyyn siis juuri ja juuri hereillä. Pistä vielä hiukan vilttiä ympärille ettei mene kylmään sänkyyn. (olettaen siis että vauva on rauhallinen eikä itke.)
Näin pikkuhiljaa oppii nukahtamaan uudelleen kun se aika koittaa.

Siinä olen samaa mieltä muiden kanssa, että itkuun tulee vastata. Ei se tahallaan itke tuon ikäinen.

No tätähän me tehdäänkin, vauva on joko hämärän rajamailla tai, kunnolla unessa sylissä, mutta sit omaan sänkyyn laskun jälkeen alkaa huuto parin minuutin sisällä.

Tämä on miehen mukaan niitä pahoja tapoja, joista vauvaa ei saa sit kasvatettua pois ollenkaan. Ja vauva pitää niin isoa ääntä unissaan ja huitoo käsillään, ettei siinä tule meidän vanhempien nukkumisesta mitään.
Kokeilkaa pitää vauva vieressänne. Lähes kaikissa mun tuttavaperheissä vauva on nukkunut vanhempien vieressä tai omassa sängyssä, joka on kiinni vanhempien sängyssä, ekat kuukaudet. Ehkäpä vauva vaan kaipaa läheisyyttä. Pienet vauvat kun oikein tankkaavat sitä äidin ja isän läheisyyttä.

Kolauta miestäsi päähän sillä kirjallaan -ja sitten heitä se saunan tulipesään. Tuonikäinen voi yksinkertaisesti tarvita niin paljon läheisyyttä, että haluaa nukkua äidin ja isän lähellä.

Moni mun ystäväperhe on ratkaissut asian välillä niin, että perheen isä on nukkunut sohvalla tai vierashuoneessa aina ajoittain ja äiti pysynyt vauvan kanssa makuuhuoneen sängyssä. Se on ollut vain väliaikainen ratkaisu joka perheessä. Pointti on kuitenkin se, että vauva on se, jonka tarpeiden ja halujen mukaan nyt mennään, ei teidän vanhempien.

Ja jokainen vauva on oppinut nukkumaan myöhemmin yksin.

 

[2: äiti]

ja vielä: sähän tiedät jo itsekin, että miehesi konstit ovat vääriä, kun sanoit että kuulostaa naurettavalta. Luota omiin äidinvaistoihisi tässä asiassa!! Tiedät kyllä, mikä on oikein, mitä lapsesti tarvitsee... toimi sen pohjalta niin et mene harhaan.

 

[Kis-Kisu]

Hahaa pahoja tapoja ja ketut. :headwall:
Meillä on kaksi kaveria nukkunut vauvana meidän välissä ja nykyään 3v menee itse illalla nukkumaan omaan sänkyyn. (jossa nukkuu koko yön) ja kuopus 6kk opettelee juuri tassuttelun kanssa nukkumista. Hyvin jo nukkuukin herää max 2 kertaa hetkeksi hölisemään ja sitten nukahtaa.

Jos vauva välissä häiritsee ja haluatte omaan sänkyyn, niin oletko koittanut kapaloida? Jos on vahva morotus refleksi niin heräilee siihen helpolla.

 

[tiuku]

Vielä meidän vinkkejä:

- laita sänkyyn kuumavesipullo ennen vauvan sinne laittamista (ota pois kun laitat vauvan!)
- pue ja peittele vauva entistä lämpimämmin (tämä toimi meillä yllättävän hyvin)
- usko itse siihen mitä teet! Vauvan ja sinun tulisi olla iloisella mielellä nukuttamishetkellä! Älä hiivi salaa pois, sano reippaasti hyvää yötä, silittele vielä tai laula tai mitä ikinä ja lähde.
- kokeile sekä hämärää että valoja että täyspimeyttä (täyspimeys toimii meillä parhaiten)

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla on myös hyviä neuvoja!

 

[leijona76]

ap - jos annat alle puolivuotiaana hellyyttä ja läheisyyttä myös nukahtamis- ja yöaikaan ilman rajoituksia, alat meneen vaikka vauvan kanssa yhdessä nukkumaan ja annat nukkua vieressä, siirrät omaan petiin ekan yösyötön jälkeen. MUTTA pidät puolivuotiaana sen unikoulun ei sulla ole 1-vuotiasta uniongelmaista. unikoulukin onnistuu paremmin vauvalla jolla perusluottamus hyvä. ja sen perusluottamuksen saa läheisyydellä ja huolenpidolla, ei sillä että huudatetaan uneen liian pienenä.

Miten mulla on 2v jolla on edelleen uniongelmia vaikka hän nukkui ekat 6kk vieressä ja sai taatusti tarpeeksi läheisyyttä.

 

[ap]

No ainut mitä mun mielestä voisi koittaa on se, et kun vauva alkaa siinä sylissä olla hämärän rajamailla niin lasket sänkyyn siis juuri ja juuri hereillä. Pistä vielä hiukan vilttiä ympärille ettei mene kylmään sänkyyn. (olettaen siis että vauva on rauhallinen eikä itke.)
Näin pikkuhiljaa oppii nukahtamaan uudelleen kun se aika koittaa.

Siinä olen samaa mieltä muiden kanssa, että itkuun tulee vastata. Ei se tahallaan itke tuon ikäinen.

No tätähän me tehdäänkin, vauva on joko hämärän rajamailla tai, kunnolla unessa sylissä, mutta sit omaan sänkyyn laskun jälkeen alkaa huuto parin minuutin sisällä.

Tämä on miehen mukaan niitä pahoja tapoja, joista vauvaa ei saa sit kasvatettua pois ollenkaan. Ja vauva pitää niin isoa ääntä unissaan ja huitoo käsillään, ettei siinä tule meidän vanhempien nukkumisesta mitään.
Kokeilkaa pitää vauva vieressänne. Lähes kaikissa mun tuttavaperheissä vauva on nukkunut vanhempien vieressä tai omassa sängyssä, joka on kiinni vanhempien sängyssä, ekat kuukaudet. Ehkäpä vauva vaan kaipaa läheisyyttä. Pienet vauvat kun oikein tankkaavat sitä äidin ja isän läheisyyttä.

Kolauta miestäsi päähän sillä kirjallaan -ja sitten heitä se saunan tulipesään. Tuonikäinen voi yksinkertaisesti tarvita niin paljon läheisyyttä, että haluaa nukkua äidin ja isän lähellä.

Moni mun ystäväperhe on ratkaissut asian välillä niin, että perheen isä on nukkunut sohvalla tai vierashuoneessa aina ajoittain ja äiti pysynyt vauvan kanssa makuuhuoneen sängyssä. Se on ollut vain väliaikainen ratkaisu joka perheessä. Pointti on kuitenkin se, että vauva on se, jonka tarpeiden ja halujen mukaan nyt mennään, ei teidän vanhempien.

Ja jokainen vauva on oppinut nukkumaan myöhemmin yksin.

OK, aion pitää nyt puoleni tässä asiassa ja annan vauvalle niin paljon läheisyyttä kun hän kaipaa. Harmittaa tuon miehen ja kirjan osalta, koska minä suosittelin tuota kirjaa kun sitä synnärillä suositeltiin. Aina ei voi voittaa... kiitokset!

 

[ulkomailla asuva]

No meillä pidettiin pieni nukahtamiskoulu parikuukautiselle vauvalle kun ei osannut nukahtaa ilman tissiä. Meilläkin mies oli se joka sitä ehdotti.

Täällä uskalsin asiasta kysyä ja sain just tämänkaltaisia kommentteja, mutta ei kyllä yhtään harmita että se tehtiin. Nyt nukahtaa useimmiten itkuitta kun laitetaan sänkyyn, ikä 3,5kk. Ja jos itkeskelee niin silitellään ja hyräillään ja siitä rauhoittuu. Heräilee toki vielä öisin.

Ja kuten minunkin kysymykseeni, moni toitottaa täällä että "ei voi opettaa mitään rytmiä tuonikäiselle". Mutta ethän mitään rytmiä ole opettamassakaan!

Ei sitä kannata antaa vauvan itseään itkeä uneen, mutta kokeilkaa erilaisia nukutuskonsteja. Silitystä, ssssh-ääniä, lauleskeluja. Kapalointia, mahallaan nukkumista, pyllytaputusta, pyllyn ja selän hieromista, pään silittelyä. Antakaa välillä vähän itkeäkin, kokeilkaa josko itku kuitenkin laantuisi muutamassa minuutissa ja vauva nukahtaisi.

Meillä se unikoulu oli lähinnä sitä että me vanhemmat opeteltiin kantapään kautta nukuttamaan lasta.

Lohdutukseksi voin kertoa, että mitään tutkimuksia ei ole tehty siitä miten ns. huudatusunikoulu vaikuttaa lapsen psyykeen. On vain psykologien erilaisia teorioita ja mielipiteitä. Suomessa on tällä hetkellä vallalla sellainen näkemys että huudatus on pahaksi.

(Ja vielä: en minä nyt tuon ikäiselle sitä huudatusta suosittelisikaan.)

Niin, siitä tosin alkavat olla lastenpsykologit ja -psykiatria sen kehittyessä yhä enemmän ja enemmän samaa mieltä, että vauva elää vaistonvaraisesti eikä huudattaminen ole hyväksi lapsen psyyken kehitykselle. Kuten itsekin sanot, huudattaminen ei ole hyväksi -mutta toisin kuin sanot, tämä on kyllä ihan tutkittu juttu.

Toisekseen, tämä ei ole mikään "suomalainen, tämänhetkinen ajatusmalli" vaan ihan maailmanlaajuinen lastenpsykologian kehityksen tulos, josta ollaan ympäri maailmaa enenevässä määrin samaa mieltä..

 

[2:n äiti]

Hyvä päätös!! Oikeasti, tämä asia on tärkeä. Lapsen psyyken kehitykselle ensimmäisen ikävuoden turvalliset kokemukset ovat supertärkeitä.

 

[Kippuravarvas]

Ja muuten meillä esikoinen meni ekat 3kk nukkumaan joskus puolen yön jälkeen, yhden aikaan oli ihan tavallista. Oli sitten luksusta kun 4kk meni klo 22 nukkumaan.

 

[vieras]

ap - jos annat alle puolivuotiaana hellyyttä ja läheisyyttä myös nukahtamis- ja yöaikaan ilman rajoituksia, alat meneen vaikka vauvan kanssa yhdessä nukkumaan ja annat nukkua vieressä, siirrät omaan petiin ekan yösyötön jälkeen. MUTTA pidät puolivuotiaana sen unikoulun ei sulla ole 1-vuotiasta uniongelmaista. unikoulukin onnistuu paremmin vauvalla jolla perusluottamus hyvä. ja sen perusluottamuksen saa läheisyydellä ja huolenpidolla, ei sillä että huudatetaan uneen liian pienenä.

Miten mulla on 2v jolla on edelleen uniongelmia vaikka hän nukkui ekat 6kk vieressä ja sai taatusti tarpeeksi läheisyyttä.

Noin 15 prosenttia pienistä vauvoista ja lapsista ei opi koskaan nukkumaan hyvin..

 

[vieras]

ja vielä: sähän tiedät jo itsekin, että miehesi konstit ovat vääriä, kun sanoit että kuulostaa naurettavalta. Luota omiin äidinvaistoihisi tässä asiassa!! Tiedät kyllä, mikä on oikein, mitä lapsesti tarvitsee... toimi sen pohjalta niin et mene harhaan.

Hyvä pointti!