Noista terveystarkastuksista sanoisin, että ne tehdään nuorten omaksi parhaaksi ja terveydenhoitohenkilökunnan ammattitaitoa kannattaa hyödyntää rohkeasti. Tietenkin se jännittää ja kauhistuttaa, jos aletaan tentata henkilökohtaisia juttuja tai jos pitää riisua eikä haluaisi. Mutta kolikon kääntöpuolena voin kertoa omakohtaisen tositarinan. Murrosikäni oli myöhässä ja se vaivasi aivan valtavasti. En suunnilleen muuta ajatellutkaan muutamaan vuoteen. Sosiaalinen kehitykseni kärsi myös tästä fyysisen kehityksen viivästymisestä koska en tietenkään kehdannut esim. käydä suihkussa tai saunassa muiden kanssa. Olin outo ja kömpelö. Lopetin urheiluharrastukset ja mökkireissut yms.
Mutta kenellekään en voinut asiasta puhua koska se oli niin noloa. Ala-asteella onnistuin terkkarin skippaamaan ja yläasteella ei mitään tarkastettu, vaan kysyttiin "kasvaako karvat", mihin sitten valehtelin että kasvaa. Kukaan ei tarkastanut, vaan sanaani luotettiin, mikä on tietenkin tavallaan hieno juttu, mutta käytännössä nuorelle liian iso vastuu. Onneksi lopulta murrosikä alkoi lukiossa, mutta kaiken kaikkiaan koko tällä ajanjaksolla oli suuri negatiivinen vaikutus minuun. Kehitykseni ei mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä ja sen seurauksena olen hyvin erilainen ihminen kuin mitä minusta piti tulla.
Aikuisena ymmärrän miten typerää oma toimintani oli ja miten olisin tehnyt elämäni helpoksi kertomalla ongelmasta ajoissa. Samalla olen sitä mieltä, että terveystarkastuksessa olisi pitänyt oikeasti tarkastaa se onko murrosikä käynnistynyt koska en ollut 14-vuotiaana kykenevä ajattelemaan omaa hyvinvointiani kypsästi.
Vaikka moni nuori stressaa asiaa syystä tai toisesta, se on oikeasti pikku juttu. Kouluterkkarille ja -lääkärille kyseessä on jokapäiväinen rutiini. He ovat nähneet kaiken ja kuulleet kaikki kysymykset eikä heidän reaktiotaan tai ajatuksiaan kannata jännittää. Jos joku asia painaa mieltä, ottakaa se rohkeasti puheeksi ja antakaa ammattilaisten auttaa!