Täällä on jotenkin niin ihanan positiiviset vireet, että eiköhän näillä tuulilla plussia tule. Hyvää Uutta Vuotta siis kaikille!
Lounakehtokin palannut ja mitä kaikkea.
MaiMei, oikein reissuun. Kuinka ihana ajatus, toivottavasti saatte tarraajan matkaan. <3
Ja mitäs tänne taustalle. Tässäpä (tylsän) romaanin alkua:
Tällä viikolla lunastettiin ensimmäinen osa 40v synttärilahjastani. Käytiin yksityisellä ensi käynnillä ja aloitettiin samantien kartoitus missä meidän lapsen tulo viipyy. Mies iloisena antoi näytteensä samalla kertaa ja multa otettiin verikoe alkukierron hormonitestejä varten, sattuikin juuri sopivasti tämän käynnin ajankohta. Reippaan viikon päästä sitten ultraan ja kuulemaan miekkosen tulokset tässä vaiheessa. Siitä sitten taas jotain viikko ja loppukierron verikoe. Ensi kierrossa sitten aukiolotutkimus.
Työnantajalle on varmaan vähän selittelemistä jatkuvista poissaoloista, mulla kun nämä käynnit tarkoittaa toiselle paikkakunnalle menemistä. Tai no en meinaa kyllä paljon selitellä, kerron vain meneväni lääkäriin, mutta tiedän kyllä tulevan kysymyksen, että pitäisikö olla huolissaan, kun niitä tulee useampi peräkkäin. Varsinkin, kun niitä ei tähän mennessä ole ollut kuin max kerta/vuosi, jos sitäkään.
Jep ja jo lääkärille mennessä sanoin, että olisi kiva tietää onko jotain muutakin ongelmaa kuin mun ikä ja paino. Lääkäri sitten lopuksi sanoikin, että kun me tehdään sen mitä voidaan raskautumisen eteen, niin he tekee oman osansa. Mahdollisuudet pitäisi sinällään olla kuitenkin vielä ainakin jonkinmoiset, kerran jälkeläinen on olemassa.
Olin etukäteen varautunut, että saan jos jonkinlaista tietoa, miksi tämä homma ei todellakaan onnistu. Lähdin kuitenkin ihan positiivisin miettein. Joka tulee lapsi... tai sitten ei. Ei meidän maailman kuitenkaan siihen kaadu, vaikkei sitä pientä tulisikaan. Mutta olisi se niin ihana lisä tähän meidän yhteiseloon. (Ihanaa voi sitten miettiä uudestaan, kun tulee yövalvomiset ja uhmaiät ja ja ja ja..., mutta toivottu lisä kuitenkin näilläkin mausteilla)
Ai niin, lääkärihän sanoi, että nää ovistestit olisi hyvä unohtaa kokonaan (tän kartoituksen jälkeen). Testit ei välttämättä kerro oikein ja voivat johtaa harhaan ja yhdynnät pitäisikin ehkä ajoittaakin vaikka hieman myöhemmäksi, niin on paras vain touhuta parin kolmen päivän välein. Itse olen taas kokenut ne vain helpottavaksi asiaksi, kun miehellä ei tarvittavat mehut riitä mihinkään jatkuvaan ilakointiin. Sinänsä ilakointiin pystyy ja hyvin pystyykin, mutta ne mehut... Miehille pitäisi keksiä joku mehujen lisääjä, vai onko sellaisia apuja jo olemassa?
Lounakehtokin palannut ja mitä kaikkea.
MaiMei, oikein reissuun. Kuinka ihana ajatus, toivottavasti saatte tarraajan matkaan. <3
Ja mitäs tänne taustalle. Tässäpä (tylsän) romaanin alkua:
Tällä viikolla lunastettiin ensimmäinen osa 40v synttärilahjastani. Käytiin yksityisellä ensi käynnillä ja aloitettiin samantien kartoitus missä meidän lapsen tulo viipyy. Mies iloisena antoi näytteensä samalla kertaa ja multa otettiin verikoe alkukierron hormonitestejä varten, sattuikin juuri sopivasti tämän käynnin ajankohta. Reippaan viikon päästä sitten ultraan ja kuulemaan miekkosen tulokset tässä vaiheessa. Siitä sitten taas jotain viikko ja loppukierron verikoe. Ensi kierrossa sitten aukiolotutkimus.
Työnantajalle on varmaan vähän selittelemistä jatkuvista poissaoloista, mulla kun nämä käynnit tarkoittaa toiselle paikkakunnalle menemistä. Tai no en meinaa kyllä paljon selitellä, kerron vain meneväni lääkäriin, mutta tiedän kyllä tulevan kysymyksen, että pitäisikö olla huolissaan, kun niitä tulee useampi peräkkäin. Varsinkin, kun niitä ei tähän mennessä ole ollut kuin max kerta/vuosi, jos sitäkään.
Jep ja jo lääkärille mennessä sanoin, että olisi kiva tietää onko jotain muutakin ongelmaa kuin mun ikä ja paino. Lääkäri sitten lopuksi sanoikin, että kun me tehdään sen mitä voidaan raskautumisen eteen, niin he tekee oman osansa. Mahdollisuudet pitäisi sinällään olla kuitenkin vielä ainakin jonkinmoiset, kerran jälkeläinen on olemassa.
Olin etukäteen varautunut, että saan jos jonkinlaista tietoa, miksi tämä homma ei todellakaan onnistu. Lähdin kuitenkin ihan positiivisin miettein. Joka tulee lapsi... tai sitten ei. Ei meidän maailman kuitenkaan siihen kaadu, vaikkei sitä pientä tulisikaan. Mutta olisi se niin ihana lisä tähän meidän yhteiseloon. (Ihanaa voi sitten miettiä uudestaan, kun tulee yövalvomiset ja uhmaiät ja ja ja ja..., mutta toivottu lisä kuitenkin näilläkin mausteilla)
Ai niin, lääkärihän sanoi, että nää ovistestit olisi hyvä unohtaa kokonaan (tän kartoituksen jälkeen). Testit ei välttämättä kerro oikein ja voivat johtaa harhaan ja yhdynnät pitäisikin ehkä ajoittaakin vaikka hieman myöhemmäksi, niin on paras vain touhuta parin kolmen päivän välein. Itse olen taas kokenut ne vain helpottavaksi asiaksi, kun miehellä ei tarvittavat mehut riitä mihinkään jatkuvaan ilakointiin. Sinänsä ilakointiin pystyy ja hyvin pystyykin, mutta ne mehut... Miehille pitäisi keksiä joku mehujen lisääjä, vai onko sellaisia apuja jo olemassa?