:heart: Ihanaa kun joulu on jo niin lähellä, kamalaa tietysti se etten tänäkään Jouluna niitä kaappeja sitten pessyt
mutta se onkin minun jouluperinteeni, luistaa joulusiivouksesta.
Luin mielenkiinnolla pähkäilyjä ja vaikeita tuntoja tällä palstalla ja kyllähän se totta on että 40-50 iässä meillä kaikilla on tietynlainen välitilinpäätöksen paikka. Sitä katsoo elämää taaksepäin ja tehtyjä ratkaisuja ja miettii olisiko pitänyt tehdä siinä tai tuossa kohtaa eri tavalla. Ja tajuaa tietysti senkin että todennäköisesti elämää on takana enemmän kuin edessä. Olisi aivan kamalaa sekin ettei osaisi luovuttaa jo tietyistä asioista ja oppia nauttimaan myös vanhenemisen ja kypsymisen hyvistä puolista sillä niitä on vähintäinkin yhtä paljon kuin niitä huonoja puolia.
Kuumeilukin kuuluu varmasti osana tätä vaihetta naisen elämään, ainakin meillä joilla on se toinen kierros menossa ja erityisesti kanssasisarilla joilla on elämä mennyt sitten eri latua pitkin ja ensimmäinen vauva on haaveissa.
Täällä on kanssasisariani siinäkin suhteessa että ainakin parilla teistä tuntuu olevan huomattavasti itseä nuorempi ulkomaalainen mies. Ja siihen suhteeseen jos mihin kuuluu tietysti valtavana rasitteena tuo oman iän, vanhenemisen, vauvahaaveilun sun muun oravanpyörä. Ja kuitenkin suurin osa näistä liitoista joissa vanhempi nainen rakastuu nuoreen mieheen ja he avioituvat käy niin että se ero tulee. Mutta yllätys yllätys ei se nuori mies olekaan se joka haluaa erota. Ei vaan se vanhempi nainen kyllästyy nuoressa miehessä aika nopeasti niihin moniin ongelmiin joita suuri ikäero ja vielä lisäksi iso kulttuuriero tuo tullessaan. Alussa on aivan ihanaa opettaa kaikki kivat ja uudet asiat tästä rakkaasta kotimaastamme. Siinä oksitosiinin valtavassa myrskyssä tietysti tulee ne vauvahaaveet ja siinä ikäero korostuu ihan äärimmilleen. Pelkää sitä että nuori mies jättää sinut kun et pysty hautomaan hänelle munia ja että mitä siellä toisessa maassa se suku ajattelee, että sitten paljastuu sekin että kuinka oikeasti vanha sinä olet (useimmissa muissas kulttuureissa ei nimittäin kysellä ikiä ja se on epäkohteliasta eikä sillä ole mitään merkitystäkään) kun ei niitä vaaveja ala tulla.
Omasta kokemuksestani ja saman polun läpikäyneenä voin lohduttaa että kyllä ne asiat alkavat lutviutua omalla painollaan ja että ei se mies sinua jätä siksi että et enää saa vauvoja. Jos mies tässä tilanteessa jättää se johtuu ihan sinusta itsestäsi. Kun koko elämäsi pyörii vauvapalstoilla, 24/7 oman kierron tarkkailussa ja jatkuvassa rakastelun aikataulutuksessa niin nuoren miehen itsetunto ei tahdo sitä kestää että hän jää kakkoseksi sille vauvalle jota hän ei haaveile (ei vauvakuume tule nuorille miehille ollenkaan niinkuin se meille tulee, tietysti on poikkeuksiakin).
Erityinen lohdutuksen sana kaikille kanssasisarilleni, ei se nuori mies ymmärrä koskaan sitä kuinka vanha sinä olet. Hän ei ole nimittäin elänyt niitä vuosia jotka sinä elit silloin kun hän oli vielä pikkupoika. Ei hänellä ole aavistustakaan niistä ajoista kun Michael Jackson levytti Thrillerinsä, internet keksittiin ja kaikilla oli vhs-videot. Kaikki se on vain sinun omassa muisti-kuvissa ja kaikki se mitä sinä olet elänyt ja kokenut rasittaa tai ilahduttaa vain sinua.
Ja sitten lopuksi vielä se oikea ikäeron ja vielä jos on kulttuurikin eri se vaikeus, se hiipii vuosien kuluttua omaan mieleesi, kun haluat muistella minkälaista aika oli ennen yläastetta, miltä tuntui mennä potkukelkalla isän ja äidin kanssa luistelemaan, ja kuinka 80-90 luvuilla jo sait omia lapsia. On joskus hirveän ankeaa kun ei voi mitään tällaisia muistikuvia jakaa oman puolisonsa kanssa. Eikä siihen auta mikään muu kuin se ainoa keino jolla kaikki asiat viimeistään korjaantuu ja se on aika. Kun aikaa kuluu ja yhteistä historiaa tulee on enemmän yhteisiä asioita muisteltavaksi. Erityisesti suhteen ensimmäiset 7 vuotta. Jos se aika menee murehtiessa koko ajan sitä saako vauvan vai ei niin olisi totta tosiaan parempi että yrittää (vaikka vaikeata se on sen tiedän itse) hellittää hieman ja pakottaa itsensä miettimään muitakin asioita. Ja pikkuisen kun höllää niin siitä ei myöskään ole haittaa sille raskautumiselle. Hyvä ruoka, parempi mieli ja hmmmm. ehkä myös parempi maaperä saatella sieltä niitä viimeisiä vähän parempia munasoluja kohtaamaan nuoret simppaset otollisella hetkellä.
En halua edelleenkään vähätellä tosi toimia raskautumisessa mutta mitä useampi vuosi on mittarissa ikää sitä vähemmän voi mitenkään itse vaikuttaa siihen minkälaisia ne munasolut on. Vaikka kuinka näyttäisi vuosia itseään nuoremmalta, urheilisi tai meikkaisi tai pukeutuisi nuorekkaasti, sillä ei voi nuorentaa omia munasolujaan. Onneksi elämää on niin paljon vielä muutakin jäljellä ja jos vielä on se rakkauskin tallella ja sitä haluaa vaalia niin oivallus siitä että ympärillämme on valtava määrä naisia jotka elävät lapsettomina, pariskuntia joilla ei biologisia lapsia ole ja naisia joilla on jo vaihdevuodetkin jääneet taakse ja ihan hyvää ja elämänmakuista elämää heilläkin on.
Kuumeilu ei ole turhaa ollenkaan se on prosessi josta me kaikki selviydymme voittajina, kukin omalle tyylilleen ominaisella tavalla. Mutta jos tunnistat itsessäsi jatkuvasti suuria masennuksen hetkiä tädintulon takia ja kaikki muu alkaa tuntua merkityksettömältä on hyvä pitää itselleen pieni puhuttelu. Näin minä tein ja koska olen palstan ehdoton nestori, korkeassa 49-vuoden iässä otan oikeudekseni yrittää teitä nuorempia nyt piristää sillä että voihan se olla että ihme tapahtuu vielä meille kaikille. Tikutuksella tai ilman
Voikaa hyvin rakkaat sisareni, pari vuotta on kulunut näissä merkeissä ja paljon onnea kaikille plussanneille ja toivon niin kovasti että kaikille onni viivähtäisi luonanne edes hetken.
Rakkautta ja lämpimiä Jouluntoivotuksia teille toivottaa palstasiskonne pyrstis :heart: