Meillä poika täyttää lokakuussa 4v, pikkusisko 1v. Nyt vasta on puolenvuoden aikana ruvennu olemaan oikein kunnon uhmakohtauksia. Tänään viimeksi kun olin heidän kaa yksistään kylässä poika villiinty eikä mikään kelvannut, pistin pihalle huuti siellä aikansa ja tuli lopulta sisälle ja sanoi kummitädille että annatko sitä suklaata (jota aiemmin tarjottiin, ei kelvannut). Siinä oli tiukka paikka etten itse menettänyt malttia. Kotioloissa menee kyllä hermot helpommin, etenkin jos mieskin on kotona ja alkaa neuvomaan mitä ei sais sanoa tai tehdä...
Kai se on vähän sillai niinkuin pienen lapsen itkuunkin reagointi, kun vieras lapsi itkee ei siihen niin reagoi kuin jos oma vauva itkis. Niin kait se on sit ton kiukkuilunkin kanssa että jos vieras lapsi kiukkuilee ei paljoa hetkauta, mut jos oma niin kaikki tulee niin spontaanisti ja niimpä sitä sitten joskus tulee ylireagoitua eli suuttuttua lapselle. Kyllä se siitä helpottaa kun lapset kasvaa. Tsemppiä vaan kaikille 4-v äideille ja isille!