40 + so what, wol 14 (2019)

Noniin. Uusi vuosi on alkanut ja kovasti toivon, että tämä vuosi toisi mukanaan onnen meille jokaiselle.

Itsellä alkaa uudet tuulet puhallella. Olin keskiviikkona leikkauksessa ja nyt on sairauslomaa lähes 6 viikkoa. Tämän lisäksi oon sopinut työpaikan vaihdoksesta. Niinpä olenkin saikun jälkeen kaksi viikkoa vuosilomalla ja sitten kaksi viikkoa vanhassa työpaikassa ja maaliskuun puolivälissä vaihdan uuteen paikkaan. Hieman jännittää, mutta itselleni tämä tuli tosi hyvään saumaan. Nyt ei kuitenkaan olisi paras mahdollinen aika raskautua, mutta jos se sattuisi onnistumaan, niin todellakin otetaan ilolla vastaan. Edes yksi osio elämässä alkaa selkiytyä ja olo onkin haikea, mutta helpottunut.

Nyt on siis menossa kp 12 letrokiertoa. Ovislimaa on alkanut ilmaantua, mutta tikussa vasta hailakka viiva. Ehkä se ovis tulee sitten alkuviikolla ja todellakin kaikesta huolimatta aiotaan lemmiskellä oikein olan takaa.

 

Moikka! Meidän kuopus on 8kk ja alkaa olla tosi vauhdikas tapaus. On alkanut vähän hirvittää, että jaksanko, jos onnistutaan saamaan toinenkin? Minulla ei siis ole kierto vielä käynnistynyt ja imetän paljon yölläkin, joten ei ole kovin todennäköistä, että tulisin vielä raskaaksi. Edellinen raskaus alkoi luomusti. Minulla on ikää 40. Nyt onneksi tämän lapsen allergiaoireet ovat helpottaneet ja yöt ovat rauhoittuneet. Kai sitä sitten jaksaa, jos tärppää. En ole vielä käynyt gynelläkään. Niin sanotusti taustalta siis kirjoittelen. Mitä kuuluu teille muille?

 

Hei kaikille. Varovasti tulen tänne kurkkimaan. Minulla on jo viisi lasta. Kuopus on iltatähtönen ja nyt 1.5 -vuotias. Itse täytän tän vuonna 41. Järki sanoo, että lapset ovat tässä. Tunteet sitten jotain toista. Onko ihan älyvapaata toivoa vielä yhtä? Että olisi kuopuksellakin suht samanikäinen sisarus. Tärppäisikö edes enää . Aiemmat lapset tärpänneet helposti, myös kuopus, vaikka minulla oli silloin ikää jo sen 38v. Onko tässä 2.5 vuodessa kroppa vanhentunut liikaa? Mitkä riskit muutenkin.. mitä tutkimuksia tulisi, jos olisi raskaana? Onko lapsivesipunktio yli 40- vuotiaille automaattisesti? Mies on minua useamman vuoden vanhempi.
Ehkäisy vielä käytössä...mutta...

 

Hei kaikille. Varovasti tulen tänne kurkkimaan. Minulla on jo viisi lasta. Kuopus on iltatähtönen ja nyt 1.5 -vuotias. Itse täytän tän vuonna 41. Järki sanoo, että lapset ovat tässä. Tunteet sitten jotain toista. Onko ihan älyvapaata toivoa vielä yhtä? Että olisi kuopuksellakin suht samanikäinen sisarus. Tärppäisikö edes enää . Aiemmat lapset tärpänneet helposti, myös kuopus, vaikka minulla oli silloin ikää jo sen 38v. Onko tässä 2.5 vuodessa kroppa vanhentunut liikaa? Mitkä riskit muutenkin.. mitä tutkimuksia tulisi, jos olisi raskaana? Onko lapsivesipunktio yli 40- vuotiaille automaattisesti? Mies on minua useamman vuoden vanhempi.
Ehkäisy vielä käytössä...mutta...

Ei tule lapsivesipunktiota ilman toivomustasi, ja voi ottaa myos NIPT-testin, jos NT-tutkimuksen tulokset huolestuttavat. NIPT:issa ei ole keskenmenon vaaraa, tosin NIPT ei valttamatta anna tulosta, jos painoindeksi on suurehko, esim. yli 30. Onhan niita monia, jotka saavat lapsia luomusti yli 40-vuotiaina, ja sitten on toki myos IVF ja luovutetut solut mahdollisuuksina, joten ei kuin vain yrittamaan!

 

@Rusakkonen, saako kysyä miten voitte miehesi kanssa? Onko enkelivauvan kuolinsyy selvinnyt? Oliko hautajaiset jo?

Kirsi ja rv 24+3

 

Täällä ainakin yksi normaalipainoinen luomusti raskautunut ja täytän 41 juuri ennenkuin esikoiseni syntyvät. Olin siis jo 40,5v, kun raskauduin. Meille tehtiin nt-ultra ja NIPT sekä huomenna rakenneultra. Monikkotilanteen takia meitä ultrataan useammin, mutta jos olisi vain yksi, tuskin eroaisin muista. Ei siis ole mahdotonta . Yrittämällä se selviää!

 

Mirumarumoru, äkkiä se aika menee loppujen lopuksi ja etova olo vaikuttaa hyvältä oireelta tässä vaiheessa.

Reetaleena, ei se imettäminen aina ole uuden raskauden esteenä. Serkkuni vaimo on tullut kahdesti raskaaksi imetyksen aikana. Toki ikä voi siinäkin asiassa tehdä tepposiaan.

Untuva79, tervetuloa mukaan vaan. Täällä saa vertaistukea ja vaihtaa vapaasti ajatuksia. Porukka on ollut todella lämpimästi hengessä mukana niin hyvissä kuin huonossakin hetkissä. Haluatko mukaan listalle?

Kirsillevauva, oijoi, olet päässyt jo yli puolivälin raskaudessasi. Kylläpä aika rientää. Onko sujunut hyvin?

Eloveera-79 mitenkäs siellä, kuinka oot jaksellut?

 

@Hulbertiina Kiitos kysymästä. Yllättävänkin hyvin. Käyn jo kohti rv 23 eli nyt on n. 21+4. Vatsa on jo aika iso. Syönnin jälkeen vatsan ympärysmitta 92cm.. Ennen raskautta noin 30 cm vähemmän. Hurjaa kasvua siis .. Olen onnistunut pitämään raskauden piilossa löysällä paitapuserolla, jossa on röyhelöt ja jakkuhamepuvulla. Kauaa ei kyllä onnistu . Ei ole ollut liitiskipuja eikä selkäkipuja, mutta kahden läsnäolotyöpäivän jälkeen etäpäivä menee toipumiseen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hallinnassa ja Klexanea tykitän kahdesti päivässä tukosten ehkäisemiseksi.

Olen uskaltanut tehdä vähän myös hankintoja, vaikka rakenneultra onkin vasta huomenna. Tuntuu että muuten tulee kiire ellei hanki jotain jo etukenossa. Eikä sitä oikein voi pelätäkään koko raskautta, joten olen päättänyt olla positiivinen. Eilen lajittelin jo aiemmin ostamiani vaatteita koon mukaan laatikkoihin. 50-62 koot ja 68-72 koot erikseen jne. Kirjoitin myös ylös mitä on jo hankittuna: vaate, väri, koko, hinta, jotta ei tule ostettua turhia vaatteita ja pysyn kartalla myös kustannuksista. Koska kyseessä on esikoiset, kaikki tarvikkeetkin pitää hankkia: sitterit, hoitopöytä, turvakaukalot, monikkovaunurattaat jne. Myöhemmin syöttötuolit ja sängyt. Apua! Mikäköhän olisi tukeva ja turvallinen sitteri x3 ja turvakaukalo x3 ?

 

Onnea Eloveeralle kolmosista. Täällä taustalla pyörivä kaksosten äiti

 

Eloveera-79, onpa ihanaa, että teillä kaikilla menee hyvin. Itse aikoinaan tuplillani käytin Akta Gracon telakallisia turvakaukaloita. Niitä pystyin käyttämään sitterinä sisällä, koska niissä oli keinuva pohja, jonka sai myös tuettua kantokahvalla keinumattomaksi. Oli helppoa laittaa vauvat sisällä kaukaloon ja autossa vaan loksauttaa kaukalot kiinni telakoihin. Ja säästyi vähän rahaakin, kun ei tarvittu erillisiä sittereitä. Ryömintävaiheessa ei sitten enää tarvittukaan sittereitä. Paljon tytöistä on ollut seuraa ja tukea toisilleen ja olikin ihanaa seurata heidän "keskusteluitaan" ääntelyvaiheesta lähtien. Punoivat juoniaan jo pienestä pitäen. Toki joutuivat kuntoutuksellisin perustein päiväkotiin opettelemaan puhumista toisten lasten kanssa, kun keskenään pitkään puhuivat "omalla" kielellään. Sanavarasto heillä oli tutkimusten perusteella hieman suppeampi kuin ikätovereillaan, mutta heitä keskosuuden vuoksi tutkittiin ja seurattiin tarkemmin. Monella muulla normiaikaan syntyneillä lapsilla ei ole läheskään samaa sanavarastoa kuin tytöillä oli silloin, mutta normiaikaan syntyneisiin ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota. No menipä selittelyksi...
No joka tapauksessa uskalla ottaa apua vastaan. Neuvolan kautta varmasti saat tukea monikkoperheen arkeen synnytyksen jälkeen. Yksin ei tarvitse lasten kanssa jäädä.

 

Hei!

Tervetuloa uudet Tämä on siitä vaarallinen paikka, että täällä se vauvakuume kasvaa, jos vielä miettii, uskaltaako/ haluaako vielä lapsia vai ei.

@Eloveera-79 Hyvin olet saanut salattua Mulla on jo nyt niin iso maha, että kaikki ovat arvanneet

@Mirumarumoru Positiiviselta merkiltä kuulostaa etova olo. Tsemppiä ultran odotteluun!

Oman navan elämää: NT-ultra takana ja pikkuisella kaikki hyvin ainakin tällä erää. NIPT-testin tuloksia vielä odotellaan. Täällä sen saavat kaikki yli nelikymppiset halutessaan ja mehän haluttiin. Aika levollinen olo on, vaikka muutaman viime päivän aikana alavatsa on ollut aika kipeä. Kyllähän sitä välillä säikähtää, vaikka ihan normaalia varmaan onkin.

Keltsi & Pikkuinen 13+

 

Kiitos kuulumisten kysymisesta @kirsillevauva! Suru on meilla lasna joka paiva on and off, joka paiva itketaan miehen kanssa, mutta pysahtyneet emme ole. Elaman on jatkuttava.

Hautajaiset ovat keskiviikkona 22.1., ja joka paiva on kovasti jarjestamista ensinnakin siihen tapahtumaan. Kukkien tilaaminen kukkakaupassa oli todella emotionaalista. Talla viikolla tapasimme myos papin ja keskustelimme tapahtuman ohjelman lapi. Olemme valinneet virret, tekstit, Raamatunlauseet ja musiikkiesitykset, ja olen valmistanut paperiohjelman. Olen suunnitellut muistopoydan, jolla on valokuva-albumi, kuvakokoelma ja juliste, taynna ihanan poikamme kuvia. Vieraita tulee 20 ja 30 valilla, ja pari heista on muusikkoa, jotka ihanasti lupasivat musiikkia kirkossa ja erityisesti hautajaisvastaanotolla. Saimme hautajaisvastaanoton kahveineen ja voileipineen yms. mukavasta paikasta ilmaiseksi - he olivat liikuttuneita poikamme kuolemasta, ja olemme kovin kiitollisia. Paaosa kirkon musiikista on uruilla. Lisaksi meilla on harpisti tulossa. Tassa on saman tien omat hautajaiset suuniteltu - haluan samanlaiset kuin pojallani. Suuri juttu oli myos hautapaikan loytyminen meille kolmelle, silla halusimme saman tien ostaa meillekin paikat, jotta paasemme pojan viereen. Saatiin hautausmaan rauhallisesta reunasta, jossa on ihanasti puita, ja voidaan laittaa haudan eteen puiden alle penkki. Seuraavassa rivissa poikamme tulevan haudan takana on toinen hauta, jossa lepaa toisen perheen isoisa ja lapsenlapsi - kohtuun kuollut poika. Niin meidan pojallamme on siina kivasti leikkikaveri.

Muuten ohjelmassa on ollut ahkeraa luomuyritysta ja olen aloitellut myos uuden tyopaikan hakua. Viela ei ole selvilla tarkalleen milloin yrittaisimme taas PAS:ia. Menee varmaan parisen kuukautta.

Viela ei ole selvinnyt poikamme kuolemasta mitaan. Tuloksia ei ole viela saapunut takaisin sairaalaan. On sovittu, etta meilla olisi sairaalalaakarin kanssa tapaaminen 28.2., siihen mennessa uskovat tuloksien saapuvan. Minulla on nyt huomenna laakariaseman laakarin synnytyksen jalkeinen kuusiviikkoisvastaanotto (sita ennen kuitenkin hautaustoimiston kanssa aika emotionaalinen tapaaminen, jossa tullaan keskustelemaan mm. pojan vaatteista ja arkun sisallosta ... olen tassa ostanut netista kaikenlaista arkkuun, hautajaisiin ja haudalle). Klexane 2 x 100mg paivassa, tyroksiini, metformiini ja pitkien tukisukkien pitaminen jatkuvat.

Tahan loppuun viela, etta kavi niin hyvin, etta paasin mukaan sellaiseen maakunnassamme jarjestettavaan laihdutusprojektiin, joka on ilmainen. Saan 12 viikon ajan tavata ravitsemusterapeuttia, ja olen jo ostanut blenderin ja aloittanut uudenlaisten ruokien syomisen. Enemman proteiineja, kasviksia ja hedelmia, vahemman turhia hiilihydraatteja. Jos saisin tassa viela lisaa painoa pudotettua; alkutavoitteena 95kg ja sitten lopullisena tavoitteena n.79kg, jolloin olisin normaalipainon piirissa. Se voisi auttaa tuota rukoilemaamme uutta ihmetta.

 

@Eloveera-79 Paras sitteri on BabyBjörn-sitteri. Se on vaan erilainen kuin muut. Mitään muuta en enää ostaisi. Vauva viihtyy siinä hyvin ja voi käyttää ensimmäiset 5-6kk, kun sitä voi säätää kolmeen eri asentoon ja vauva voi oppia myös kiikkumaan siinä itse. Ne ovat tosi suosittuja ja siksi niitä myydään paljon käytettyinäkin ja sen saa aina kaupaksi.

