Zandi, nuo terveyspalveluiden puhelinpalvelut ovat tosiaan ärsyttäviä. Espoossa saa näköjään sentään jäädä jonottamaan (vaikka paikka 31 kuulostaakin siltä, että saisi viettää koko päivän linjalla). Helsingissä ei ole sitä mahdollisuutta (tai ei ollut ainakaan keväällä), vaan ellei pääse suoraan läpi, mitä ei ilmeisesti koskaan tapahdu, joutuu tekemään soittopyynnön. Soitin viime keväänä monena päivänä heti klo 8, mutta en päässyt kertaakaan läpi. Lopulta jouduin jättämään soittopyynnön, mikä oli todella epäkäytännöllistä siinä tilanteessa. Oli uusi raskaus päällä ja piti varata eka neuvola-aika enkä todellakaan olisi halunnut puhua sellaista puhelua avokonttorissa. Noh, sitten kun se puhelu parin tunnin päästä tuli, niin lähdin loikkimaan pois ja esitin asiani vasta hississä matkalla ulos. Onneksi en istunut palaverissa tms. Mutta tuo takaisinsoittopalvelu ei ole mielestäni kovin hyvä, kun näitä asioita ei tosiaan halua avoimesti puhua. Siksi haluaisin itse valita sen ajan, milloin puhun sen puhelun. Tuo kyseinen raskaus meni sitten kesken ja neuvola-ajan peruin sitten kotoa käsin (myös takaisinsoitolla), kun olin saikulla tyhjennyksen jälkeisenä päivänä.
Hoidoista tai niitä edeltävistä tutkimuksista pikemmin voin kertoa omat kokemukseni. Kävimme vuosi sitten 8 kk yrityksen jälkeen Väestöliiton klinikalla. Julkisia palveluita en edes harkinnut, kun ikää oli jo 41 v. ja Helsingissä se raja taitaa tosiaan olla 40 v. Kävimme ensin lääkärin juttusilla, joka kertoi faktat eli kurjat tilastot 40+ ikäisillä. :| Mies sai olla rauhassa eli häntä ei tutkittu millään tavalla silloin. Minut ultrattiin ja sain lähetteen johonkin hormonitutkimukseen, jolla pti tutkia tapahtuiko ovulaatio (joka ovistikkujen ja ultran perusteella oli ilmeisesti tapahtunut käyntiä edeltävänä päivänä). Kehotettiin tulemaan uudestaan keskustelemaan mahdollisista hoidoista, jos seuraavat kuukautiset alkavat, ja ennen käyntiä piti käydä joissain muissakin verikokeissa (kilpirauhanen ja jotain hormonikokeita). Lääkäri tosin ihmetteli miksi olimme tulleet niin aikaisin käymään, kun "yritystähän on vasta 8 kk takana"). Sanoin, että tulimme ikäni takia ja koska yli 40-vuotiaita käsittääkseni kehotetaan menemään tutkimuksiin, jos ei 6 kuukauteen tärppää. Lääkäri oli ihan asiallinen, mutta jotenkin tyly ja ei kyllä juurikaan antanut toivoa. Kävin sitten siinä verikokeessa ja varsin selkeästi oli ovulaatio sen mukaan tapahtunut. Verikokeen hinta taisi olla jotain päälle 30 . Lääkärikäynnin hinta taisi olla normaali gynekologin ja ultran hinta, eli verrattavissa "tavalliseen" gyne-käyntiin yksityisellä. Päätimme sitten yrittää luomusti loppuvuoden ja mennä tammikuussa uudestaan, jos ei tärppää. Noh, eipä tärpännyt, joten tammikuun alussa marssin sitten takaisin sinne labraan syyskuisen lähetteeni kanssa ja ne kolme verikoetta otettiin. Hinta oli muistaakseni noin 120 . Mies kävi spermakokeessa (olisikohan sekin ollut reilun satasen luokkaa) ja sitten menimme toisen lääkärin juttusille (kun jotenkin se ensimmäinen ei ollut mun mieleen). Kaikki arvoni olivat loistavia eikä ollut mitään merkkejä alkavista vaihdevuosista ja miehen spermakin oli kuulemma harvinaisen hyvänlaatuista. Tämä lääkäri oli paljon mukavampi, vaikka kyllä toisti samat tilastolliset faktat. Hän suositteli, että vielä kokeilisimme luomusti, kun lähtökohta kuitenkin on niin hyvä kun tämän ikäisellä vain voi olla. Jos ei tärppäisi, hän suositteli suoraan IVF-hoitoa. Inseminaatioon ei kuulemma kannata laittaa rahaa, kun miehen uimarit ovat niin hyvänlaatuisia kuin miehelläni. Taas oli tavallisen gyne-käynnin luokkainen hinta, tällä kertaa ilman ultraa. Tämän jälkeen päätimme sitten odottaa kesän yli ja sitten miettiä asiaa uudestaan. Maaliskuussa meillä sitten tärppäsi luomusti, vaikka menikin kesken. Tämä kuitenkin herätti toivoa, että se on mahdollista myös luomusti. Kesän yli pidimme taukoa tästä koko rumbasta ja pistin jopa miehen käyttämään kortsua. Tässä kierrossa sitten päätin, että aletaan taas yrittää, mutta silleen rennosti ja ilman stressiä (vaikka ikäni periaatteessa onkin valtava stressinaihe), mutta nyt ei ole mitään hajua tuosta oviksesta, joten tämä kierto varmaan meni ohi suin. Tällä hetkellä en harkitse hoitoja, vaikka tuo maaginen 43 vuoden raja alkaa pikkuhiljaa lähestyä (Kela-korvauksen saa ainakin pääsääntöisesti vain 43 ikävuoteen asti). Yritämme nyt luomusti ja mietimme myöhemmin uudestaan, jos ei tunnu onnistuvan näin. Väestöliiton klinikka kuuluu käsittääkseni niihin edullisempiin vaihtoehtoihin, vaikkei sekään halpa ole.
