40+ vauvaketju

Eiköhän se ole vanhempien päätettävissä, että kuinka kauan antaa korvikemaitoa ja velliä. Maitomäärä mikä pitää saada päivässä on sen minimi 4dl ja tähän lasketaan jugurtit ja juustot yms. Toki vähän enemmän on parempi. Mä annoin jonnekki 1v 3kk asti aamulla ekaks maitoa ja illallaki vikaks ja sit juotiin välipalamaidot n. klo 16 Nämä oli korviketta. Sit aloin antaa tavismaitoo ja vähemmän. Ja sit ekaks lopetin noi aamun ekat ja sit välipalamaidon ja sit iltamaidon. Nyt saa illalla toki iltapuuron kanssa juoda n. 1dl maitoa, jos maistuu. Mä teen aamu- ja iltapuuron maitoon ja sit syödään välipalaks jugurttii ja ruuilla juustoo. Ja sit saa iltapuuron kanssa tosiaan juoda sitä maitoo.

Muoks: Tavismaitoa oli toki käytetty jo ennen tuota 1v 3kk ikää

Yösyötön mä lopetin 1v1kk iässä samalla kun opeteltiin nukahtamaan itse omaan sänkyyn olohuoneen sitterin sijasta. Meni samoilla huudoilla ja annoin kaksi kertaa herätessä tipan vettä. Eli aika myöhään meilläkin syötiin vielä yöllä. Toisen lapsen kohdalla en aio jatkaa noin pitkään Tutti jäi pois 7kk iässä eli siitä vieroittamista ei ole ollut. Saa nähdä miten nyt käy.

Helmi ja pojat 1v8kk ja 3kk

 

Haa , kaksi yötä unikoulua ja still alive Ei pitäis kyllä vielä kehua, ensi yöstä kun ei vielä tiedä. Viime yö ei kyllä ollut niin paha kuin eka, eikä se ekakaan ollut mikään katastrofi Piakkoin vois koko imetyksen jättää, tuntuu vaan niin haikealta ajatella, etten imetä enää ikinä - ja mä en siis ole mikään henkeenjavereenimettäjäjoka kauhisteleekorviketta, vaan erikoinen kasvoi puoleksi korvikkeella ,mut naisen mieli on näköjään kuin tuuliviiri. Toisaalta kiva päästä imetysvaatteista, niistä en ole ikinä tykännyt. Vielä kun jossain vaiheessa sais typyn nukkumaan omaan kunniaansa tai ainakin niin, ettei mun tarviis maata siinä vieressä. Sitäkin mä sitten varmaan käyn parkumaan
Meillä vielä juodaan velli pullosta, korviketta ei siis saa kun imetän ja normimaitoo en ole antanut ja voi olla, etten annakkaan kun kaikilla on aina siitä menny varaa kuralle. Pitää vaan korvata muilla maitotuotteilla sitten ettei luille käy kalpaten. Jahans, se siitä omasta ajasta taas

 

On muuten ihan hanurista kirjoittaa luurilla -zori ziljoonat kirjoitusvirheet ja ennakoiva tekstinsyöttö

 

Minne täältä on kaikki hävinneet?
Mitä teille kuuluu? Minä pääsen masennuksesta pikkuhiljaa yli ja elämä alkaa olla valoisampaa. Vauvakin voi koko ajan paremmin ja olemme saaneet viettää muutaman oikein ihanan päivän ilman itkuja.

Onko teillä kuukautiset miten olleet sekaisin imetyksen kanssa..? Menkat alkoivat vauvan ollessa 2,5kk vaikka täysimetin, tulleet nyt sen 3 kertaa erittäin runsaina mutta säännöllisinä kunnes nyt jäivät jonnekkin..?
Raskaustestin teen kyllä huomenna, vaikka huonoa huumoria se olisikin, raskautua luomusti vuosien lapsettomuuden sekä lapsettomuushoitojen jälkeen + imetys siihen päälle vielä.

 

Heippa!