Minun mielestä paras turvakaukalo on Maxi-Cosi Cabriofix telakalla. Se on tosi nopea kiinnittää autoon. Sekunnissa valmis ja on tosi kevyt kaukalo. Se on saanut hyvät pisteet testeissä, mikä on tietysti tärkeää. Vastasyntyneelle on pienennyspehmuste. Niitä löytyy myös käytettyinä. Itse möin juuri kaksi vuotta vanhan eteenpäin. Käyttöikä on 10 vuotta. En silti viitsinyt jättää itselle, kun meillä on huonosti varastotilaa ja ei tiedä, tuleeko enää vauvaa.

Jos ostat uutena, niin kannattaa pyytää tarjoukset kirjallisena. Jos kirjoitat blogia, niin kannattaa mainita siitä, niin saat varmaan extra-alennusta.

Itse en ole ostanut kaikkea uutena. Käytettynä löytyy niin paljon halvemmalla, jos on aikaa kierrellä tai selata Marketplacea ja sitten hakea jostakin. Voisin kuvitella, että kolmosille hankkisin mahdollisimman helposti puettavia vaatteita,esim. kietaisumallisia bodeja. Ja varmaan kannattaa hankkia vaatteita etukäteen riittävästi ja tuttipulloja... Hyviä (kivijalka-) lastenvaatekirppareita esimerkiksi on Vekarakirppis Helsingissä ja Murula Tuusulassa. Käyn myös usein Malmilla Velmu-kirpparilla.

 

@Reetaleena kiitos vinkistä Babybjörnin suhteen. Niitä on tosiaan tori pullollaan. Vaunut ostan uutena niin muita isoja tarvikkeita voisi katsoa käytettynäkin. En ole vielä saanut aikaisekdi blogia, kun olen töissä vielä. Mietin aluksi jääväni 23.3 äitiysvapaalle, mutta loppupään kaaoksen takia mietin 18.4, kun käytännössä silloinkin jäisin pois jo n. 19.2. Siihen on enää reilu kuukausi ja vointi on ihan hyvä, vaikka läsnäolopäivät työssä väsyttääkin kovasti. Jännittää jo valmiiksi se aika, kun vanhempainvapaa päättyy, vaikka saankin jatkettua "lomaa" 12 viikon vuosilomilla vähäsen, mutta silti.. Kun vapaa alkaa, ehdin käydä ostoksillakin paremmin .

 

Nyt on ainakin jotain hormonitoimintaa käynnistynyt, kun minulla on eilen ja tänään ollut rinnat kipeät silloin kun vauva imee.

 

Heippa kaikille! Täällä uusi kuumeilija tulee kurkkimaan ja ihmettelemään, että tässäkö sitä taas ollaan... Ikää mulla on 41 vuotta ja olen maailman suloisimpien, juuri 2 vuotta täyttäneiden epäidenttisten kaksopoikien yh äiti. Olen ollut raskausajasta saakka poikien kanssa yksin, eli lasten isä ei ole lainkaan kuvioissa mukana (hänen päätös). Lapsen saaminen ei ollut se helpoin rasti ja reilun vuoden yrittämisen (ja yhden aikaisen keskenmenon) jälkeen Letrozolin avustuksella tärppäsi ja jouluna 2017 rv36+1 syntyivät maailmaan pikkuruiset, mutta täysin terveet ja hyvinvoivat pikkuherrat. Vauva-aika oli helppo... pojat on nukkuneet aina hyvin, alkuviikkojen jälkeen pääsimme täysimetykselle. Meillä ei ole mitään allergioita, tämän kahden vuoden aikana ollut kaksi kertaa nuhakuume ja yksi oksennustauti... siinä meidän sairastelut. Saan järjettömän paljon apua vanhemmiltani ja ilman heitä tämä toki olisi paljon raskaampaa yksin, vaikka helpot lapset olenkin saanut. Ensimmäisestä taaperovuodestakin on selvitty suht täysjärkisinä ja ihania energisiä pojanpalleroita ovat kumpainenkin.

