4vee hoidossa, äiti vauvan kans kotona?

mut yhteisöllisyys on kadonnut. vaikka samanlaista apua ei ollutkaan kuin nykypäivänä oli sitä apua silti.. eikä esim masentuneisuutta tunnettu samalla tavalla. nykyään monella suku on kaukana ja muutetaan useinkin. minkäänlaista henkistä tukiverkkoa (joka on tärkeä) ei ehdi välttämättä kunnolla muodostua (tai sitä ei saada pidettyä yllä).

No ihan totta..ja ei kaikilla ole tietystikkään tukea riittävästi(sukulaiset) tai sitten sitä ei osata hakea yhteiskunnalta.

Mitähän sille masennukselle tehtiin...siivottiin mielen nurkkaan odottaan "parempia aikoja"?

 

En kyllä tuomitse, että jo noin vanha lapsi on päivähoidossa vaikka äiti on kotona. Lapsi varmaan tarvitsee jo jotain elämää ympärilleen. Mutta en ymmärrä näitä tapauksia, jossa 2v. viedään hoitoon ja äiti on vauvan kanssa kotona.

Osa-aikaisena voi olla syynä paikan pitäminen tutussa tarhassa tulevan varalle...Ja lomiakin voi pitää.

Mutta, varmasti riippuu myös vauvasta: Jos pitää äidin kovilla, niin parempi, että äiti saa edes joskus levätä (nukkua) luulisin.

 

mut yhteisöllisyys on kadonnut. vaikka samanlaista apua ei ollutkaan kuin nykypäivänä oli sitä apua silti.. eikä esim masentuneisuutta tunnettu samalla tavalla. nykyään monella suku on kaukana ja muutetaan useinkin. minkäänlaista henkistä tukiverkkoa (joka on tärkeä) ei ehdi välttämättä kunnolla muodostua (tai sitä ei saada pidettyä yllä).

No ihan totta..ja ei kaikilla ole tietystikkään tukea riittävästi(sukulaiset) tai sitten sitä ei osata hakea yhteiskunnalta.

Mitähän sille masennukselle tehtiin...siivottiin mielen nurkkaan odottaan "parempia aikoja"?

ei varmaan olut käsitteenä edes masennusta.. kai se oli vaan sitä ettei elämä maistunut.

 

ei varmaan olut käsitteenä edes masennusta.. kai se oli vaan sitä ettei elämä maistunut.

Niin, mutta mitä sitten tehtiin...elettiin vaan, vai? Kai se jossain vaiheessa olisi pakko purkaa?

 

mut yhteisöllisyys on kadonnut. vaikka samanlaista apua ei ollutkaan kuin nykypäivänä oli sitä apua silti.. eikä esim masentuneisuutta tunnettu samalla tavalla. nykyään monella suku on kaukana ja muutetaan useinkin. minkäänlaista henkistä tukiverkkoa (joka on tärkeä) ei ehdi välttämättä kunnolla muodostua (tai sitä ei saada pidettyä yllä).

No ihan totta..ja ei kaikilla ole tietystikkään tukea riittävästi(sukulaiset) tai sitten sitä ei osata hakea yhteiskunnalta.

Mitähän sille masennukselle tehtiin...siivottiin mielen nurkkaan odottaan "parempia aikoja"?

ei varmaan olut käsitteenä edes masennusta.. kai se oli vaan sitä ettei elämä maistunut.

Ja näkee, millainen lopputulos tullut: Ihmiset ovat epäkohteliaita, huonoa itsetuntoa potevia, koska lapsuudessa ei olla jaksettu heihin panostaa...Eli, kuuntele omia voimavarojasi, ja neuvottele lapsesesi kanssa, 4-v. ovat jo ihan fiksuja. Tuskin kotona haluavat pelkästään köllötellä. Mutta, oma vaivansa on se tarhaan vieminenkin. Eli itse suosittelen osa-aikaisesti...

 

Mä oon ajatellut, että poika jatkaisi päiväkodissa tammikuussa (2-3pv/vk) vaikka itse jään äitiyslomalle. Ihan jo sen takia, että kerkeää just tottumaan päiväkotiin (aloittaa vasta ensi viikolla) ja talvella ei vauvan kanssa ihan tosta vaan lähdetä ulos. Kerhoihin ei ole mahd. kun täyttää 3v. nyt syksyllä (meillä pääsee kerhoihin 4v. ja jos paikkoja jää niin keväällä 3v. täyttäneet).
Kaikilla kun mies ei tee 8-16 työtä että voisi sitten illalla ulkoilla. Ja ihan varmasti mekin maksetaan tästä "lystistä" ihan sama mitä muutkin

 

ei varmaan olut käsitteenä edes masennusta.. kai se oli vaan sitä ettei elämä maistunut.

Niin, mutta mitä sitten tehtiin...elettiin vaan, vai? Kai se jossain vaiheessa olisi pakko purkaa?

ehkä se joillain sit purkautukin eikä niin nätisti. kai sitä porukkaa on ennenaikaankin ollut lataamossa.. ehkä juuri siksi ettei näitä osattu hoitaa ennekuin kuppi menee nurin. ehkä se on joillain mennyt ohi ajan kanssa ja puhumalla ystäville.

 

Ja näkee, millainen lopputulos tullut: Ihmiset ovat epäkohteliaita, huonoa itsetuntoa potevia, koska lapsuudessa ei olla jaksettu heihin panostaa...Eli, kuuntele omia voimavarojasi, ja neuvottele lapsesesi kanssa, 4-v. ovat jo ihan fiksuja. Tuskin kotona haluavat pelkästään köllötellä. Mutta, oma vaivansa on se tarhaan vieminenkin. Eli itse suosittelen osa-aikaisesti...

Mitä ikäluokkaa nyt tarkoitat?

 

No, meillä ei menis. Kävis kerhossa, mutta ei pk:hon.

Mikä niin oleellinen ero on kerholla ja päiväkodilla? Pk:ssakaan ei ole pakko pitää lasta joka päivä, pitkää päivää, vaan vaikkapa kahdesti viikossa puolipäiväisenä.
Monelle, esim. meille, ei kerhot vaan ole vaihtoehto sen takia, että ne (täällä ainakin) ovat seurakunnan juttuja, ja me emme halua lapsillemme uskontokasvatusta.

No tuota mitä teillä ravistettava on esimerkiksi mll:n kerhoja vastaan? Joita Turussa on myös tarjolla.

Yleensä sitä löytää lapselleen muutakin aktiviteettiä kuin päiväkodin jos viitsii hakea.

MLL:n perhekahvila täältäpäin löytyy, ei muuta. Autoa emme omista, joten kovin kauas emme lähde lapsia viemään, eikä MLL:n toiminnassa mukana olevat kyllä osanneet kertoa mahdollisista kerhoista mitään silloin, kun heidän(kin) kanssaan juttelin ja etsiskelin tytölle toimintaa...

Sitäpaitsi, mitä järkeä siinä on, että vien lapsen kerhoon, sitten päiväkotiin kun olen kurssilla/koulussa/töissä (kuten viime syksynä ja talvena 5 kk ajan), sitten taas kerhoon, ja kun tulee taas koulutusta tai töitä niin päiväkotiin....Ei tuollainen pompottelu ainakaan lapsen parhaaksi ole.

*muoks* Eipä muuten löydy MLL:n sivuilta minkäänlaista tietoa siitä, että Turussa olisi 4-5- vuotiaiden kerho.

 

En ymmärrä, miksi tehdään lisää lapsia jos aiempiakaan ei jakseta hoitaa. Mutta jos se vauva on tulossa ja esikoisesta ei kykene kotona hoitamaan, onhan se lapsen etu sitten olla siellä päivähoidossa kuin huonosti hoidettuna kotona.

 

En ymmärrä, miksi tehdään lisää lapsia jos aiempiakaan ei jakseta hoitaa. Mutta jos se vauva on tulossa ja esikoisesta ei kykene kotona hoitamaan, onhan se lapsen etu sitten olla siellä päivähoidossa kuin huonosti hoidettuna kotona.

Niin, miksi sen kotiäitiyden täytyy olla niin helppoa, että lapset vaan hoitoon ja vauvan kans kahdestaan kotona. Miksiei jakseta niitä hoitaa?