Tulen nyt ekaa kertaa kurkkaamaan tännekin puolelle. Ehdin jo kirjoitellakin lyhyesti tuolla yrittäjissä, odottajissa ja nyt sitten tänne

Meille siis syntyi pikkuinen poika ajallaan. Hän on nyt ihana kolmikuinen. Kaikki on mennyt kaikki todella hyvin ja olenkin siis itsekin ollut hyvinvoiva suurimman osan aikaa. Poika on hyväntuulinen pikkumies. Kasvaa ja kehittyy joka päivä silmissä. Vähän haikeaa (mutta samalla ihanaa), että se pieni vastasyntynyt on nyt jo seurustelevainen ja tarkkaavainen poikanen.

Menkat ei ole alkaneet, miloinkahan ne tyypillisesti synnytyksen jälkeen alkavat? Jotenkin olin ajatellut, ettei ne täysimetyksen aikana ala, mutta ilmeisesti pitää siihenkin varautua

Alan nyt lueskella teidän kuulumisia ja ehkä tästä voisi pikkuhiljaa aktivoitua kirjoittelemaan vähän useammin, jos pojan päiväunet antavat myöten.

 

No oho, siinä se kesä sit hujahti, taas. Työt alkaakin reilun viikon päästä, joten pian pääsen palauttamaan mieleeni mitä tarkoittikaan kaoottinen arki

Typy kasvaa pituutta kuin heinä, ruoka maistuu, yöt nukutaan hyvin, ja päivät riehutaan, riekutaan ja touhutaan. Ihan hirveän villi ja vilkas tapaus tää meidän kuopus, vaikka isoveljetkin ovat mallia "täyttä höyryä eteen-sivulle-mihin suuntaan vain"Kiipeily on nyt kuuminta hottia,seisoo keittiönpöydällä voitonriemuisena, johon kipuaa tosi nopeasti ja ketterästi eli ruokapöydän tuolit tarvii alkaa jemmata toiseen huoneeseen ja syödään "seisovasta pöydästä". Käsilaukun tyhjentää ja inventoi hetkessä, keittiön laatikot ja kaapit samoin, myös vaatekaappiin sisältä on ihanaa levitellä pitkin lattioita, kengistä puhumattakaan. Ja voi sitä onnea, jos saa käsiinsä kaukosäätimen tai jonkun onnettoman puhelimen. Läppärit ja tabletit ovat ihania, samoin pöytäkoneen näppis. Langaton hoito häviää myös alta aikayksikön parempiin käsiin, jos jää pöydän reunalle. Äiti on nyt suosionsa huipulla, ja vain typyn omaisuutta, muut ei saa edes lähestyä tai alkaa armoton huuto.Muutenkin pitää puolensa varsin reippaasti

Päiväkotiin ollaan käyty muutamia kertoja tutustumassa, ja mä jo murehdin, miten iso ikävä mulle typyä tulee, kun ollaan oltu yhdessä 24/7. No, kyllä se siitä, kun saa vaan arjen pyörimään jotenkin. Töissä onneksi kiireet jatkuu tuttuun tapaan niin päivät kuluu nopeesti, ja onneksi viikonloput on vapaat.

Kaikesta huolimatta -siis iästäni (43v.!!! ), lapsiluvusta (4) jne. mieli on kyllä haikea kun vanhempainvapaat nyt päättyy ja koittaa normiarki. Välillä odotan innolla, että nää pienemmät vähän kasvaa, ja monet pikku jutut arjessa helpottuu ja lasten kanssa voi enemmän puuhailla kaikenlaista, mut sit taas välillä toivoo, et hei pliis, älkää kasvako niin nopeesti, ootte niin ihania pieninä

Joku teos jossain välissä kysyä menkoista, mulla taisivat alkaa joskus 7-8kk synnytyksestä, yhdet oli heti jälkivuodon jälkeen, nyt sit onneksi hävisivät. Täysimetyksellä oltiin, ja imetyksen lopetin kokonaan vasta pari viikkoa sitten. Kaikillahan se imetys ei niitä menkkoja kyllä vie ollenkaan. Nyt on pari eka päivää ihan kamalaa niagaraa, ja ovisoireet tosi tuskallisen. Että kyllä ihan innolla odotan menopaussi ja menkkojen loppumista ( niitä muita oireita en niinkään )

Mukavaa kesän jatkoa kaikille, käyn kyllä silloin tällöin lukemassa kuulumiset, mutta kirjoittelemaan ei varmaan enää ehdi

 

Heippa kaikille! Katsotaan, saataisiinko tätä ketjua heräteltyä henkiin...?

Meille syntyi kaksi viikkoa sitten ihana poikavauva pitkän yritystaipaleen päätteeksi. Perheen esikoinen on kyseessä, ja mulla ikää jo 43 vuotta. Alku vauvan kanssa on ollut sekä haastavaa että palkitsevaa. Meidän poika on kova syömään, ja toistaiseksi tissi on ollut taikakeino, jolla kaikki itkut ja kitinät saa loppumaan - ainakin vähäksi aikaa.

Paljon on jo mielessä aiheita, joista voisi kirjoitella, mutta aloitan nyt muutamista jutuista:

Imetyksestä: Meillä on ollut vähän takkuista tämä alku, vaikka maitoa kai tuleekin ihan riittävästi. Olin kyllä varautunut siihen, että imetys voi olla alkuun kivuliasta (ja niin se on ollutkin!), mutta en yhtään tajunnut että hyvän imetysasennon löytäminen voi olla niin hankalaa. Mä en edelleenkään pysty imettämään suht mukavasti muuta kuin kyljellään maaten. Istuallaan homma on tosi hankalaa, joudun tukemaan vauvaa useilla tyynyillä ja molemmilla käsillä, ja se tekee hommasta työlästä ja epämukavaa. Ja kun yksi imetyssessio yleensä kestää puolesta tunnista tuntiin, niin huhhuh vaan, kyllä siinä kärsivällisyyttä koetellaan.

Homman helpottamiseksi olen pohtinut rintapumpun hankkimista, jotta osan päivän imetyskerroista voisi hoitaa vähän ergonomisemmin (tai miehen toimesta). Mietityttää vaan se, että entä jos hankin kalliin laitteen enkä saakaan sillä juuri mitään herumaan? Mulla kun maitoa ei tule rinnoista mitenkään vuolaasti, siis esim. jos imetän toisesta rinnasta niin toisesta ei valu mitään. Onko teillä, jotka ootte rintapumppua käyttäneet, jotain suosituksia merkeistä ym. ja miten olette omanne hankkineet?

Me ollaan kyllä annettu pojulle korvikettakin aina välillä, jos tuo ei tiheistä imetyksistä huolimatta tahdo rauhoittua ja kitisee edelleen nälkäisen oloisena. Mä en ole siitä huonoa omaatuntoa potenut. Uskon että korvikekin on hyvää ravintoa, ja jos kuitenkin useimmat ruokinnat hoituu omalla maidolla niin eiköhän vauva siitä saa rintamaidonkin hyödyt. Eli niin kauan kuin tällä tavalla pärjätään, olen ihan tyytyväinen.

Vaatteista: Meidän poika oli syntyessään vain vähän yli kolmekiloinen sintti, joten en siis turhaan hankkinut 50-senttisiä vaatteita – ne on nyt juuri sopivan kokoisia. Äitiyspakkauksen bodyt on vielä hiukan väljiä, mutta kyllä nekin jo menettelee. Sen sijaan kaikki housut on ihan toivottomia, ne ei pysy millään päällä! Meillä on yhdet 50-senttiset perinteiset potkuhousut (siis sellaiset olkapäiltä kiinnitettävät), ja ne on toimineet parhaiten, mutta kyllä niissäkin jalat löytyy monesti samasta lahkeesta. Lahjaksi ollaan saatu etupäässä 62-senttisiä vaatteita, joten niitä onkin kaappi pullollaan odottamassa pojan kasvamista.

Nukkumisesta: Me ollaan sinnikkäästi pidetty kiinni siitä, että vauva nukkuu yöt omassa (sivuvaunumallisessa) pinnasängyssään, vaikka kieltämättä öisin olis monesti kiusaus jättää vauva vaan siihen viereen koisimaan. Vaavihan usein nukahtaa imetyksen päätteeksi mutta havahtuu herkästi hereille omaan sänkyyn siirrettäessä. Uskon kuitenkin edelleen, että omat unet kärsisi siitä, jos vauva nukkuisi vieressä. Ehkä taustalla on vähän sekin ajatus, että pääsee sitten myöhemmin helpommalla, jos vauva tottuu alusta asti nukkumaan omillaan. Mutta eipä silti, voihan se olla että omat periaatteet tässä vielä romuttuu.

Siitä olen potenut vähän huonoa omaatuntoa, ettei olla juurikaan pidetty vauvaa ihokontaktissa, vaikka sen tärkeyttä nyt joka puolella korostetaan. Toki vauva saa ihokontaktin imettäessä, mutta imetysten väleissä kun on hoidettava pyykit ja tiskit ja muut kotihommat, käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa ja vähän rentouduttavakin, niin missä ihmeen välissä sitä enää ehtii pötkötellä alaston vauva vatsan päällä?

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, nyt täytyykin mennä kohta syöttämään vaavia. On tuo vaan niin uskomattoman söpö pakkaus, että voiko mitään noin söpöä ollakaan?

Olisi kiva kuulla myös teidän kokeneempien äitien tuoreita kuulumisia! Pirtsin alkutaival kuulosti kyllä tosi rankalta, toivottavasti siellä on asiat nyt paaljon paremmin!

Roxanne ja poju 2 vko

 

Niin se aika vierahtaa.

Taalla pari paivaa sitten vietettiin 1v synttareita ja tiistaina olisi aika 1v neuvolaan.

Pirtsin kuulumisia kovasti taalla ollaan odoteltu

Meillahan tytolla se maitoallergia on, ja seen kanssa edelleenkin yritetaan hakea ruokavaliota kuntoon. Nayttaa meinaan silta, etta joko allergia on niin paha, etta myos naudanlihaan reagoi, tai sitten on myos kaikki vilja jatettava pois

 

Hei pitkästä aikaa!

Täällä on ollut hiirenhiljaista jo monta kuukautta, varmaan elämä vauvojen ja taaperoiden kanssa täyttää monilla päivät tehokkaasti? Tyttömme täyttää juhannuksena vuoden, mutta kyllä tuntuu ihan äidin pieneltä vauvalta vielä. Muuten menee oikein mukavasti, tyttö on erittäin sosiaalinen ja hyväntuulinen, mutta syömisen kanssa on takunnut pahasti jo monta kuukautta. Joulu-tammikuussa siirryttiin asteittain rintamaidosta korvikkeeseen ja vaikka pullosta sinänsä oppi juomaan, ei vieläkään siitä tykkää eikä muitakaan juomavälineitä halua opetella vaan huitoo ne pois. Kiinteätkään eivät maistu hyvin joten todella harmaita hiuksia on tämä tuottanut. Nyt on aloitettu kokeeksi refluksilääkitys, jos siitä olisi silent -tyyppisenä kysymys.

Imetyksen siis lopetin kokonaan kun vauva oli 7 kk, koska halusimme päästä yrittämään toista pakastealkiosiirron avulla. PAS tehtiin pari viikkoa sitten, ja sain testipäivänä hyvin hailakan viivan! Ehdin jo pettyä että negaksi jäi, mutta noin minuutin päästä tämä haalea viiva piirtyi näkyviin. Tein parin päivän päästä testin uudestaan eikä ollut sen vahvempi, joten pyysin verikokeen, ja tänään sain tietää että tulos oli hyvä, aika lailla viitealueen puolessa välissä.

Vielä en toki uskalla liikaa innostua kun ollaan niiiin alussa eikä voi tietää, pysyykö pikkuinen matkassa. Varasin varhaisultran toukokuun lopulle, siinä on taas yksi etappi jolloin tietää lisää. JOS kaikki menee hyvin, lapsosilla olisi 1,5 vuotta ikäeroa. Varmasti tulee olemaan raskasta vastasyntyneen ja taaperon kanssa, mutta kovasti toiveissa on sisarus eikä ole iän puolesta aikaa odotella liiaksi.

 

Juu, tooosi hiljaiseksi mennyt tämä palsta! Itse olen siirtynyt kirjoittelemaan enemmän Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketjuun (kiva kun sinäkin löysit tiesi sinne, Katti ), vaikka toki olen huomannut että nyt vauvaelämän pyörteissä on paljon vaikeampi löytää aikaa kirjoittelulle kuin aiemmin. Joka tapauksessa on aina tosi kiva lukea tuttujen kuulumisia niin täältä kuin muistakin ketjuista!

Joyzy, toivottavasti teillä on pikkuisen ruokavalio saatu kuntoon ja allergiaoireet helpottamaan!

Katti, wau, lämpimät onnittelut plussasta! Pidän kovasti peukkuja että kyytiläinen pysyisi matkassa mukana ja saatte varhaisultrassa hyviä uutisia. Noin pieni ikäero on alkuun varmasti raskasta, mutta nopeastihan se työläin vaihe lopulta ohi menee, ja jatkossa lapsosilla onkin sitten paljon seuraa toisistaan. Toivotaan että refluksiläkke auttaisi teidän pikkuneidin vaivoihin ja ruoka alkaisi sen myötä maistua paremmin.

Meidän tuoreista kuulumisista sen verran, että poika on nyt 5,5 kuukautta ja ihana pakkaus. Tuntuu että elämä vauvan kanssa on muuttunut koko ajan helpommaksi mitä enemmän ikää on tullut. Alku oli kieltämättä vähän sellaista selviämistaistelua päivästä toiseen ja stressasin melkein joka asiasta, mutta nyt on jo oppinut suhtautumaan koko äitiyteen paljon rennommin. Meillä eniten päänvaivaa ja harmaita hiuksia on tuottanut nukkuminen, sillä yöt on alusta saakka olleet todella katkonaisia. Edelleen poika heräilee syömään noin parin tunnin välein läpi yön. Vähän aikaa sitten unipätkät alkoivat jo hieman pidentyä, mutta sitten poika sai flunssan ja palattiin taas lähtöruutuun. Puolen vuoden jälkeen täytynee kyllä aloittaa jonkinlainen unikoulu.

Meillä on sikäli sama tilanne kuin Katillakin, että pakkaseen jäi yksi alkio, jonka siirtoa ei haluttaisi lykätä kovin pitkälle. Meilläkin se taitaa edellyttää imetyksen lopettamista, sillä ainakin toistaiseksi kuukautiset on pysytelleet poissa. Mutta odotellaan nyt hetkinen vielä.

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille! Kertoilkaahan kuulumisia, jos vielä olette linjoilla!

 

Moikka moi,

taisin viimeksi käydä täällä noin vuosi sitten, kun hoitovapaa veteli viimeisiään, sen jälkeen ei ole täällä eikä muuallakaan ehtinyt roikkua, koska pikkulapsiarki ja työelämä todellakin vie kaiken ajan ja jaksamisen. Tarha, työpaikka ja lähikauppa on se pyhä kolminaisuus, jonka ympärillä elämä pyörii

Nuorimmaiset olleet nyt vuoden tarhassa, ja tosi hyvin on sujunut Tietty ekat päivät oli kaikille lähtiessä itku herkässä, mutta se meni onneksi nopeesti ohi, ja hakiessa olivat jo ekoina päivinä ihan hyvällä tuulella. Meillä siis se onni, että löytyi piskuinen yksityinen sisaruspäiväkoti, joten sisarukset saa olla kaikki päivät yhdessä, ja ovatkin tärkeitä toisilleen, kuin Tiku ja Taku. Leikitkin heillä menee hyvin yksiin, välillä tuntuu, että aikuinen on siinä liikaa, kun nauravat jutuille, jotka vain he kaksi ymmärtää Ikäeroa näillä nuorimmaisilla siis 2 vuotta, ja nuorempi eli meidän pikku prinsessa täytti keväällä 2 vuotta, ja isoveli 4 vuotta. Toki osaavat myös tapella ja ärsyttää toisiaan, ihan liikaakin, mutta onneksi osaavat myös leikkiä yhdessä. Melko poikamaisia on kyllä meidän prinsessan kiinnostuksen kohteet, autot, erityisesti hälytysajoneuvot ovat ihan ykkösiä, nuket yms. joita yritän "tarjoilla" ei niinkään kiinnosta. Pippurinen mimmi on tää meidän nuorimmainen, ei tarvitse neuvoa pitämään puoliaan, päinvastoin pitää toppuutella, kun typy on sitä mieltä, että koko maailma on häntä varten luotu, ja muiden ihmisten tarkoitus on palvella ja palvoa armollista neitoa

