Heippa kaikille! Katsotaan, saataisiinko tätä ketjua heräteltyä henkiin...?
Meille syntyi kaksi viikkoa sitten ihana poikavauva pitkän yritystaipaleen päätteeksi.
Perheen esikoinen on kyseessä, ja mulla ikää jo 43 vuotta. Alku vauvan kanssa on ollut sekä haastavaa että palkitsevaa. Meidän poika on kova syömään, ja toistaiseksi tissi on ollut taikakeino, jolla kaikki itkut ja kitinät saa loppumaan - ainakin vähäksi aikaa.
Paljon on jo mielessä aiheita, joista voisi kirjoitella, mutta aloitan nyt muutamista jutuista:
Imetyksestä: Meillä on ollut vähän takkuista tämä alku, vaikka maitoa kai tuleekin ihan riittävästi. Olin kyllä varautunut siihen, että imetys voi olla alkuun kivuliasta (ja niin se on ollutkin!), mutta en yhtään tajunnut että hyvän imetysasennon löytäminen voi olla niin hankalaa. Mä en edelleenkään pysty imettämään suht mukavasti muuta kuin kyljellään maaten. Istuallaan homma on tosi hankalaa, joudun tukemaan vauvaa useilla tyynyillä ja molemmilla käsillä, ja se tekee hommasta työlästä ja epämukavaa. Ja kun yksi imetyssessio yleensä kestää puolesta tunnista tuntiin, niin huhhuh vaan, kyllä siinä kärsivällisyyttä koetellaan.
Homman helpottamiseksi olen pohtinut rintapumpun hankkimista, jotta osan päivän imetyskerroista voisi hoitaa vähän ergonomisemmin (tai miehen toimesta). Mietityttää vaan se, että entä jos hankin kalliin laitteen enkä saakaan sillä juuri mitään herumaan? Mulla kun maitoa ei tule rinnoista mitenkään vuolaasti, siis esim. jos imetän toisesta rinnasta niin toisesta ei valu mitään. Onko teillä, jotka ootte rintapumppua käyttäneet, jotain suosituksia merkeistä ym. ja miten olette omanne hankkineet?
Me ollaan kyllä annettu pojulle korvikettakin aina välillä, jos tuo ei tiheistä imetyksistä huolimatta tahdo rauhoittua ja kitisee edelleen nälkäisen oloisena. Mä en ole siitä huonoa omaatuntoa potenut. Uskon että korvikekin on hyvää ravintoa, ja jos kuitenkin useimmat ruokinnat hoituu omalla maidolla niin eiköhän vauva siitä saa rintamaidonkin hyödyt. Eli niin kauan kuin tällä tavalla pärjätään, olen ihan tyytyväinen.
Vaatteista: Meidän poika oli syntyessään vain vähän yli kolmekiloinen sintti, joten en siis turhaan hankkinut 50-senttisiä vaatteita – ne on nyt juuri sopivan kokoisia. Äitiyspakkauksen bodyt on vielä hiukan väljiä, mutta kyllä nekin jo menettelee. Sen sijaan kaikki housut on ihan toivottomia, ne ei pysy millään päällä! Meillä on yhdet 50-senttiset perinteiset potkuhousut (siis sellaiset olkapäiltä kiinnitettävät), ja ne on toimineet parhaiten, mutta kyllä niissäkin jalat löytyy monesti samasta lahkeesta.
Lahjaksi ollaan saatu etupäässä 62-senttisiä vaatteita, joten niitä onkin kaappi pullollaan odottamassa pojan kasvamista.
Nukkumisesta: Me ollaan sinnikkäästi pidetty kiinni siitä, että vauva nukkuu yöt omassa (sivuvaunumallisessa) pinnasängyssään, vaikka kieltämättä öisin olis monesti kiusaus jättää vauva vaan siihen viereen koisimaan. Vaavihan usein nukahtaa imetyksen päätteeksi mutta havahtuu herkästi hereille omaan sänkyyn siirrettäessä. Uskon kuitenkin edelleen, että omat unet kärsisi siitä, jos vauva nukkuisi vieressä. Ehkä taustalla on vähän sekin ajatus, että pääsee sitten myöhemmin helpommalla, jos vauva tottuu alusta asti nukkumaan omillaan. Mutta eipä silti, voihan se olla että omat periaatteet tässä vielä romuttuu.
Siitä olen potenut vähän huonoa omaatuntoa, ettei olla juurikaan pidetty vauvaa ihokontaktissa, vaikka sen tärkeyttä nyt joka puolella korostetaan. Toki vauva saa ihokontaktin imettäessä, mutta imetysten väleissä kun on hoidettava pyykit ja tiskit ja muut kotihommat, käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa ja vähän rentouduttavakin, niin missä ihmeen välissä sitä enää ehtii pötkötellä alaston vauva vatsan päällä?
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, nyt täytyykin mennä kohta syöttämään vaavia. On tuo vaan niin uskomattoman söpö pakkaus, että voiko mitään noin söpöä ollakaan?
Olisi kiva kuulla myös teidän kokeneempien äitien tuoreita kuulumisia!
Pirtsin alkutaival kuulosti kyllä tosi rankalta, toivottavasti siellä on asiat nyt paaljon paremmin!
Roxanne ja poju 2 vko