 

Jep, kivoja vastauksia. Ihan samanlainen minäkin olin aiemmin ja otin 4,5 vuotiaan hoidosta kun vauva tuli. Oli paha virhe. Jos olisin tiennyt että tulen sairastumaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen niin en olisi tehnyt lapsia. Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Antaa lapset adoptioon, vai?
Onneksi mä olen ymmärtänyt että päiväkotipaikan uudelleen haku on nimenomaan LAPSEN etu tässä tilanteessa. En mä jaksa olla sellainen äiti kuin kuvittelin. En edes normaali. Ja miksikö ennen jaksettiin paremmin. Varmaan siksi että oli koko suku kasvattamassa lapsia. Me ollaan ihan hyvin. Olen ollut lasten kanssa jälkitarkastuksessa ja gynellä ja hyvin sairaana kun ei ole vaihtoehtoja. Ei sellainen voi ymmärtää jolla on mummot ja papat lähellä ja saa niiltä aina apua kun tarvitsee. Ja uskokaa tai älkää, mutta kirpaisee ihan vitusti laittaa lapsi päiväkotiin. Ensin tippuu kht-tuelle, sitten menee sisarlisä ja tulee päivähoitomaksu. Perhetyöntekijä maksaa joka tulee kun alan käymään juttelemassa. Kyllä on monta kertaa käynyt mielessä että ihan rahan takia en laita päiväkotiin. Olen yrittänyt jaksaa ja sinnitellä ja olla ajattelematta koko asiaa. Siinä vaiheessa kun itsetuhoiset ajatukset alkoi olla päivittäisiä oli pakko myöntää että olen sairas. Yrittäkääpä te paremmat pysyä terveenä..

 

Mitä mieltä olette?

Entä jos äidillä vanha masennus taustalla?

Eipä sitä oikein osaa olla mitään mieltä jos ei tarkemmin perheen taustoja tunne. Me ihmiset, niin vanhemmat kuin lapset, ollaan yksilöitä ja jokaisen perheen tilanteet erilaisia.

 

Jos on normaali perhe, normaali äiti ja normaali lapsi niin en ymmärrä lainkaan tuollaista. Kyllä jokainen terve aikuinen jaksaa hoitaa kotona kahta lasta, jaksaa antaa isommalle lapselle terveellistä monipuolista ruokaa, jaksaa antaa isommalle lapselle virikkeitä ja jaksaa antaa isomalle lapselle kaverisuhteita ja sosiaalista elämää esim puistoissa/harrastuksessa tms. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei ole ihan uusavuton.

Ymmärrän hoidon jos esim äiti on masentunut, vauvalla ei ole kaikki hyvin, äiti on 24/7 yh jne.

 

Jep, kivoja vastauksia. Ihan samanlainen minäkin olin aiemmin ja otin 4,5 vuotiaan hoidosta kun vauva tuli. Oli paha virhe. Jos olisin tiennyt että tulen sairastumaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen niin en olisi tehnyt lapsia. Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Antaa lapset adoptioon, vai?
Onneksi mä olen ymmärtänyt että päiväkotipaikan uudelleen haku on nimenomaan LAPSEN etu tässä tilanteessa. En mä jaksa olla sellainen äiti kuin kuvittelin. En edes normaali. Ja miksikö ennen jaksettiin paremmin. Varmaan siksi että oli koko suku kasvattamassa lapsia. Me ollaan ihan hyvin. Olen ollut lasten kanssa jälkitarkastuksessa ja gynellä ja hyvin sairaana kun ei ole vaihtoehtoja. Ei sellainen voi ymmärtää jolla on mummot ja papat lähellä ja saa niiltä aina apua kun tarvitsee. Ja uskokaa tai älkää, mutta kirpaisee ihan vitusti laittaa lapsi päiväkotiin. Ensin tippuu kht-tuelle, sitten menee sisarlisä ja tulee päivähoitomaksu. Perhetyöntekijä maksaa joka tulee kun alan käymään juttelemassa. Kyllä on monta kertaa käynyt mielessä että ihan rahan takia en laita päiväkotiin. Olen yrittänyt jaksaa ja sinnitellä ja olla ajattelematta koko asiaa. Siinä vaiheessa kun itsetuhoiset ajatukset alkoi olla päivittäisiä oli pakko myöntää että olen sairas. Yrittäkääpä te paremmat pysyä terveenä..