Vajaa puolisen vuotta sitten elämäämme asteli kaksi uutta miestä, eli miesystäväni (39v) ja hänen 8-vuotias poikansa. Minä olin jo ehtinyt ajatella, että mun lapset on tehty ja samoin hän... MUTTA olemme viimeisen parin kuukauden ajan huomanneet, että puheemme on kääntynyt usein siihen "mitä jos meillä olisi yhteinen lapsi" ja muutama päivä sitten päätimme yhteistuumin, että jos luoja suo, lapsi on tervetullut. Ainakin toistaiseksi mennään ihan luomuna ja ilman varsinaista yrittämistä. Ja koska molemmat voidaan elää onnellisina tämän nykyisenkin tilanteen kanssa, mitään hampaat irvessä yrittämistä ei ole tarkoituskaan aloittaa... MUTTA... mä eksyin eilen illalla katselemaan poikien vauvakuvia ja tajusin, että mä niin kovin paljon toivoisin, että saisin vielä kerran kokea sen vauva-ajan. Ja samalla mua pelotta ihan hirmuisesti. En juurikaan nauttinut raskausajasta, koska kaksosraskaus oli kropalle aika rankka, päällimäisenä tunteena oli aamusta iltaan huoli vauvojen hyvinvoinnista ja toki tämä totaaliyksihuoltajuus on ollut henkisesti aika heavy kokemus ja pelottaa, että jotain vastaavaa tapahtuu uudelleen. Mutta silti.... huolimatta kaikista peloista, olen ihan muutamassa päivässä sairastunut kamalaan vauvakuumeeseen.

En ole ollenkaan varma mun mahdollisuuksista enää tulla raskaaksi. Mun AMH arvo oli jo ennen poikia ihan olematon ja nyt sitä ei varmaan sais enää edes mittariin näkyviin. Mulla vaivana ollut myös heikko ovulaatio, eli siis ovuloin kyllä, mutta jollain tavalla laiskasti ja progearvot olleet tosi matalia (viitearvojen sisällä kylläkin). Letrozol toi avun tähän ja kypsytteli tässä minun tapauksessa useammankin munasolun, jotka onnekseni irtosivat yhtäaikaa. Monikkoraskauden riskitekijöitä minun kohdallani toki oli muitakin (suku, pituus, paino yms.) Mihinkään hoitoihin tuskin olemme kumpikaan valmiita (ehkä Letrozolin tyyppistä lääkeavustusta lukuunottamatta), joten tämä saattaa olla jo alunalkaen melkoisen epätoivoinen yritys, mutta hei, ihmeitä tapahtuu... siihen haluan uskoa.

Mä en sattuneesta syystä ole käyttänyt mitään ehkäisyä poikien syntymän jälkeen (koska sitä miestä ei siis ole kuvioissa ollut ) ja nyt tämän uuden rakkauden kanssa olemme käyttänet ainoastaan kondomia, eli "yrityksen" voimme aloittaa periaattessa samantien. Mitään hajua ei ole kirrosta tällä hetkellä , muuten kuin odottelen menkkoja alkavaksi ihan näinä päivinä. Kierto mulla käynnistyi, kun pojat oli 7kk ja palautui suht säännölliseksi, kun lopetin (poikien aloitteesta) imetyksen kokonaan poikien ollessa 1v 3kk.

Tämän pitkän selostuksen jälkeen, tässä olen ja kuumeilen. Tsemppiä hurjasti kaikille palstalaisille, missä vaiheessa yritystä tai raskautta olettekin ja pahoittelut kaikille menetyksiä kokeneille.

MamaBlue

P.S. En ehkä vielä halua listalle, kun ei tuosta kierrostakaan ole käsitystä. Taustailen tovin ja palataan siihen listaan vaikka, kun olen taas kartalla omasta kropastani.

 

@MamaBlue Tervetuloa joukkoon! Mulla oli aiemmin käytössä Letrozol + Pregnyl, mutta kuukausiin en ottanut mitään lääkkeitä. Luomusti tulin raskaaksi 40,5v, vaikka amh on alentunut ja muitakin vaivoja löytyy. Ei siis ole mahdotonta!

 

@MamaBlue Tervetuloa joukkoon! Mulla oli aiemmin käytössä Letrozol + Pregnyl, mutta kuukausiin en ottanut mitään lääkkeitä. Luomusti tulin raskaaksi 40,5v, vaikka amh on alentunut ja muitakin vaivoja löytyy. Ei siis ole mahdotonta!

Kiitos! Mä tutkin aika paljon tuota AMH asiaa silloin edellisellä yrityskerralla. Mä menin ihan pois tolaltani, kun sain kuulla oman lukuni (jota en nyt kuolemaksenikaan muista, täytyy kaivaa se jostain - todella matala joka tapauksessa). Mutta mun ihana oma lääkäri (hedelmöityshoitojen asiantuntija) valoi muhun uskoa ja sanoi, että matala AMH ei ole mikään este sille, etteikö voisi tulla raskaaksi ihan luonnollisestikin. Se vain kertoo siitä, että aikaa ei ole hukattavaksi (munasolureservi). Tosin siitähän on nyt jo monta vuotta aikaa, että varmasti tuo reservi on entisestään huvennut. Silti jaksan uskoa, että siellä niitä munasia vielä joka kuukausi kasvaa ja loppujen lopuksi yksi vain tarvitaan.

Kun nyt tilanne on mikä on ja tjottaillen mennään, niin en aio edes mittauttaa tuota AMH:n tämänhetkistä lukua.

Ja hei, onnittelut triplaraskaudesta! Monikkovanhemmuus on mahtavaa!