Nyt onneksi kesäloma aluillaan, niin saa hetken huilata kaoottisista arkiaamuista. Ei ole ihan läpihuutojuttu saada aamuisin koululaiset kouluun ja nuorimmat tarhaan täydellisesti varustettuina ja ehtiä vielä itsekin ajoissa töihin Syksyksi järkättiin vielä etelänreissu koko porukalle, jospa siitä saisi virtaa koko talveksi, vaikka on turha edes kuvitella, että lomalla ehtisi itseänsä aurinkotuoliin oikaista, kyllä se lasten perässä juoksemiseen menee, mutta pääseepä sentään valmiiseen ruokapöytään, ja se on paljon jo se

Jaksamista yövalvojille, se on raskas vaihe, mutta menee onneksi ohi,enemmin tai myöhemmin, tosin se on laiha lohtu, kun on ns tilanne päällä. Viimeistään teineinä niitä ei sitten saa ylös punkastaan, vaikka kaataisi sängyn Ihanaa lukea vielä noita vauvajuttuja, mulla on varmasti vielä 8-kymppisenäkin vauvakuume -erityisesti vastasyntyneet on niin ihania, että esim. kauppareisulla niitä on pakko aina ihastella, kun sattuu esim. kassajonossa näkemään

Aurinkoista kesää kaikille

 

Moikka! Hengissä täällä ollaan, niin kuin joku totesikin niin "oma elämä" hävisi arjen kiireisiin ja vauva/taapero arjen pyörteisiin sinne jonnekkin.

Uudemmille tälleen pikainfona, että alkionsiirrosta (ICSI ja 1.PAS, pakkaseen taisi jäädä 6 alkiota) tuotti meille onnen maaliin saakka ja pikkuista odotettiin kauan. Sitten karma (?) näytti kurjan puolensa ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja vauva-arki oli kamalaa. Ihan rehellisesti.

Sanoin ystävälleni tuossa kuukausi takaperin, etten muista menneen vuoden tapahtumia ollenkaan, hullua! On ollut joulua, pääsiäistä ja yks mikä oli hullu niin katsoin valokuvista, että olen joku vappu lapsen syntymän jälkeen (siis ilmeisesti vappuna 2017) laittanut pöydän oikein koreaksi ja kutsunut vieraita meille. Minä olen ottanut valokuvat. Katsoin niitä kuvia, ja muistan hämärästi sen, että tein tarjottavaa, mutta en muista mitään muuta .

En tiedä miten kauan tämä sumennos kestää, vai joko nyt ollaan kirkkailla valoilla ajavia (tuskin..), mutta elämä ei ole enää niin kamalaa, kun se oli vuosi sitten. Töihin palaaminen helpotti omaa jaksamista ja jaksoin paremmin olla äiti, kun sain olla hetken päivässä "normaali". Työteko ei tunnu missään verrattuna äitiyden työhön. Se on niin henkisesti kuluttavaa, niin vaativaa, pitää jaksaa pysyä hereillä, multitaskata monta asiaa yhtä aikaa, kasvattaa hauista koska lapsi roikkuu toisessa kädessä ja toisessa on paistinpannu jossa yrität epätoivoisesti tehdä ruokaa yhdellä kädellä jne. Tästä äitiyden työstä pitäisi saada presidentiltä jokin tunnustus!
Olen silti onnellinen, vaikka olen ärtynyt ja väsynyt vieläkin, mutta en kadu hetkeäkään tästä pienestä ihmeestä.

Pakkasessa siis olisi vielä alkioita. En tässä mielentilassa osaa kuvitella mitä niille tapahtuu, mutta eiköhän elämä järjestä asiat niin, että tulen tietämään, kun on sen aika

Toivottavasti teillä on mukava kesä tulossa ja nauttikaa lomasta jos sellaista on!
Jos joku kokee piston sydämmessään näistä masennusasioista, niin minulla on ainakin omasta mielestä ihan helkkarin hyvä kokemus tästä ja minulle saa laittaa viestiä jos kaipaa vertaistukea

Pirtsi ja riiviö 1,5v