Äiti74:lle toivotan tsemppiä parisuhdemyrskyyn. Näinhän se on, että on niitä ylä- ja alamäkiä. Tällainen vauvastressi voi varmasti aiheuttaa jos jonkinmoista stressiä ja painetta myös parisuhteeseen. Meilläkin oli alkukesästä sellainen vähän vaikeampi kausi, kun tuntui että riitelimme jatkuvasti ja välillä mä ajattelin, etten kestä tota ukkoa ja että lähden menemän pojan kanssa. Osittain tämän parisuhdekriisin vuoksi puhalsin tämän vauvaprojektinkin poikki. Mutta sitten tilanne rauhoittui ja nyt on taas ihan normaalin tasaista tämä elämä ja ajatus vauvasta on taas noussut esille. Meillä on välillä vähän kommunikointivaikeuksia, itse olen aika herkkä ja loukkaannun helposti ja luen rivien välistä asioita, joita siellä ei ole (pitäisi oppia, etteivät miehet juurikaan sano rivien välissä yhtään mitään
), kun taas mies tulkitsee vähän liiankin kirjaimellisesti kaiken mitä sanon ja välillä sitten muka tietää paremmin kuin minä itse mitä oikeasti tarkoitan/ajattelen. Lopulta saimme kuitenkin jonkinlaisen puheyhteyden luotua ja avattua toisillemme asioita ja nyt menee taas ihan mukavasti. Toivottavasti saatte ongelmat ratkottua. :hug:
Eilen tuntui alavatsassa sellaista outoa nippailua. Ainahan voi toivoa, että se oli jotain kiinnitymiseen liittyvää tai sitten se olikin myöhästynyt ovis (joka kyllä jäi siinä tapauksessa hyödyntämättä, meillä oli eilen koko perhe nukkumassa poikkeuksellisesti jo klo 22). Tai jotain muuta. Vielä ei auta kuin odottaa ja ihmetellä. Veikkaan kyllä, että tämä kerto meni nyt vähän ohi, kun vain pari talletusta tuli tehtyä ja oviksen ajankohdasta ei mitään tietoa.
Niin, ja Sahramiinille pahoittelut tädistä! Don't give up! :hug:
Aurinkoita ja plussatuulista tiistaita koko poppoolle!
Hoidoista tai niitä edeltävistä tutkimuksista pikemmin voin kertoa omat kokemukseni. Kävimme vuosi sitten 8 kk yrityksen jälkeen Väestöliiton klinikalla. Julkisia palveluita en edes harkinnut, kun ikää oli jo 41 v. ja Helsingissä se raja taitaa tosiaan olla 40 v. Kävimme ensin lääkärin juttusilla, joka kertoi faktat eli kurjat tilastot 40+ ikäisillä. :| Mies sai olla rauhassa eli häntä ei tutkittu millään tavalla silloin. Minut ultrattiin ja sain lähetteen johonkin hormonitutkimukseen, jolla pti tutkia tapahtuiko ovulaatio (joka ovistikkujen ja ultran perusteella oli ilmeisesti tapahtunut käyntiä edeltävänä päivänä). Kehotettiin tulemaan uudestaan keskustelemaan mahdollisista hoidoista, jos seuraavat kuukautiset alkavat, ja ennen käyntiä piti käydä joissain muissakin verikokeissa (kilpirauhanen ja jotain hormonikokeita). Lääkäri tosin ihmetteli miksi olimme tulleet niin aikaisin käymään, kun "yritystähän on vasta 8 kk takana"). Sanoin, että tulimme ikäni takia ja koska yli 40-vuotiaita käsittääkseni kehotetaan menemään tutkimuksiin, jos ei 6 kuukauteen tärppää. Lääkäri oli ihan asiallinen, mutta jotenkin tyly ja ei kyllä juurikaan antanut toivoa. Kävin sitten siinä verikokeessa ja varsin selkeästi oli ovulaatio sen mukaan tapahtunut. Verikokeen hinta taisi olla jotain päälle 30 . Lääkärikäynnin hinta taisi olla normaali gynekologin ja ultran hinta, eli verrattavissa "tavalliseen" gyne-käyntiin yksityisellä. Päätimme sitten yrittää luomusti loppuvuoden ja mennä tammikuussa uudestaan, jos ei tärppää. Noh, eipä tärpännyt, joten tammikuun alussa marssin sitten takaisin sinne labraan syyskuisen lähetteeni kanssa ja ne kolme verikoetta otettiin. Hinta oli muistaakseni noin 