 

MamaBlue, tervetuloa mukaan. Kummasti se vaan ihmisen mieli muuttuu uuden rakkauden myötä. Niin kävi itsellenikin. Ja tottakai niitä ihmeitäkin tapahtuu. Toivottavasti teitä lykästäisi pian.

Täällä eilinen ovistesti oli jo melkein positiivinen, mutta tänään se oli jo huomattavasti haaleampi. Koitan vielä testailla myöhemmin, koska limoja tulee vielä.

 

@Rusakkonen, kiitos, kun jaksoit vastata. Onneksi teillä on keskinäinen rakkaus ja tuki toisistanne <3. Ja usko elämään. Hautajaiset kuulostavat kovin kauniilta, upeasti olette halunneet muistaa pientä poikaanne <3.

Minulla on hyvä vaihe raskaudessa. Iskiasvaivat vaivasivat kaksi kuukautta ja oli melkoisen ikävää. Raskausajan diabeteksen kanssa olen oppinut elämään ja kovasti vauva on puheissa ja odotuksissa. Lähes kaikki hankinnatkin tehty Neljäs tyttä tulee perheeseen, olen niin onnellinen

 

Apua kun tämä vauvakuume nousee, eikä helpotusta saa täällä pyörimällä... Mietin jo tuota amh-mittausta ja gynekologilla käyntiä. Mitä gynekologi tekee sellaisella käynnillä? Kävin loppuvuodesta siinä 40 vuoden papa-seulonnassa ja se oli ok. Olen menossa ihan tk-lääkärille yhden pienen jalkaan liittyvän ongelman vuoksi ihan lähiaikoina ja mietin, että voisinko pyytää siltä lääkäriltä lähetteen amh:n mittaukseen. Mutta olisiko siitä mitään hyötyä? En olisi kovin halukas kuitenkaan ottamaan mitään lääkkeitä, varsinkin jos ne lisäävät monikkoraskauksia... Minun yhdellä kaverilla on sellaiset kaksoset. Minulla on jo monta lasta, vaikka vain yksi on enää pieni. Mutta sama juttu kuin @Untuva79 kirjoitti, ois kiva jos kuopuksellakin olisi suhteellisen samanikäinen kuopus. Edelliset raskaudet ovat alkaneet helposti minullakin. Olen normaalipainoinen.

 

Tanaan saatiin alustavat tiedot puhelimitse ruumiinavausraportin lukeneelta kohtu- ja neonataalikuolemiin erikoistuneelta katiloltamme kohtukuoleman syysta. Nama siis perustuvat ruumiinavaustietoihin ja minulle tehtyihin testeihin.

Kuten arvelimmekin: selittamaton.

Ei ollut tulehduksista mitaan merkkeja omissa verikokeissani, istukassa tai pojassamme.
Istukka ja napanuora olivat kunnossa. (Ei myoskaan merkkeja napanuoran kuristumisesta nuorassa tai henkitorvessa - kaikki kunnossa, ja vauvahan syntyi nuora hollasti ymparillaan.) Napanuora oli tosin pitka, joten sen kuristuminen yms. olisi periaatteessa mahdollista.
Kaikki vauvan elimet olivat kunnossa.
Vauva oli ylakayralla kokonsa puolesta, mutta ulkonaossa ei ollut mitaan epamuodostumia tai vastaavia.
Minulla ei ollut raskausdiabetesta. (Tiedan myos muista testeista, ettei minulla ole muita yleisesti tunnettuja riskitekijoita kuten tukostaipumuksia yms. kromosomeissa.)

Geenitesteja ei voitu tehda, koska ruumiin kunto ei testausvaiheessa mahdollistanut tavallisesti suoritettavia kultivaatiotesteja. Tama on valitettavaa, mutta toisaalta katilon mukaan vauvan ulkonako (ei deformaatioita jne.) ei viittaa yleisesti tunnettuihin geenivirheisiin, jotka olisivat periaatteessa voineet selvita testeilla. Tosin, jos lukee kohtukuolemia koskevia artikkeleita, niin huomaa kylla, etta laaketieteen maailma tietaa viela hyvin vahan kohtukuolemista, ja on mahdollista, etta suurempi osuus niista kuin nyt arvelemme johtuu nimenomaan geeneista, ja useat niista syista ovat taman paivan laaketieteelle viela selvittamattomia. Namahan eivat kuitenkaan ole automaattisesti toistuvia tai periytyvia asioita.

Miehen voisi toki lahettaa geenitesteihin, mutta luovuttajaahan ei voi. Emme todennakoisesti nain heikoilla perusteilla kuitenkaan ala testailla pakkasessa olevia luovuttajaperaisia alkioitamme. On epatodennakoista, etta kohtukuolema toistuisi, vaikka mahdollista se periaatteessa on - kaikki on tassa elamassa mahdollista. En kuitenkaan aio uskoa, etta ihan tallaisenaan tama olisi toistuva, vaikka tietynlaiset kohtukuolemat ehka voisivatkin toistua. En voi alkaa uskotella itselleni sita, silla muuten en pysty tekemaan mitaan. Minullahan oli se auto-onnettomuus heinakuussa, ja kaksi paivaa sen jalkeen pistin itseni kuitenkin taas ratin taakse ja moottoritielle, kun muuten olisi pitanyt lopettaa tyonteko. Niin ei vaan voi elaa. Mutta aion kylla nyt totta maar laihduttaa, ja uuden raskauden alkaessa yritan pitaa itsestani yha parempaa huolta.

Tapaamme viela kylla laakarin, jonka kanssa voidaan sitten keskustella enemman, esim. miksi sita lapsivetta ei “loydetty” kalvojen puhkaisun jalkeen. Katilo onnistui siirtamaan tapaamisen 28.2.:sta 3.2.:ksi, niin paastaan nopeammin tassa alkuun. Toivottavasti nyt sitten laakarin tapaamisessa ei tule mitaan hirvittavaa selville, mutta tuskin.

Poikamme takia pitaa menna elamassa eteenpain!!! Our Little Boy Is LOVE.

 

@Reetaleena Siitä amh:sta ei ole muuta hyötyä kuin että antaa osviittaa munasolureservin määrästä. Mulla se oli heinäkuussa 2018 0.9, kun alaraja heikentyneelle on 1.2 ja 0.2 jälkeen se on mittaamaton eli hyvin pienilukuinen. Jos amh on alhainen, se voi indikoida myös munasolujen laadun kanssa. Tosin mun tapauksessa n. 15kk mittauksesta, laadussa ei ollut mitään vikaa eli ei aina. Sairaalan johtava ylilääkäri sanoi, että ultranäkymä on amh:ta tärkeämpi eli kun mullakin oli n. 12 rakkulaa näkyvissä, amh:ta ei uudelleen mitattu. Sen ja rakkuloiden avulla olisi voitu arvioida ivf-lääkkeiden määrä, jota ei lopulta tarvittu. Käy ihmeessä ultrassa kierron alkupuolella, jos on kiertoa, niin näkevät tilanteen ennen ovulaatiota. Jotkut verikokeista otetaan kierron alkupäivinä niin lääkäri voi arvioida niiden tarpeellisuutta sun tapauksessa.

@Rusakkonen Teidän pitää nyt vaan suunnata tavoitteet kohti uutta raskautta. Se eheyttää parhaiten. Sinähän kai piikitit raskauden aikaan Klexanea, kuten minäkin. Olen miettinyt tukostaipumusta keskenmenojen yms. aiheuttajana aika ajoin, mutta silloin kun lääkitys on päällä, ei pitäisi olla pelkoa tukoksesta. Olen pistänyt kahdesti päivässä melkein koko raskauden ja pistän vielä kuusi viikkoa jälkeenkin. Sen lisäksi on Tyroksin. Ylipainoa ei ole, mutta valtava vatsa painaa pissarakkoa jo rv 23.. Lorahtaa pytyltä noustessa melkein aina myös housuihin. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olo on toiveikas, että tämä raskaus tuo elävän vauvan kotiin, vaikka viimeksi ei tuonut. Toivon samaa seuraavalla kerralla sinullekin! Pidä itsestäsi huolta, että toivut. Sitten onkin jo uuden yrityksen aika!

 

@Reetaleena Siitä amh:sta ei ole muuta hyötyä kuin että antaa osviittaa munasolureservin määrästä. Mulla se oli heinäkuussa 2018 0.9, kun alaraja heikentyneelle on 1.2 ja 0.2 jälkeen se on mittaamaton eli hyvin pienilukuinen. Jos amh on alhainen, se voi indikoida myös munasolujen laadun kanssa. Tosin mun tapauksessa n. 15kk mittauksesta, laadussa ei ollut mitään vikaa eli ei aina. Sairaalan johtava ylilääkäri sanoi, että ultranäkymä on amh:ta tärkeämpi eli kun mullakin oli n. 12 rakkulaa näkyvissä, amh:ta ei uudelleen mitattu. Sen ja rakkuloiden avulla olisi voitu arvioida ivf-lääkkeiden määrä, jota ei lopulta tarvittu. Käy ihmeessä ultrassa kierron alkupuolella, jos on kiertoa, niin näkevät tilanteen ennen ovulaatiota. Jotkut verikokeista otetaan kierron alkupäivinä niin lääkäri voi arvioida niiden tarpeellisuutta sun tapauksessa.

@Rusakkonen Teidän pitää nyt vaan suunnata tavoitteet kohti uutta raskautta. Se eheyttää parhaiten. Sinähän kai piikitit raskauden aikaan Klexanea, kuten minäkin. Olen miettinyt tukostaipumusta keskenmenojen yms. aiheuttajana aika ajoin, mutta silloin kun lääkitys on päällä, ei pitäisi olla pelkoa tukoksesta. Olen pistänyt kahdesti päivässä melkein koko raskauden ja pistän vielä kuusi viikkoa jälkeenkin. Sen lisäksi on Tyroksin. Ylipainoa ei ole, mutta valtava vatsa painaa pissarakkoa jo rv 23.. Lorahtaa pytyltä noustessa melkein aina myös housuihin. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olo on toiveikas, että tämä raskaus tuo elävän vauvan kotiin, vaikka viimeksi ei tuonut. Toivon samaa seuraavalla kerralla sinullekin! Pidä itsestäsi huolta, että toivut. Sitten onkin jo uuden yrityksen aika!

Kiitos @Eloveera-79 ! Kylla, minulla oli kaytossa Klexane raskausviikolta 28, pistin 60mg kerran paivassa. IVF:ien aikana minulla oli usein 40mg pistos kerran paivassa, taman viimeisen aikana minulla ei ollut tata ennen kuin vasta tuolloin myohemmin; raskausviikolla 12 minulle kylla ehdotettiin sita ja silloin aikaisemmin en ottanut, koska pelkasin verenvuotoja, joita minulla oli niista aikaisemmissa IVF:issa. Mista asti/milta viikolta asti Sina olet pistanyt? Kuinka monta mg paivassa? Onko kaksi kertaa pistaminen monikkoraskauden takia, vaiko yhteydessa kohtukuolemaan? (Sorry kauheasti kysymyksia!) Minulla on kylla talla hetkella siis kaytossa Klexane 100mg kahdesti paivassa, ja tama siis johtuu siita, etta minulle tuli mita ilmeisimmin tukos synnytyksessa jalkateraan (paisui, kuumotti, oli kipea) ja nyt siis Klexanea kolmen kuukauden ajan synnytyksesta talla hoitolaakitysmaaralla. Kivasti olen taynna niita kovia paukamia (pistosten jalkeen veri keraantyy).

Minulla ei testeilla loytynyt tukostaipumuksia, mutta niin vain kuitenkin kahdesti elamassa tullut tukos, ensin noin 18 vuotta sitten pitkanmatkanlennolla, ja sitten nyt.

Oletko saanut erilaista hoitoa/tutkimuksia tassa raskaudessa verrattuna edelliseen? Toki varmaan saat jo monikkoraskauden vuoksi, mutta ajattelin, etta saitko kohtukuoleman vuoksi, ja mitahan minun tulisi seuraavaksi saada...

Minulla on tapaaminen sairaalan laakarin kanssa koskien ruumiinavausta ja muita poikamme kuolemaan liittyvia asioita. Nyt, kun mitaan syyta ei loytynyt, mietin, mita kysya...?! Ainakin kysyn siita, etta on omituista, etta lapsivetta ei koskaan nakyvasti tullut ulos. Minut oli viimeksi ultrattu 1.5vk ennen pojan kuolemaa ja silloin vetta loytyi ihan hyvin. Minulta ei edes meinattu saada kalvoja puhki synnytyksessa, joten ei voisi kuvitella, etta kaikki vesi olisi taysin jonnekin karannut.

Minulla on yha tyroksiini kaytossa teholla 100mg paivassa, koska viime mittauksessa joulukuun lopulla TSH oli viela 1.9 eli ideaali, joten maaraa ei kannattanut alentaa. Mittautan jalleen parin viikon paasta sen plus Hg:n ja ferritiiinin:

Olen todellakin kylla valmis yrittamaan uudestaan. Kuinka pian sait hedelmoitysklinikoilta valmiuden hoitoihin tuon raskauden jalkeen? Molemmat klinikkani tuntuvat hiukan varovaisilta, mutta minusta pitaisi yrittaa pian. Sinullahan sitten onnistui luomuna. Minakin toki toivon sita. Haluaisin klinikoilta myos tietaa Letrozol-mahdollisuudesta, etta voinko kayttaa sita ensi kierrossa, jos ei ole tullut raskautta ja jos ei voida viela yrittaa alkionsiirtoa... Iso Hali sinne ja onnea raskauteen - teille kaikille, 1 isompi eli aiti ja 3 pienta!

 

Saako taustalla lueskellut äitykkä kysellä tyhmiä täällä. Lapsia on siis ennestään ja nyt "vanhana" on vielä iskenyt vauvakuume. Olisi ihana vielä kerran kokea raskaus ja saada iltatähti.
Ensinnäkin, ikää on jo 44v ja kierto on ollut vuoden verran n. 25 vrk. Aiemmin hyvin tasan 28-29 vrk. Eli liekö raskautuminen enää mahdollista. Lisäksi minulle on määrätty Primolut Nor:a tasoittamaan kiertoa. Joskus siis tiputtelua kesken kierronkin. Olen lueskellut tuosta lääkkeestä hyvin ristiriitaista tietoa netistä.
Mihinkään hoitoihin emme ole menossa, lapsi saa tulla jos on tullakseen. Mutta millaisia keinoja on selvittää, onko tässä iässä ja minun kohdalla raskautuminen enää edes mahdollista.