Me ollaan ihan hyvin on tietenkin me ollaan ihan YKSIN.

 

no kai se joillekkin on tarpeen, meillä tyttö kävi kerhossa kaksi kertaa viikossa siitä syystä että kavereita sai nähdä ja pääsi ohjattuun toimintaan mukaan. tosin kerhohan kestää vain kolme tuntia kerrallaan että eipä siitä minulle ja vauvalle mitään hyötyä ollut.
joskus tosin pistää suututtamaan kun tarhat ovat muutenkin täysiä ja sitten sellaiset jotka sitä paikka ihan oikeasti töiden vuoksi tarvitsevat eivät saa kun tarha on täys näitä kotimammojen esikoisia

 

Itsekään en ymmärrä miksi tehdä lapsia jos ei jaksa hoitaa? Ja mistä tietää ettei jaksa hoitaa.... NO vaikka siitä jos sairastanut masennusta tms. Hoitopaikan tarvitsijoita on yllin kyllin.. niitä jotka käyvät töissä. Ja hoitopaikka on kaillis. Ehkä se halventuisi jos turhat hoidokit saataisiin jäämään kotiin. Terv: hoitopaikat kahdelle nyt yli 400 euroa... kiitos vaan.

Työttömälle ilmaista... sehän se just onkin. Kotiäiti ( omasta tahdosta) on juridisesti yhtä kuin työtön.-. ja se on väärin koska tarhat pursuilee jo lapsia.

Samalla logiikalla:
Miksi tehdä lapsia, jos ei ole varaa maksaa hoitomaksuja! Olisit räknännyt ennen kuin rupesit lisääntymään!

 

Vielä..

 

mulla oli tyttö päiväkodissa kun oli 4v ja mä kahden muun lapsen kotona 1v7kk ja vastasyntynyt enkyllä muista miks tyttö siellä päiväkodissa kävi..suositeltiinkohan neuvolasta..

 

Meillä tyttö kävi yksityisella pph:lla kuopuksen parin ensimmäisen kk:den aikana. Ja hän oli silloin jo päälle 4 vee

 

Neljävuotias alkaa ehkä jo olla siinä iässä, että kaipaa paljon kavereita, joka päivä lähes. jos ei ole kerhoja, puistoja tai naapurin lapsia leikkikavereina, voi olla hyvä olla pk, ssa. Ei tähän nyt oikein ole sanomista muilla kuin itse perheellä.

samaa mietin.

 

Jaa mul on masennus takana. Ja kaikki lapset olen hoitanut kotona. Varmaan just siitä syystä. Tiedä mitä masentuneita skitsoja päiväkodeissa on töissä :snotty:

 

Jokaisen oma asia. Voisin jopa väittää että tekee hyvää lapselle! Tuon ikäinen tarttee jo kummiskinm oman ikäistensä seuraa väittipä nää täydelliset minä teen kaikki itse mutsit mitä tahansa!

 

Jokaisen oma asia. Voisin jopa väittää että tekee hyvää lapselle! Tuon ikäinen tarttee jo kummiskinm oman ikäistensä seuraa väittipä nää täydelliset minä teen kaikki itse mutsit mitä tahansa!

et voi väittää että kaikki lapset siit nauttisivat oi sinä itseäsi täynnä oleva

 

Mistä te oikeasti tiedätte millanen tilanne sillä äidillä on, joka on vauvan kanssa kotona ja esikko päiväkodissa?
Mikä hemmetin hinku monilla on tuomita tietämättä taustoja sen enempää. Onko se perisuomalainen kateus vai mikä hemmetti se on?
Mistä te tiedätte monenko lapsi kärsii siitä, että on päivän päiväkodissa, jossa on kavereita ja myös puuhaa, opitaan uusia asioita jne.
Eikös ole sama, jos muksun laittaa eskariin? Eikö siinäki vois lasta opettaa itse :snotty:

Mikä saa teidät pitämään itseänne niin täydellisinä, että on vara aina olla arvostelemassa ja tuomitsemassa. Tulkaa välillä alas sieltä pallilta ja olkaa normaaleja ihmisiä, jollasia te olette oikeasti. Ette sen parempia kuin muutkaan, ette sen huonompiakaan.