Kiitos kaikille onnitteluista, ihanaa voida jakaa tämä salaisuus teidän kanssa.
Erityiskiitos
mur-mur:ille :heart: olenkin miettinyt, että mitä sulle kuuluu?? Joko tuntuu että pahin olisi jo takanapäin, vai vieläkö suru valtaa mielen koko ajan? On varmaankin outoa totutella elämään yksin poikasen kanssa, kun on kauan arjen toisen kanssa jakanut. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että varmaankin kesään mennessä, olet päässyt jaloillesi ja hoikistuneena, upeana naisena tunnet että näin oli tarkoitettu ja löydät vielä paljon paremman onnen toisaalta :heart:
Äiti seiskanelonen; pahoitteluni jos sulle (tai jollekin muulle) tulee olo että tosta se Saana tuli mukaan kirjoittelemaan ja PIM nyt se jo on raskaana. Kaipa pieni kateus on ihan normaalia (mä en kyllä ikinä ole ollut kateellinen tämän palstan raskautujille, joillekin tutuille kylläkin, eteenkin silloin kun meillä ei ollut edes sitä ensimmäistäkään lasta. Tai jos näin kaupungilla jonkun teiniäidin, tai äidin joka huusi ja äksyily lapsilleen (että mitäs olet lapsia tehnyt, jollet tykkää niistä) miksi noi saa lapsia, ja minä en).
Olen siis samalla tavalla kärsinyt joka kuukausi, mutta jo oviksen aikoihin, kun tiesin ettei ole mitään mahdollisuuksia raskaantua (kun mies siis ei vielä halunnut toista lasta yrittää). Onhan totta että tämä kävi todella nopeasti, toisesta kierrosta siis tärppäsi (ja oireiden perusteella luulin että jo ekasta, nythän ei oireita juurikaan ole ollut). Mulla(kin) siis vähän ylipainoa (painoindeksi 28), suht normit ruokailutavat (myös roskaa ja tietty liian vähän kasviksia), ei käytössä mitään kikka kolmosia, ainostaan foolihappoa olen syönyt nyt vuoden päivät. Eli olenhan melkoinen tilastoihme toisesta kierrosta raskaaksi tässä iässä. Suurin pelko ei mulla olekaan koskaan ollut etten tulisi raskaaksi, vaan keskenmenot, nt-seulassa kiinnijääminen, pitäisi päättää tekeekö lapsivesi/istukkapunktion, Vaikea päätös raskauden jatkamisesta yms yms. Siksi toivon, ettäjos jotain olisi vialla kromosomeissa tai muuten alkiossa, niin poistuisi itsestään lähiviikkojen aikana, eikä em juttuja joutuisi kokemaan... Näinhän se luonto yleensä toimii. Mutta eniten tietysti toivon, että kaikki on hyvin ja alkio pääsee kehittymään sikiöksi ja ihanaksi vauvaksi, joka tuhisee sylissäni lokakuussa:heart:
Tuuliannaliina, älä huoli, en ole lähdössä vielä mihinkään. Kuten aikaisemmin täällä mainittiin positiivinen asenne auttaa raskaantumaan, niin mun mielestä myös "pessimisti ei pety" sanonta pitää osittain paikkansa. Eli koitan olla realisti, tiedän paremmin kuin hyvin alkuraskauden riskit eteenkin näin yli 4-kymppisenä, (juu erehdyin taas googlailemaan eikä olis pitänyt, tieto tosiaan lisää tuskaa). Eli odottelen nyt ihan rauhassa, menkathan on vasta päivän myöhässä, eli kovin kovin alussa mennään. Raskaana siis olen, mutta niin monta juttua vielä pitää mennä oikein, ennekuin uskallan todella todella iloita. Digitestin aion tehdä torstai- tai perjantaiaamuna (kuva tulee tänne, jos ja kun näytettävää on). Miehellekään en ole vielä sanonut mitään!!!! Hän on vähän stressaantunut nyt muista syistä, enkä siis viitsi näin varhaisessa vaiheessa kertoa, odotan ainakin digiin tai ehkä jopa ystävänpäiväillallisille, jos maltan, saas kattoa. Eipä tuo ole vielä kysynytkään mitään, ei taida olla ihan selvillä mun kierron vaiheista. Kun viime kierrossa pupuiltiin näytin hänelle iloisena seuraavana päivänä CB:n digin ovis hymynaamaa, niin mies sanoi että "oletko nyt raskaana?"
Näköjään hyvät simpat miehellä mutta ei sentään NOIN nopeet!!! Eli ei ihan kartalla tästä jännittävästä naisen biologiasta ole mun ukkoni..
Eli jos sopii, roikun täällä teidän seurassa ainakin jonkun aikaa, ei tunnu oikealta vielä mennä odottajien ketjuun, vaikkakin tietty olen jo laskenut LA ja suunnitellut ristiäisviikonloppua ja ne sisarrattaat ja ja ja ....
Tsemppiä unikouluun tuuliannaliina, meillä oli viimeksi joulukuun alussa, kun vierotin esikoisen aamuyön maidosta. Hyvin meni eka yö 1,5 vuoroin huutoa ja tassuttelua, seuraavana yönä huutoa n 10 min ja sen jälkeen muutaman yönä enää nousi pinniksessä seisomaan ja meni takas nukkumaan. Eli suht helppo juttu. Toivottavasti teilläkin jo tämä yö menee helpommin.
Muuten niille jotka vielä imettää, niin imetän minäkin (tosin enää 1-2 krt/pvä nukutuksen yhteydessä), eli ei meillä ainakaan haitannut raskautumista. Kaipa se pitää nyt lopettaa kokonaan, koska sanotaan että riskiraskauksissa ei saa imettää ja eikö me nelikymppiset olla kaikki jonkin sortin riskiodottajia? Kokemuksia anyone?
Eli yritän olla ajattelematta raskautta joka sekunti (vaikeaa) ja psyykata itseäni, että ei saa vielä liikaa ajatella vauvaa ja tulevaisuutta (vaikeaa).
Sori etten muistanut kommentoida kaikkien kirjoituksia, kaikki olen kyllä mielenkiinnolloa lukenut, ihana tälläinen vertaistukipalsta.
Nyt öitä ihanaiset naiset, palailen taas, kun jotain raportoitavaa!