120 . Mies kävi spermakokeessa (olisikohan sekin ollut reilun satasen luokkaa) ja sitten menimme toisen lääkärin juttusille (kun jotenkin se ensimmäinen ei ollut mun mieleen). Kaikki arvoni olivat loistavia eikä ollut mitään merkkejä alkavista vaihdevuosista ja miehen spermakin oli kuulemma harvinaisen hyvänlaatuista. Tämä lääkäri oli paljon mukavampi, vaikka kyllä toisti samat tilastolliset faktat. Hän suositteli, että vielä kokeilisimme luomusti, kun lähtökohta kuitenkin on niin hyvä kun tämän ikäisellä vain voi olla. Jos ei tärppäisi, hän suositteli suoraan IVF-hoitoa. Inseminaatioon ei kuulemma kannata laittaa rahaa, kun miehen uimarit ovat niin hyvänlaatuisia kuin miehelläni. Taas oli tavallisen gyne-käynnin luokkainen hinta, tällä kertaa ilman ultraa. Tämän jälkeen päätimme sitten odottaa kesän yli ja sitten miettiä asiaa uudestaan. Maaliskuussa meillä sitten tärppäsi luomusti, vaikka menikin kesken. Tämä kuitenkin herätti toivoa, että se on mahdollista myös luomusti. Kesän yli pidimme taukoa tästä koko rumbasta ja pistin jopa miehen käyttämään kortsua. Tässä kierrossa sitten päätin, että aletaan taas yrittää, mutta silleen rennosti ja ilman stressiä (vaikka ikäni periaatteessa onkin valtava stressinaihe), mutta nyt ei ole mitään hajua tuosta oviksesta, joten tämä kierto varmaan meni ohi suin. Tällä hetkellä en harkitse hoitoja, vaikka tuo maaginen 43 vuoden raja alkaa pikkuhiljaa lähestyä (Kela-korvauksen saa ainakin pääsääntöisesti vain 43 ikävuoteen asti). Yritämme nyt luomusti ja mietimme myöhemmin uudestaan, jos ei tunnu onnistuvan näin. Väestöliiton klinikka kuuluu käsittääkseni niihin edullisempiin vaihtoehtoihin, vaikkei sekään halpa ole.
Äiti74:lle toivotan tsemppiä parisuhdemyrskyyn. Näinhän se on, että on niitä ylä- ja alamäkiä. Tällainen vauvastressi voi varmasti aiheuttaa jos jonkinmoista stressiä ja painetta myös parisuhteeseen. Meilläkin oli alkukesästä sellainen vähän vaikeampi kausi, kun tuntui että riitelimme jatkuvasti ja välillä mä ajattelin, etten kestä tota ukkoa ja että lähden menemän pojan kanssa. Osittain tämän parisuhdekriisin vuoksi puhalsin tämän vauvaprojektinkin poikki. Mutta sitten tilanne rauhoittui ja nyt on taas ihan normaalin tasaista tämä elämä ja ajatus vauvasta on taas noussut esille. Meillä on välillä vähän kommunikointivaikeuksia, itse olen aika herkkä ja loukkaannun helposti ja luen rivien välistä asioita, joita siellä ei ole (pitäisi oppia, etteivät miehet juurikaan sano rivien välissä yhtään mitään
), kun taas mies tulkitsee vähän liiankin kirjaimellisesti kaiken mitä sanon ja välillä sitten muka tietää paremmin kuin minä itse mitä oikeasti tarkoitan/ajattelen. Lopulta saimme kuitenkin jonkinlaisen puheyhteyden luotua ja avattua toisillemme asioita ja nyt menee taas ihan mukavasti. Toivottavasti saatte ongelmat ratkottua. :hug:Eilen tuntui alavatsassa sellaista outoa nippailua. Ainahan voi toivoa, että se oli jotain kiinnitymiseen liittyvää
tai sitten se olikin myöhästynyt ovis (joka kyllä jäi siinä tapauksessa hyödyntämättä, meillä oli eilen koko perhe nukkumassa poikkeuksellisesti jo klo 22). Tai jotain muuta. Vielä ei auta kuin odottaa ja ihmetellä. Veikkaan kyllä, että tämä kerto meni nyt vähän ohi, kun vain pari talletusta tuli tehtyä ja oviksen ajankohdasta ei mitään tietoa. Niin, ja Sahramiinille pahoittelut tädistä! Don't give up! :hug:
Aurinkoita ja plussatuulista tiistaita koko poppoolle!
Viimeksi muokattu:
