Naiset, teillä on niin fiksuja ja valistuneita mielipiteitä, että kysyisin vielä näkökulmaa erääseen asiaan: Vatvon vielä IVF:n aloittamista lähinnä sen vuoksi, että vaikuttaa siltä, että olemme miehemme kanssa mahdollisesti epäonnistuneet luomuyrittämisen "ajoittamisessa".
Olen siis koko yritysajan käyttänyt ovulaatiotestiä, ja yritystä on aina ollut plussapäivänä. Tässä kuussa satuinkin käymään gynellä samana aamupäivänä, kun olin juuri sanonut plussan testiin. Odotin, että ultrassa näkyisi siis komea follikkeli, mutta kävi ilmi, että munasolu olikin jo irronnut! Nyt kun aloin muistelemaan, niin sama juttu kävi myös viime keväänä, kun kävin ekan kerran hedelmällisyysasioiden vuoksi ultrassa. Plussa oli ollut ultraa edellisenä päivänä, eli ohjeiden mukaan ovulaation olisi pitänyt tapahtua ultrapäivänä. Mutta ultrassapa näkyikin keltarauhanen, oli ovulaatio oli tapahtunut jo aikaa sitten!
Mitä enemmän olen tätä miettinyt, sitä enemmän mua on alkanut epäilyttämään, että olemme vaan olleet ihan kujalla siitä, milloin ovulaatio oikeasti tapahtuu. Mä olen näköjään nopea ovuloija (tai sitten LH-piikki näkyy mulla myöhään testissä), ja hektisen elämän vuoksi me ollaan yleensä tähdätty juuri siihen plussapäivään ja ehkä seuraavaan, mutta ollaan hyvin pitkälti jätetty ne pari plussaa edeltävää päivää hyödyntämättä. Nyt sitten pähkin, että vieläköhän meidän kannattaisi yrittää luomusti eri tekniikalla, vai pitäisikö vain suunnata siihen IVF-hoitoon...