5-vuotias aivan sekaisin,mitä voi enää tehdä?

" Harmaana" Se tutkimusjakso( mikä varmaan tulisi eteen viimeistään koulu iässä)on loistava alku ja kun saisin äidinkin sen ymmärtämään ja samalla voisi muu perhe keräillä voimia. Eniten pelkään että pikkuveli on kohta samanlainen kuin isompi. Toisaalta pelkää ja toisaalta ihannoi. Ja se on pelottavaa.Kohta niitä samalla tavalla käyttäytyviä on kaksi kun pikkuveli ottaa isommasta mallin. Luulempa jos poika ei saa apua on hänen elämänsä mennyt ennekuin on kunnolla alkanutkaan.

 

[QUOTE="huh";22865369]Olen opiskellut lapsen käyttäytymistä ja psykologiaa, mutta tuo kuulostaa aika käsittämättömälle. Voisin jopa sanoa tekstin perusteella, että lasta vaivaa jokin mikä ei ole vanhemmista kiinni pätkääkään. Ehdottomasti hakisin ammattilaisen apua tuossa tilanteessa! Tärkeäähän on säilyttää myös äidin mielenterveys, eikä tuota jaksa kyllä kukaan kauaa täysjärkisenä...
Mulle tulee mieleen joku syndrooma, adhd tai vastaava, mikä on ollut lapsella jo syntyessä.[/QUOTE]

Ööh, et vissiin sattunut lukemaan, kuinka ap kertoi vaihtuneiden perhetilanteiden eli erojen ja muuttojen vaikuttaneen pojan käytökseen...? Adhd on ihan diagnosoitavissa, jos lapsi on ollut sijoitettuna niin kai nyt joku psykologi lasta on arvioinut ja sulkenut adhd:n mahdollisuuden pois?

 

ap, jos tämä lapsen äiti haluaa niin oon valmis kertomaan meidän kokemuksista hänelle

 

"Jill" Nyt on pakko vaan apua ,ideoita pyytää. Ja voi näitä lapsia on maa pullollaan jolla samankaltaisia ongelmia ja kyllä hyvin tarkkaan mietin mitä olen kirjoittanut ja ettei perhettä tästä voi tunnistaa.

 

Mujn tietoon ei ole tullut että yksikään psykologi olisi lasta jututtanut/ tavannut. Vain terapeutti( toiminta) ja joitakin erityislastentarhanopettajia. Ja sitä itsekkin olen hämmästellyt ja kauhistellut. Mutta meillä päin ei oikeasti ole kunta kamalan kiinnostunut asioissa.
"Harmaana" onko sulle s.postiosoitetta?

 

Mujn tietoon ei ole tullut että yksikään psykologi olisi lasta jututtanut/ tavannut. Vain terapeutti( toiminta) ja joitakin erityislastentarhanopettajia. Ja sitä itsekkin olen hämmästellyt ja kauhistellut. Mutta meillä päin ei oikeasti ole kunta kamalan kiinnostunut asioissa.
"Harmaana" onko sulle s.postiosoitetta?

Käykö, että tekaisen huomenna s-postiosotteen? Mun ois pakko nyt mennä nukkumaan

 

Kyllä käy, palataan huomenna asiaan ( Harmaana)

 

Ok! Öitä!

 

Ihan tässä ensimmäiseksi, mikäli sinulla itselläsi on voimia vielä auttaa, olisi tärkeää äidin konkreettinen apu. Olla lastenhoitoapuna, jotta äiti saa aikaa ajatella, viedä pikkuveli pois välillä kodin piiristä johonkin mukavaan, ottaa isoveli hoitoon vähäksi aikaa ja mieluummin johonkin fyysisesti väsyttävään touhuun. Sitten äiti vaan terveyskeskukseen ja hän täytyy ilmoittaa ettei jaksa tätä tilannetta. Lastensuojelulaki on olemassa. Mikä on isoveljellä, on tosi paha olo eikä syitä välttämättä tiedä kukaan, voi olla niin monien osien summa. Mutta mihin hänellä olisi oikeus, olisi saada apua, miten pärjää aggressiivisuutensa ja uhmakkuutensa kanssa. Jos apua ei ala löytymään, soitto sitten vaikka suoraan ministeritasolle. Ei töissäkäyvä yksinhuoltaja, vaikka olisi enkeli, jaksa tuota saatika pysty enää päättämään mitä pitäisi tehdä.

 

Apuna olen koko ajan ,jatkuvasti. Ja mielelläni. Ls tietoinen tilanteesta ja apua ei ole tullut. Sijoitukseenkaan ei meinattu takavuosina suostua,mikä oli shokki. Se on niiden ihmisten työtä, Mutta huomenna alan soittelemaan ja katsomaan mitä voimme tehdä. Ja minä kyllä vaadin että jotakin tapahtuu ja itsekkin olen ihmettelyt miten kuvittelevat äidin pärjäävän jos ei päiväkodin henkilökuntakaan meinaa jaksaa (ja silti tuntuu että vähättelevät) mutta poika jaksaa kyllä skarpata hyvin hoitopäivän ja toki sielläkin ongelmia on. Mutta tosiaan ei äiti voi öitään valvoa ja töissä käydä ja sitten illalla vielä olla pullantuoksuinen äiti.

 

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö?

 

Vaikea tietää millainen alku pojalla on ollut. Ilman muuta jokaiseen lapseen vaikuttaa kaikenlaiset elämänmuutokset. Lisäksi lapsella on uhmakautensa, jotka pitää käydä läpi turvallisen aikuisen kanssa. Siihen lisäksi soppaan kun heitetään muut ongelmat, niin kaaos on taattu.
Sijoitus on luultavasti traumatisoinut lasta entisestään, taas uusi muutos joka on ikäänkuin rangaistus pojalle kun joutuu erotetuksi perheestään. Ei mikään järkevä ratkaisu.

Äidin pitäisi saada nyt voimia tilanteeseensa. Onko ketään joka voisi olla tukemassa häntä ellet sinä ap pysty?
Ehdottaisin unijärjestelyiksi nukkumista yhdessä äidin kanssa, eli molemmat pojat sinne äidin viereen, omiin sänkyihin tietty.
Poika on jäänyt vaille turvaa ja rajoja. Mutta ei pidä luulla että kaikki on jo liian myöhäistä.
Voi tietysti olla, että joku tutkimus olisi hyvä, mutta se olisi taas uusi muutos pojan elämälle. Elämä pitäisi saada rauhoitettua, selkeät rutiinit. Harmi että päivähoito on vielä kuvioissa sotkemassa. Olisi kaikista paras kun lapsi saisi olla kotona pois ylimääräisestä häslingistä. Opetella ikäänkuin uudestaan äidin läsnäoloa sekä myös pikkuveljen.
Joku muutoshan tilanteeseen pitäisi saada.

 

Ja parempi pitää se isä pois kuvioista, jos tuntuu että sieltä tulee enemmänkin negatiivista käytöstä. Väkivaltapelit ei kuulu tuon ikäisen elämään. Lisäksi muutenkin voi sekottaa turhaan lapsen päätä jos hyppyytetään äidiltä isälle.

 

Elämää on nyt tässä rauhoitettu kohta 2vuotta ja pahemmaksi menee. Rajoja on ja rakkautta riittää. Äiti myös puuhailee lastenkanssa paljon ja lasten ehdoilla mennään ja tämän pojan käytös kyllä takaa sen. Noinkin minä olisin ajatellut jos tilannetta en tietäisi. Apuja äidillä on, mutta ei kukaan siellä öitään voi valvoa ja tähän tilanteeseen ja pisteeseen tullaan aina uudestaan. Vaikka mitä lapsen eteen tekisi.

 

Ok, nyt sain s-postiosotteen tehtyä

onvaikeeta@luukku.com (heh, kaikki käyttäjätunnukset oli jo varattu niin jouduin laittamaan tuommosen )